Lumihiutaleet leijailevat verkkaisesti taivaalta. Ihmisiä näkyy valkoharmaassa katukuvassa harvakseltaan. Korona ja hiihto­lomaviikko ovat tyhjentäneet Kuopion keskustan. Monien arki pyörii silti normaaliin tahtiin.

Kodikkaasti sisustetun toimitilan sohvalla nuokkuva nuori mies havahtuu valveille, kun astun pakkasesta sisään.

– Moro, Mika vinkkaa unisesti ja astelee ovelle. Hän il­moittaa menevänsä tupakalle ennen haastattelua.

Mari Ahtiainen ja Tiia Eskelinen ilmestyvät takahuonees­ta. Kaksikko pyörittää Keltsua, Sirkkulanpuisto-nimisen toimintayhdistyksen alaista hanketta, joka auttaa muun muassa pahoissa päihdeongelmissa olevia ihmisiä.

Keltsun, toiselta nimeltään Nopean toiminnan joukkojen, toimitilaan saa tulla päihteiden vaikutuksen alaisena. Tosin vierailun aikana on nollatoleranssi huumausaineille ja alkoholille.

– Meiltä tullaan hakemaan apua silloin, kun on pudonnut yhteiskunnan turvaverkosta. Suurin osa asiakkaistamme on pahassa päihdekierteessä, mutta tarinoita on monia. Joidenkin ongelmana on yksinäisyys, mielenterveysongelmat tai pitkäaikaistyöttömyys. Me tarjoamme tukea ja sosiaalisia aktiviteetteja kaikille, jotka tänne tulevat, Mari Ahtiainen kertoo.

Hetkeä myöhemmin 27-vuotias Mika palaa tupakalta ja lysähtää takaisin sohvalle. Hänen ylähuulensa on turvonnut oikeasta laidasta.

– Sain aikaisemmin aamulla nyrkistä, mies toteaa eleettömästi ja nostaa huulta paljastaen yhden hampaan menneen iskun mukana. Miksi mies pahoinpideltiin? Oliko kyse velanperinnästä?

– Se oli vaan sellaista, hän kohauttaa olkapäitään.

Tuntuisiko ulkopuoliselle kertominen vasikoimiselta?

– Vähän joo, hän nyökkää.

Mika on yhä virallisesti nuori, sillä Suomen nuorisolain mukaan alle 29-vuotiaat luokitellaan nuoriksi. Silti hän on jo kauan sitten pudonnut lain takaaman avun ulottumattomiin.

Mika kertoo, että huumeet ja väkivalta ovat varjostaneet hänen matkaansa jo yli puolet elämästä. Hän oli 16-vuotias aloittaessaan opioidien ja amfetamiinin suonensisäisen käytön. Sitä oli edeltänyt vuosia kestänyt alkoholin, pille­reiden ja kannabiksen sekakäyttö.

Nuoren miehen matka on kulkenut sekakäyttäjille surullisen tyypillistä tietä yhä syvemmälle huumehelvettiin.

Vuosien saatossa Mika on yrittänyt lukuisia kertoja eroon huumeista. Pisimmät kuivat kaudet ovat olleet vankilassa. Se laitos on tullut hänelle tutuksi kahdeksan eri tuomion vuoksi. Huumausainerikoksia, varkauksia, ryöstöjä, pahoin- pitelyjä – pisimmän tuomion, vuoden ja kymmenen kuukautta, Mika sai tapon yrityksestä. Mies haluaa painottaa, että jokainen väkivallanteko on tapahtunut huumemaailman sisällä.

– Muutaman kerran olen linnassa ollut kuivilla pidemmän aikaa, mutta kun olen palannut siviiliin, olen nopeasti tajunnut, ettei minulla ole mitään osaa, ei ketään kenen luokse mennä. Sitten subu on aina vienyt voiton.

Mika kertoo käyttävänsä tällä hetkellä enimmäkseen suonensisäisesti Subutexia eli korvaushoidossa käytettävää buprenorfiinia. Hän ei ole tällä hetkellä hoidossa, vaan hän hankkii aineen laittomilta markkinoilta, katukaupasta.

– Se on hirveää myrkkyä, itse jäin koukkuun toisella kerralla, mies muistelee.

Osaatko kuvitella elämää ilman päihteitä?

– Ajattelen asiaa joka päivä. Alkaahan tässä toivo olla jo aika vähissä, mutta kyllä minä siihen vielä tähtään. Onneksi Keltsun naiset yrittävät auttaa minua pääsemään korvaushoitoon. Jos pääsisin kuiville, voisin saada kodin ja hakea kuntouttavaa työtä.

Tällä hetkellä Mika viettää yönsä paikallisen palvelukeskuksen asumispäivystyksessä. Hänen on mentävä sinne joka päivä kuuteen mennessä ja poistuttava seuraavana aamuna kahdeksalta.

Päivät hän vaeltelee kaduilla ja viettää mahdollisimman paljon aikaa Keltsun toimitiloissa, siellä hän voi vain olla.

Nuoresta iästään huolimatta Mika on jo jonkinlainen konkari Kuopion huumemaailmassa. Ovatko asiat muuttuneet vuosien saatossa?

– Meno on mennyt vaan väkivaltaisemmaksi. On ihan hullua törmätä niin nuoriin piikittäjiin. Huumemaailma on ollut aina raaka, mutta ennen ei sentään myyty, jos tiedettiin, että oot alaikäinen. Nykyään ei tunneta mitään armoa, päinvastoin, kakaroille tarjotaan kamaa aluksi ilmaiseksi, että saadaan ne koukkuun. Sitten alkaa se velanperintä. Voit vaan arvailla, miten alaikäiset tytöt maksavat velat väkivaltaisille diilereille.

Mikan tekemät havainnot Kuopion kaduilta kuvaavat nykytodellisuutta kaikkialla Suomessa.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimukset osoittavat, että huumeiden käyttö on yleistynyt viime vuosina rajusti kaikissa ikäryhmissä.

Jätevesitutkimusten mukaan kovien huumeiden, kuten amfetamiinin, Subutexin ja kokaiinin kulutus on viime vuosien aikana kasvanut ennätyslukemiin.

THL:n vuoden 2017 tieteellisen rekisterin mukaan Suomessa oli 7 000–8 700 amfetamiinien ja opioidien ongelmakäyttäjää, jotka ovat 15–25 vuotiaita. Se tarkoittaa runsasta prosenttia ikäryhmän väestönosuudesta.

– Näyttää valitettavasti siltä, että Suomessa on amfetamiineja ja opioideja ongelmallisesti käyttävien nuorien sukupolvi. Se joukko on suurempi kuin koskaan aikaisemmin, tutkimusprofessori emeritus Hannu Alho THL:stä kertoo puhelimitse.

Alhon mukaan tilanne näyttää vain pahentuneen entisestään nuorten parissa viime vuosien aikana.

– Päihdehoidossa olevien nuorten keskuudessa on useimmiten kyse vakavasta huumeongelmasta, ei alkoholista. Erityisen huolestuttavaa on, että Suomessa on yhä nuorempia, jopa 12–13-vuotiaita lapsia, jotka ovat jo koukussa koviin aineisiin.

Hannu Alho painottaa, että asia on luonnollisesti kovin monisäikeinen, eikä ilmiötä voi selittää yhdellä tai kahdella tekijällä. Hän pitää huolestuttavana, miten helppoa huumeita on nykyään hankkia.

Laittomien nettisivujen ja Tor-verkon kautta kuka tahansa voi tilata mitä tahansa minne päin Suomea tahansa. Kiinnijäämisen riski on pieni.

Huumetilastojen karuista nousukäyristä huolimatta nuorten päihteidenkäyttö on vähentynyt ja hyvinvointi lisääntynyt. Samaan aikaan ongelmat kasautuvat osalle nuorista.

Tarve nuorten mielenterveys- ja päihdepalveluille on kasvanut viime vuosina ympäri Suomen. Muutos on havaittu sekä avohoidossa että lastensuojelulaitoksissa.

Alhon mukaan tehokkain keino puuttua nuorten huumeongelmiin olisi havaita ne varhaisessa vaiheessa, ensioireiden ilmaannuttua.

– Ongelma on, että vanhemmat ja koulu usein puuttuvat tilanteeseen vasta sitten, kun asiat ovat edenneet jo liian pitkälle. Ja kun syrjäytyneiden nuorten auttamiseen ei ole yhteiskunnassa riittävästi resursseja, ongelmavyyhdit syvenevät entisestään, päihdelääketieteen tutkija Alho toteaa.

Itä-Suomen poliisilaitoksen tilastoista käy ilmi, että alaikäisten tekemät huumausainerikokset ovat nousseet merkittävästi kaikissa kolmessa maakunnassa 2010-luvulta lähtien.

Tulevien ja menevien kengänjälkien painaumat ovat liiskanneet lumen portaiden pinnalle jäisen ohueksi.

Portaat johtavat päihdeklinikan aulaan, ja siellä keinovalojen alla sisääntulijoita tervehtii toimitusjohtaja Pirkko Paakeli-Kurronen. Hänen johtamansa julkisoikeudellinen Päihdepalvelusäätiö tarjoaa moniammatillista apua kaikenikäisille päihdeongelmaisille ja heidän lähei­silleen Pohjois-Savossa.

Toimitusjohtaja on aloittamassa palaveria päihdeklinikan palveluesimies Päivi Vallan sekä Kuopion kaupungin ehkäisevän päihdetyön koordinaattori Tiina Nykyn kanssa. Pirkko Paakeli-Kurronen kertoo viime vuosina tapahtuneista muutoksista.

– Kolmen viime vuoden aikana meille tulevien alle 24-vuotiaiden päihdeongelmaisten käyntimäärä on 2,7-kertaistunut. Viime vuonna meillä oli asiakkaana 166 päihde- ja huumeongelmista kärsivää alle 24-vuotiasta nuorta. Nuorimmat vakavista huumeongelmista kärsivät asiakkaamme ovat 12–13-vuotiaita.

Päihdepalveluklinikan palveluesimies Päivi Valta kertoo, että työ on erityisen palkitsevaa silloin, kun nuoren vanhemmat sitoutuvat yhteistyöhön lastensa autta­miseksi. Silloin onnistumisen mahdollisuus on suurempi.

Aina vanhemmat eivät sitoudu lapsensa tueksi.

– On tapauksia, joissa nuori on saapunut päihdeklinikalle tapaamiseen yksin, vanhempi tai vanhemmat eivät syystä tai toisesta halua tulla. Syitä on monia, joko heidän omat päihde- tai mielenterveysongelmansa, mutta myös silkka häpeä tai ongelman kieltäminen. Joskus vanhemmat väsyvät nuoren ongelmiin.

Kolmikko näkee työssään nuorten huumeongelmien taustalla olevat erilaiset todellisuudet. Tarinat, joissa ongelmien taustalla on huono- osaisuus tai lapsuuden traumat, ovat yleisiä. Se ei kerro koko totuutta.

Tutkitusti huumeongelmat koskettavat kaikkia yhteiskuntaluokkia.

– Kohtaamme työssämme myös hyväosaisten ja varakkaiden lapsia. On tapauksia, joissa vanhemmat ovat liian keskittyneitä uraansa, jolloin vuorovaikutus lapseen on jäänyt vähälle. Niin nuori, jolla on omaa rahaa, jää oman onnensa varaan. Ja sitten, kun hän ajautuu porukoihin, joissa on tarjolla huumeita, ongelma voi kehittyä nopeasti vakavaksi, Pirkko Paakeli-Kurronen kertoo.

Nykky, Valta ja Paakeli-Kurronen ovat samoilla linjoilla THL:n Hannu Alhon kanssa, että nuorten ongelmien tunnistamista tulisi kehittää. Ongelmiin täytyisi puuttua varhaisessa vaiheessa kotona ja koulussa.

– Usein käy niin, että nuoret oireilevat pahaa oloaan käyttämällä päihteitä. Siinä vaiheessa ei ole vielä kyse riippuvuudesta, vaan silloin lääkitään kipuja – mutta tie riippuvuuteen on lyhyt. Olisi tärkeää, että intervention saisi tehtyä jo oireiluvaiheessa. Siksi ennalta ehkäisevän työn yksi kulmakivistä on vanhemmuuden tukeminen, jotta meillä olisi tietoa ja taitoa ymmärtää herkästi eri signaaleja, Tiina Nykky sanoo.

Miten tavoittaa niitä alaikäisiä nuoria, jotka oireilevat huumeiden kautta, mutta joita ei ole vielä saatu avun piiriin?

Illan suussa Kuopion torilla käy vilske. Vaikka lukuisat perheet ovat suunnanneet viikoksi pohjoisen hiihtokeskuksiin, monet koululaiset viettävät hiihtoloman kotikonnuillaan, osa kaupungilla hengaillen.

– Tällä viikolla nuoria on ollut liikenteessä melko aktii­visesti. On ollut kovia pakkaspäiviä, joten porukat ovat hakeutuneet kauppakeskuksiin, nuorisotyötä Aseman Lapset ry:n yhteisökehittäjänä tekevä Tuomo Kantele kertoo.

Kantele on yhdessä kollegansa, paikallisella yläasteella työskentelevän Sanni Roineen kanssa aloittamassa iltavuoroa.

– Jalkautuvan nuorisotyön pointti on tavoittaa nuoret siellä, missä he ovat, olla läsnä heidän arjessaan. Joka vuorolla tulee 30–40 kohtaamista, 15 vuotta nuorisotyötä tehnyt Kantele laskee.

Kaksikko aloittaa kauppakeskuskierroksen tunnetuista nuorten suosimista paikoista. Portaikosta löytyy merkkejä päiväleiristä.

Tyhjiä energiajuomapulloja, suklaapatukoiden kääröjä ja käytettyjä nuuskatyynyjä.

– Tämä portaikko on erityisen suosittu siksi, että täällä on seinässä pistorasiat, joista voi ladata kännykkää pitkin päivää, Sanni Roine kertoo.

Nuoriso-ohjaajat tarkistavat kauppakeskuksen katolla sijaitsevan parkkialueen useaan kertaan vuoron aikana.

– Tämä on yksi paikoista, joissa on käyty ennalta järjestettyjä tappeluja. Niitä valitettavasti käydään vähän väliä jossakin. Osallistujat tietävät nurkat, joissa ei ole turva­kameroita, Tuomo Kantele kertoo autiolla parkkikatolla.

Kauppakeskuksen pohjalla, maanalaisessa parkkihallissa kaikuu pauke ja rullavien muovirenkaiden kumina.

Aseman Lapset ry on järjestänyt yhteistyössä kauppakeskuksen kanssa parkkihallin nurkkaukseen nuorten skeittialueen hiihtoloma­viikon ajaksi.

Paikalla on tusina innokasta skeittaajaa. Nuoret tervehtivät tuttavallisesti ohjaajia ja jatkavat harjoittelua.

– Homma on sujunut nuorten kanssa hyvin, ja luottamus kasvaa. Toivon, että saisimme pitää skeittiparkin täällä pitempään, Tuomo Kantele toteaa. Toive saa skeittaajilta äänekästä kannatusta.

Parin pojan silmät ovat lasittuneet, yhden leuat nytkähtelevät levottomasti. Tuomo juttelee hetken yläasteikäisten poikien kanssa, ennen kuin nämä jatkavat matkaansa.

Kantele kertoo porukan harrastavan päihteilyä, kuten hän asian ilmaisee. Osa porukasta käyttää huumeita ja joutuu jo tekemisiin poliisin ja lastensuojeluviranomaisten kanssa.

Osa porukasta oli mukana tuoreimmassa joukkotappelussa kauppakeskuksen katolla.

– Nämä kaverit epäilevät aikuisia, koska heillä on huonoja kokemuksia muun muassa lastensuojelusta. He ovat kertoneet meille ongelmistaan melko avoimesti, joten yritämme hiljalleen rakentaa luottamusta kundeihin.

Roineen ja Kanteleen mukaan tiiviissä yhteistyössä toimiva ammattiverkosto, jossa tieto kulkee toimijoiden välillä, on paras keino tukea eri lähtökohdista tulevia nuoria ja ennaltaehkäistä ongelmien kärjistymistä.

– Meillä tulisi olla enemmän arjessa läsnä nuorten elämässä, kouluissa ja kaduilla. Se tietenkin vaatisi lisäresursseja, mutta pitkällä aikavälillä se maksaisi kaiken takaisin, kun nuoria voitaisiin auttaa oikeaan aikaan, Sanni Roine pohtii.

Kello 20.30 kauppakeskus menee kiinni ja sen sähköiset lasiovet sylkäisevät ulos nuorisoporukoita.

Tuomo Kantele ja Sanni Roine seuraavat tilannetta torinlaidalla, kun nuoret kiiruhtavat busseihin.

Kaksikko törmää päihteilyä harrastavaan porukkaan uudemman kerran sen lampsiessa linja-auto­pysäkkiä kohti.

Tuomo menee juttelemaan kymmenen pojan porukan kanssa, mutta kohtaaminen on lyhyt, porukalla on kiire.

– No comments, man! yksi pojista huudahtaa minulle kiiruhtaessaan muiden perässä linja-autoon. Hetkeä myöhemmin porukka on kadonnut, ja Kuopion torilla on hiljaista.

– Tuo bussi menee päinvastaiseen suuntaan, jossa pojat asuvat. Tämä herättää suurta huolta, mihin kundit ovat matkalla, varsinkin, kun tiedämme heidän taustansa, Tuomo Kantele huokaa.

– He ovat vielä sillä oireilun tasolla, jolla homma on jännittävää, kuin eläisi elokuvaa. Toivon vain, että pääsemme puuttumaan peliin, ennen kuin huumemaailma ja sen armottomat lait vievät mennessään.

Sieltä ei ole sitten enää helppoa tietä takaisin.