Urheilua ja politiikkaa ei pidä sekoittaa. Näin väitetään edelleen usein. Maailman tapahtumilla on tapana pirstoa väite toistuvasti. Tuorein esimerkki on Suomessa kuohahtanut keskustelu siitä, pitäisikö jääkiekkoseura Jokereiden mennä pelaamaan Valko-Venäjälle Minskiin.

Jokereiden KHL-kauden avauspeli oli tarkoitus pelata maassa torstaina 3.9. illalla Dinamo Minskiä vastaan. Iltalehti kertoi klo 12:34, että Jokereiden lento Minskiin on peruttu.

Valko-Venäjällä on käynnissä voimakas protestiaalto maata vuosikymmeniä itsevaltaisesti hallinnutta Aljaksandr Lukashenkaa vastaan. Lukashenkan hallinto on vastannut protesteihin väkivallalla ja mielivaltaisilla pidätyksillä.

Tiistaina urheilusta vastaava tiede- ja kulttuuriministeri Annika Saarikko (kesk) vetosi Jokereita harkitsemaan Valko-Venäjälle lähtemistä.

Myös muun muassa Jääkiekkoliitto teki saman, kuten myös maan suurin sanomalehti Helsingin Sanomat pääkirjoituksessaan. Jokereiden faniyhdistyskin vastustaa Minskiin menemistä.

Takana on ajatus siitä, että urheilukin on politiikkaa ja tässä tilanteessa jääkiekkosarjan käynnistäminen Minskissä tukee Lukashenkan hallintoa.

– Se, että ajatellaan urheilun olevan irti politiikasta, sopii niille, jotka haluavat tuottaa positiivista mielikuvaa urheilulla. Sillä mielikuvalla voidaan parantaa esimerkiksi muuten syntynyttä huonompaa mielikuvaa, sanoo Venäjän ja Euroopan valtioiden välisiä suhteita tutkinut tutkijakollegiumin johtaja Tuomas Forsberg Helsingin yliopistosta.

Urheilu voi toimia kansainvälisen kuvan, maan brändin, kiillottajana. Englannin kielessä käytetään termiä sportswashing, joka kääntyy suomeksi vaikkapa sporttipesuksi. Sillä tarkoitetaan sitä, että vaikkapa huonosta ihmisoikeusmaineesta kärsivä valtio käyttää reippaasti rahaa näkyvään urheilutoimintaan. Esimerkkinä tästä voi pitää koko KHL-jääkiekkosarjaa, joka pyörii venäläisellä rahalla.

Kansainvälisesti vielä tunnetumpia tapauksia ovat eurooppalaiset jalkapallon suurseurat, joiden omistus on Persianlahden epädemokraattisissa öljyvaltioissa. Mestareiden liigan finaalissa viime kuussa pelannut pariisilainen PSG on ollut jo vuodesta 2011 Qatarin valtionyhtiön, Qatar Sports Investmentsin omistama. Englantilaisen Manchester Cityn omistus on taas Arabiaemiraateissa.

Forsberg sanoo, että itsevaltiaiden urheilunsuosimisen kenties tärkein syy on kuitenkin sisäpoliittinen. Kansalle tarjotaan tasokasta urheiluviihdettä ja urheilumenestyksellä voidaan nostaa ylpeyttä omasta kansakunnasta.

– Viimeistään Hitlerin olympialaisista 1936 lähtien suurissa urheilukilpailuissa on ollut kyse myös kansallisen voiman näyttämisestä. Siis siitä, että urheilusuorituksilla näytetään, miten vahva kansa on.

Syyt voivat olla myös henkilökohtaisia. Kun johtajalla on paljon valtaa, sitä voi käyttää oman suosikkiurheilulajin edistämiseen ja siihen, että pääsee tapaamaan urheilutähtiä, kenties jopa pelaamaan näiden kanssa. Sekä Lukashenka että Venäjän presidentti Vladimir Putin ovat pelanneet usein eläköityneiden kiekkotähtien kanssa näytösturnauksissa.

– Urheilulla voidaan alleviivata johtajuuden maskuliinista ulottuvuutta, Forsberg kertoo.

Pitäisikö urheilulla pullistelevia epädemokraattisia maita boikotoida? Tähän Forsberg ei osaa antaa yleispätevää vastausta. Historiallisesti laajimmat boikotit koettiin Moskovan olympialaisissa 1980 ja Los Angelesin olympialaisissa 1984.

Suurin osa länsimaista jätti Moskovan väliin Yhdysvaltain johdolla protestina Neuvostoliiton Afganistanin miehitykselle. Itäblokin maat vuorostaan boikotoivat seuraavia kesäkisoja vastavetona.

– Näiden boikottien vaikutus jäi aika vähäiseksi. Toisaalta Etelä-Afrikan urheilueristämisen rotuerottelun aikana arvioidaan olleen voimakas toimi. Arvioiminen on tietenkin aika hankalaa, mutta joidenkin tutkijoiden mukaan urheiluboikotti oli valkoiselle eliitille jopa voimakkaampi viesti kuin talouspakotteet, Forsberg sanoo.

Lisätty tieto Jokereiden Valko-Venäjän matkan peruuntumisesta sekä linkki lähteenä käytettyyn Iltalehden artikkeliin klo 13:05 – Alkuperäinen versio 3.9.2020 klo 8:00.