Viimeistään korona sai suomalaiset liikkumaan kotimaan luonnossa. Viime vuosi oli ennennäkemätöntä suojelu- ja virkistysalueiden juhlaa kansalaisten rynnättyä katsomaan suomalaista luontoa. Suosituimpiin kohteisiin jopa jonotettiin.

Se näkyi myös tilastoissa: Metsähallituksen retkeilykohteissa ja asiakaspalvelupisteissä kirjattiin viime vuonna 9,2 miljoonaa käyntiä. Kansallispuistojen osuus tästä luvusta oli lähes neljä miljoonaa.

Kaikkien maastokohteiden kävijämäärä kasvoi vuodesta 2019 peräti 17 prosenttia ja kansallispuistojen 23 prosenttia.

Kasvu oli huomattavaa siitä huolimatta, että ulkomaalaiset turistit eivät tulleet Suomeen entiseen tapaan koronarajoitusten takia.

Luonto on tärkeä asia suomalaisille. Yle Luonnon Taloustutkimuksella pari vuotta sitten teettämän kyselyn mukaan liki 80 prosenttia suomalaisista luokittelee itsensä ainakin jossain määrin luontoihmisiksi.

Nyt valtion suojelu- ja virkistysalueille on kohdennettu nykyisen hallitusohjelman pohjalta yli 30 miljoonaa euroa rahaa. Rahoituksella kunnostetaan ja uusitaan retkikohteiden rakenteita. Merkittävä osa rahoituksista on niin sanottuja tulevaisuusinvestointeja, joista tehtiin ensimmäiset päätökset jo ennen korona-aikaa.

Valtion määrärahojen niukkuus on menneinä vuosina pakottanut jopa purkamaan monia retkeilyn kannalta olennaisia rakenteita valtion mailla.

Niitä ovat olleet esimerkiksi käyttöikänsä loppuun tulleet eräät laavut, nuotiopaikat, taukopaikat ja heikkokuntoiset pitkospuupolut, joiden kunnostamiseen ei ole ollut enää rahaa ja jotka olisivat myös voineet aiheuttaa mahdollisen turvallisuusriskin. Näin on toimittu muun muassa Savukosken, Inarin ja Sodankylän kuntien alueella sijaitsevassa Urho Kekkosen kansallispuistossa.

Metsähallituksen Luontopalveluiden päällikkö Sakari Kokkonen Rovaniemeltä sanoo, että nyt rahaa käytetään esimerkiksi reittien ja taukopaikkojen kunnostamiseen.

Parannustöitä tehdään virkistys- ja luontomatkailun suosituimmissa kohteissa. Näitä ovat erityisesti isojen taajamien ja pohjoisen matkailukeskusten läheiset kansallispuistot Nuuksio, Sipoonkorpi, Teijo, Oulanka, Iso-Syöte, Pyhä-Luosto, Koli, Urho Kekkosen kansallispuisto ja Pallas-Ylläksen kansallispuisto.

Retkeilyalueista suosituimmat ovat kansallispuistostatusta havitteleva Evo sekä Ruunaa.

Tärkeitä kunnostuskohteita ovat myös Aulangon luonnonsuojelualue, Inarin retkeilyalue, Napapiirin retkeilyalue, Laajalahden luonnonsuojelualue, Punkaharju, Valtavaara-Pyhävaaran alue ja Kilpisjärvi.

Aivan helppoa parannuskohteiden valinta ei ole. Metsähallituksen alueilla on noin 20 000 erilaista rakennelmaa, rakennusta ja noin 11 000 kilometriä erilaisia reittejä, joita on pystyttävä pitämään yllä myös talvisin. Esimerkiksi taukopaikkojen puu- ja jätehuolto on helpointa hoitaa moottorikelkkojen avulla.

Sakari Kokkosen mukaan Metsähallitus on esimerkiksi lisännyt polkujen sorastusta ja kivituhkan käyttöä. Myös pintavesiä on ohjattu pois poluilta ja muista rakenteista tierumpujen ja ojien avulla. Taukopaikkoja, siltoja, maasto­portaita ja pitkostuksia on kunnostettu ja veneliikennelaitureita ja satamia kehitetty.

– Esimerkiksi Pallaksella alueen ilme on kohentunut selvästi.

Retkeilypaikkoihin suuntautuneen lisääntyneen liikenteen takia myös paikoitusalueita on rakennettu ja laajennettu.

– Kylttejä ja viitoitusta autio- ja varaustuville on uusittu ja jäte- ja käymälähuoltoa parannettu.

Kokkosen mukaan työtä jatketaan kiinteistöjen energiaremonteilla, maasto- ja pyöräilyreitistöjen kehittämisellä, sisääntuloväyliä kunnostamalla ja yrityskäyttöä palvelevien taukopaikkojen parantamisella sekä sähkö-, käyttövesi- ja viemäröintiratkaisuilla.

Kokkosen mukaan korjaustöissä muistetaan myös esteettömyys. Toistaiseksi esteettömiä palvelukokonaisuuksia valtion mailta on 75 kohteessa ja esteettömiä reittejä on rakennettu yhteensä 19 kilometrin verran.

– Tämä tarkoittaa maasto-opasteiden täydentämistä, portaiden, kaiteiden ja pitkosten korjaamista, paikoitusalueiden laajentamista ja muiden esteettömyydelle tärkeiden rakenteiden tekemistä. Esteettömyys otetaan huomioon esimerkiksi reittien päällystämisessä, reittien kaltevuuksista päätettäessä sekä käymälöiden ja taukopaikkojen rakentamisessa.

Valtion omistamien retkeilykohteiden kehittäminen halutaan myös pitemmällä tähtäimellä yhdistää kuntien ja kaupunkien luontoliikuntakohteisiin.

Kaikkiaan lisärahoituksella nyt tehtävät toimet auttavat valtion maiden suojelu- ja virkistysalueiden rakenteiden korjausvelan supistamista ratkaisevasti.

Viime vuonna Luontopalveluihin saatiin lisää useita kymmeniä henkilötyövuosia yhteistyössä työvoimaviranomaisten kanssa.

Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkimusprofessori Liisa Tyrväinen on vuosien ajan selvittänyt luonnon virkistyskäytön vaikutuksia suomalaisten hyvinvointiin.

– Oli tosi hyvä, että retkeilyrakenteiden kunnostamiseen valtion mailla saatiin nyt kunnolla rahoitusta. Näin helpotetaan retkeilyalueiden käyttöä ja ehkäistään luonnon kulumista, joka on näkynyt esimerkiksi Nuuksiossa, Kolilla ja muualla suosituimmissa retkeilypaikoissa jo ennen korona- aikaakin, Tyrväinen sanoo.

Tyrväisen mukaan valtion rahoitus ei ole moniin vuosiin ollut riittävä retkeilyrakenteiden korjaamiseksi ja uusimiseksi kasvaneen luonnon virkistyskäytön paineissa.

Tämänkään hallituskauden suuri kertarahoituskaan ei riitä loputtomiin.

– Kunnostuskohteiden valinta on entistäkin tärkeämpää. Lisäksi tulisi miettiä uusia rahoitusmalleja, kuten retkeilyrakenteista hyötyvien kuntien, yritysten ja luontomatkailuyhdistysten vastuuta kustannusjaossa.

Tyrväinen kehottaa myös edistämään lähiluontomatkailua.

Näin painetta kauempana sijaitseviin suosituimpiin luontokohteisiin voitaisiin vähentää hiilijalanjäljen pienentämiseksi.

Hän toivoo tänä vuonna valmistuvasta, luonnon virkistyskäytön kolmannesta valtakunnallisesta inventoinnista apua ulkoilun määrän ja tapojen muutoksen ymmärtämiseen.

Tässä tutkimuksessa selvitetään myös, miten pandemia on vaikuttanut luontoliikuntaan.

– Moni on kertonut, että pandemian ansiosta he ovat löytäneet suomalaisen luonnon.

Päivitetty 4.4. – Ilmestynyt 22.3.2021