Keskeinen tekijä on energian hinnannousu. Koronakriisi ja siihen liittyvät eristys- ja rajoitustoimet laskivat energian kysyntää valtavasti ja tuotantoa ajettiin alas. Kun viime vuonna rokotteet alkoivat purra, koronakriisin akuutti vaihe väistyä ja taloudet avautua, energian kysyntä kasvoi niin, etteivät tuottajat ehtineet vastata kysyntään. Tästä seurannut energiakriisi alkoi näkyä jo viime vuoden lopulla. Siitä ei vain vielä silloin puhuttu energiakriisinä, vaikka se täytti klassisen, kysynnästä ja tarjonnasta seuraavan energiakriisin tunnusmerkit.

Inflaation taustalla on myös toinen koronasta johtuva tekijä. Korona-aikana on erityisesti rajoitettu palveluita. Ihmiset eivät ole päässeet ravintoloihin, kulttuuritapahtumiin tai matkustelemaan. Monille on jäänyt ylimääräistä rahaa, ja sitä on kulutettu tavaroihin. Se on aiheuttanut tarjontasokin. Monille tavaroille on ollut paljon enemmän kysyntää kuin on pystytty tarjoamaan. Siksi raaka-aineiden hinnat ovat alkaneet nousta.

Varsinkin euroalueella inflaatio johtuu pääasiassa näistä energia- ja tarjontakriiseistä. Yhdysvalloissa koronaelvytys on ollut suurempaa, ja siellä on myös kokonaiskysyntä hieman noussut, mutta euroalueella investoinnit ja kokonaiskysyntä eivät ole saavuttaneet vielä edes koronaa edeltänyttä tasoa. Euroalueen inflaatio on nyt 7,5 prosenttia. Se on korkein lukema koko yhteisvaluutan historian aikana.

Se on vaikuttanut erittäin merkittävästi. Venäjälle asetetut sanktiot ovat nostaneet energian, erityisesti öljyn ja maakaasun, hintaa huomattavasti vielä entisestään. Jo sodan alla helmikuussa esimerkiksi Saksan tuontienergian hinta nousi liki 130 prosentilla. Hintojen nousu on vain jyrkentynyt Ukrainan sodan jälkeen. Koronasta johtuneeseen kysynnän ja tarjonnan ongelman päälle tuli siis vielä geopoliittinen elementti eli sanktiopolitiikka.

Ilmiö näkyy kaikkialla. Energia on niin perustavanlaatuinen asia, että muutokset sen hinnoissa heijastuvat kaikille tuotannon aloille ja laskevat niiden tuottavuutta. Tällä hetkelläkin tehtaita ajetaan alas ympäri Eurooppaa ihan vain, koska niiden ei ole kannattavaa toimia. Jos katsotaan maailman 20 suurinta taloutta, inflaatio nousee räikeän punaisena melkein kaikissa. Ainoastaan Kiinassa ja Japanissa inflaatio on tällä hetkellä alle kaksi prosenttia. Suomessa inflaatio ollut muuta euroaluetta vähän hitaampaa.

Ruokakriisiä ei enää vain pelätä, vaan se on realisoitumassa. YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO:n mukaan ruuan hinta on noussut globaalisti 34 prosenttia viimeisen vuoden aikana. Se on suurin hinnannousu FAO:n koko mittaushistoriassa.

Ruokakriisi oli keskeinen tekijä esimerkiksi vuonna 2010 alkaneen arabikevään takana. Myös Euroopan vuoden 2015 pakolaiskriisin taustalla oli osaltaan se, että valtiot vähensivät rahoitusta YK:n ruokaohjelmiin, mikä taas vähensi YK:n resursseja. Syyriasta sotaa lähialueille, kuten Jordaniaan ja Libanoniin, pakoon lähteneet ihmiset olivat jo valmiiksi kakkosluokan kansalaisia, ja kun ruokaa ei ollut, ihmiset lähtivät liikkeelle.

Globaalin ruokakriisin seuraukset voivat olla hyvinkin arvaamattomia. Puhutaan hyvin vakavista asioista. Energia ja ruoka ovat aivan perustavanlaatuisia asioita, eivät vain maailmantaloudelle, vaan ihmisten jokapäiväiselle elämälle.

Jo ennen sotaa ekonomistien arviot siitä, miten kauan pandemiasta aiheutuneet pullonkaulaongelmat kestävät, vaihtelivat. Jo ennen sotaa kuitenkin arvailtiin, että koronakriisin jälkeisten globaalien tarjonnan pullonkaulojen normalisoituminen tulee viemään vuosia.

Sen jälkeen läntiset maat ovat laittaneet Venäjälle kovat sanktiot ja pyrkivät nyt kytkeytymään täysin irti Venäjän tuonti- energiasta. Ensimmäinen tavoite on vähentää maakaasun tuontia kahdella kolmasosalla tämän vuoden aikana. Seuraava tavoite on täydellinen riippumattomuus Venäjän energiasta vuoteen 2030 mennessä. Tieto Venäjän Ukrainassa tekemistä sotarikoksista ja nyt alkanut Venäjän uusi hyökkäys Itä-Ukrainassa ovat lisänneet vaatimuksia venäläisen maakaasun ja öljyn laittamisesta kauppasaartoon.

Ongelma on, että jos energian tuonti Eurooppaan lopetetaan nopeasti, sitä joudutaan ostamaan jostain muualta kalliimmalla. Euroopan maat käyttävät jo nyt lähes 10 prosenttia bkt:stä energiaan. Euroopalla on valtavan suuri haaste saavuttaa yhtä aikaa vihreä siirtymä, riippumattomuus Venäjästä ja kohtuulliset energian hinnat. Tämä urakka tulee kestämään vuosia.

Paljon riippuu siitä, miten kauan Ukrainan sota nyt kestää, tuleeko siitä uusi Syyria. Toinen kysymys sitten on, kauanko pakotteet jatkuvat. Todennäköisesti ne jatkuvat ainakin niin kauan kuin Putin on vallassa, vaikka sota päättyisikin.

Kiinan keskeiset teollisuusalueet, kuten Shanghai ja Shenzhen, ovat sulussa, mikä tulee pahentamaan merkittävästi globaaleja tarjonnan pullonkauloja. Kiinan oma rokote on ollut toimimaton omikronia vastaan, ja maan tukahduttamispolitiikka jatkuu silti. Energiakriisi, sanktiot ja Kiinan sulkutoimet ovat erittäin myrkyllinen yhdistelmä inflaation kannalta.

Ukrainan sota osoitti sen, että vihreä siirtymä ei ole vain ilmastonmuutokseen liittyvä tavoite, vaan se liittyy myös geopolitiikkaan ja energiaomavaraisuuteen. Euroopan osalta keskeinen kysymys on, korvataanko Venäjän tuontienergiaa ostamalla muualta vai panostamalla omaan tuotantoon ja erityisesti, kuinka paljon Ukrainan sota kiihdyttää fossiilisten käytön alasajoa.

Nythän melkein kaikkialla Euroopassa on tehty polttoaineiden veron­alennuksia, mikä ei kannusta vähentämään fossiilisten kulutusta. Sanoisin, että vihreä siirtymä nopeutuu tämän sodan myötä merkittävästi ainoastaan, jos fossiilisten käyttöä oikeasti pyritään aggressiivisesti vähentämään.

On se tavoite, mutta kun on näin paha kriisi, on jännä nähdä, mitkä ne lopulliset politiikkatoimet ovat.

Jos Venäjän energialle tulisi kauppasaarto nyt nopeasti tietoisella päätöksellä, niin siitä, mikä sen taloudellinen seuraus Euroopalle on, ja kuinka paljon se vielä kiihdyttäisi inflaatiota, on vielä ristisriitaisia laskemia. Euroalueen maat ovat eri tavalla riippuvaisia Venäjän energiasta. Itse en usko, että nopean kauppasaarron seuraukset jäisivät vähäisiksi.

Vielä ei tiedetä, katkaiseeko tämä energiakriisi ja sota koronan jälkeisen taloudellisen elpymisen, ja kuinka kauan energian hinnannousu jatkuu. Koko ajan ennustelaitokset korjaavat talouden näkymiä alaspäin ja inflaation ylöspäin.

Näillä inflaatiolukemilla ihmisten käytettävissä olevat varat vähenevät erittäin paljon, mikä lisää taantuman todennäköisyyttä. Stagflaation eli matalan kasvun ja korkean inflaation seurauksena voidaan nähdä suurimpia elintason laskuja vuosikymmeniin. Kaikki on tietenkin kiinni siitä, kauanko tämä sota jatkuu ja mitä sen jälkeen tapahtuu.

Inflaatio-ongelman kanssa meillä on samaan aikaan ilmastonmuutokseen liittyvä ongelma. Millaiseksi tulee fossiilisen ja uusiutuvan energian suhde toisiinsa? Fossiilisia pitäisi käyttää ja tuottaa vähemmän ja siirtyä uusiutuvaan energiantuotantoon.

Tämä on pitkä urakka ja ensi talvi tulee eteen todella nopeasti.