Jussi Olkinuoran haastattelu ilmestyi 12.5. – Päivitetty 29.5.2022

Kun Leijonat helmikuussa voitti Pekingissä jääkiekon olympiakultaa, kukaan tuskin arvasi, miten Venäjän hyökkäys Ukrainaan muuttaisi kiekkokevättä ja suomalaisten KHL-pelaajien suunnitelmia. Nyt kotikisat ovat silti valmiit alkamaan.

Tänä vuonna Leijonat pääsi palaamaan tavalliseen neljän viikon valmistavaan MM-leiritykseen. Alla on kolme turnausta Tanskassa, Tšekissä ja Ruotsissa.

Koronarajoitusten höllyttyä pelaajat ovat voineet viettää enemmän aikaa toistensa kanssa niin jäällä kuin sen ulkopuolella. Maalivahti Jussi Olkinuora katsoo, että yhteisten toistojen ja tuntien määrä näkyy ryhmässä positiivisesti.

Kotikisoilla on merkitystä joukkueelle aina, mutta etenkin nyt korona-ajan jälkeen, kun yleisöä vihdoin voidaan ottaa otteluihin.

Monelle pelaajalle kyse on ainutlaatuisesta kokemuksesta.

– Korona on riepotellut kaikkia. Nyt on kiva pelata yleisön edessä ja nauttia siitä. Lisäksi on uusi halli ja maajoukkueella on alla menestystä, Olkinuora iloitsee.

Olympiavoiton jälkeen yleisö odottaa koti-MM:ssä Leijonilta menestystä. Kevät on ollut joukkueelle tiivis.

– Voi olla, että tämä on kaikkien aikojen suomalainen jääkiekkokausi. Joukkueessa kaikki haluavat menestyä, siitä ei ole tarvinnut ääneen keskustella.

– Ei ole muuta tavoitetta kuin voitto, mutta haastava tehtävä se on.

Jussi Olkinuora on edustanut Leijonia MM-jäillä 2019 sekä 2021, ja hän oli mukana Pekingin kultajoukkueessa.

Olympialaisten jälkeen kevät meni Ukrainan sodan myötä uusiksi. Venäjällä oli aluksi epävarmuutta tilanteen vakavuudesta, eikä sodan syttyminen käytännössä näkynyt mitenkään arjessa. Pelaajatkaan eivät siitä puhuneet. Suomessa mielipide KHL:ssä pelaamisesta muuttui kuitenkin nopeasti.

– Yhtäkkiä minun läsnäoloni siellä merkitsi jollekin jotain. Yllätyin siitä, miten paljon se vaivasi minua. Jollain muulla oli sanottavaa siitä, missä ja miten harjoitan ammattiani.

Olkinuora lähti KHL-seurastaan Metallurg Magnitogorskissa ja palasi Suomeen, pääkaupunkiseudulle.

– Minulle tuli äkkiä selväksi, että haluan lähteä pois ja onneksi se oli mahdollista. Suljin sen oven kerralla, enkä ole menossa takaisin, Olkinuora sanoo.

Kevään mittaan Metallurg Magnitogorsk eteni KHL:n finaaleihin Moskovan TsSKA:n kanssa. Maailman toiseksi kovimman liigan mestaruudesta pääsee mittelemään harva. Moni voisi jäädä sitä miettimään, mutta Olkinuora on jo kääntänyt katseensa kohti MM-kultaa.

– Valmistautuminen on mennyt hyvin, vaikka monella KHL-pelaajista on alla pitkä pelitauko. Leirityksen aluksi treenattiin tarkoituksella kovaa, jotta ollaan kunnossa oikeaan aikaan.

Muutto Suomeen ja KHL-kauden kesken jättäminen vaikuttivat monen MM-kisoihin tähtäävän pelaajan valmistautumiseen.

Suomessa Olkinuora veti hetken henkeä ja antoi kehon palautua kauden rasituksista. Sen jälkeen alkoi harjoittelu. Tällä kertaa omatoimisesti ennen maajoukkueleiritystä harjoittelevia Leijonia oli pääkaupunkiseudulla vain kourallinen, joten treenaaminen oli tavallistakin enemmän omalla vastuulla.

– Tein omasta tietopankistani toimivia treenejä. Kerran ajoin Lahteen erikseen sitä varten, että pääsen [Hannes] Björnisen kanssa yhtä aikaa jäälle.

Kotimaisemissa pelattavan MM-turnauksen jälkeen Olkinuora ja muut KHL:stä Suomeen palanneet pelaajat pohtivat, missä ura jatkuu.

Tilanne elää jatkuvasti, sillä muutama pelaaja on aiemmin allekirjoittanut ensi kaudeksi KHL-sopimuksen, ja niistä eroon pääseminen on vaikeutunut Venäjän jääkiekkoliiton tuoreen sääntömuutoksen takia.

Suomen Jääkiekkoliitto taas ilmoitti juuri, että KHL:ään lähtevillä suomalaisilla ei ole asiaa maajoukkueeseen.

Olkinuoran kuviot ovat auki, kuten monesti ennenkin keväällä, joten hän osaa suhtautua tilanteeseen.

– Se voi olla stressaavaa, mutta ei mene minulla ihon alle. Ennemmin kierosti nautin siitä. Minulla on paksu nahka ja terve itseluottamus, mitä on tarvittu hyvällä tasolla pelaamiseenkin.

Olkinuoran taustalla on aiempia onnistumisia, kun hän on hypännyt pari kertaa uhkarohkeasti kaikki tai ei mitään -tyylillä uuteen. Näin kävi esimerkiksi, kun hän lähti 16-vuotiaana ensi kertaa pelaamaan Yhdysvaltoihin ja myöhemmin kun hän otti muhevan opintolainan päästäkseen Denveriin yliopistoon ja pelaamaan.

– Onneksi peli on kulkenut sen verran, että kaikki on mennyt hyvin.