Toimittaja ja tietokirjailija

Olin ällikällä lyöty, kun tuttu nuori kertoi kaveriensa polttelevan kukkaa ja nappailevan sieniä. Yksi oli kuulemma vedellyt happoakin, koska niin ”pääsee tiloihin” ja saa ”mahtavia idiksiä musaan”. Kaikki käyttäjänuoret olivat säntillisistä porvarisperheistä.

Olen itse viettänyt nuoruuttani teknopiireissä. Join vain alkoholia. Esso ei kuulunut meidän juttuumme, vaikka olisihan sitä jo tuolloin ollut saatavilla, kai.

Kiitos netin, nyt helpommin.

Subjektiivisista kokemuksista ei kannata vetää sen suurempaa kuvaa. Ei aihetta moraalipaniikkiin. Suomalaisnuorten kannabiskokeilut ovat toki olleet kasvussa, mutta muuhun Eurooppaan verrattuna huumeidenkäyttö on yhä vähäistä. Viimeiset tilastot ovat tosin 2–3 vuoden takaa, ja trendi luultavasti jatkuu, mutta että käyttö olisi räjähtänyt, siihen en jaksa uskoa.

Kilpailu opiskelu- ja työpaikoista on aivan liian ankaraa, jotta niitä kannattaisi vaarantaa. Myös intissä huumeisiin suhtaudutaan erittäin kielteisesti.

Tietenkään lieväkään kasvu ei ole hyvä juttu.

Lisääntyykö päihteiden käyttö, kun saatavuus helpottuu? Todennäköisesti. Esimerkiksi keskioluen tuonti kauppoihin vuonna 1969 vei suomalaisten viinalitrat sfääreihin. 

Väitteen porttiteoriaosa ei minulle avautunut.

Nykyisessä huumetilanteessa hälyttävintä on nuorten ongelmakäyttäjien tilanne. Aivan kuten eriarvoisuudessa yleisestikin, enemmistöllä menee paremmin kuin koskaan, mutta pieni vähemmistö jää yhä kauemmas jälkeen. 

Suonensisäisten huumeiden käyttäjät ovat yhteiskunnan syvimmässä notkossa. Siellä myös viikatemies niittää hyistä satoa.

Ilmastoaktivisti

Porttiteoria on väsynyt heitto ja yleistä huumepoliittisissa keskusteluissa, joissa leijailee vahvan moralisoiva ilmapiiri. Portti­teoriaa käytettiin myös tasa-arvoista avioliittolakia vastaan sanomalla, että seuraavaksi mennään eläinten kanssa naimisiin. Näin ei tietysti käynyt. Raja on olemassa, se täytyy vain tutkitun tiedon ja demokraattisen päätöksenteon kautta asettaa oikeaan kohtaan.

Nykyinen tiukka kriminalisaatio ei selvästikään toimi, sillä nuorilla on paljon mahdollisuuksia hankkia huumeita, ja yliannostuksista johtuvat kuolematkin ovat kolminkertaistuneet 2000-luvun alusta. Huumeiden kriminalisointi vaikeuttaa avun hankkimista ja lisää riskejä esimerkiksi huumeiden puhtauteen liittyen. thl:n asiantuntijatkin puoltavat huumeiden käytön dekriminalisointia.

Huumepolitiikan suuntaa täytyy muuttaa, jos välitämme nuorten hyvinvoinnista. Dekriminalisaatiolla ja käyttöhuoneiden perustamisella parannettaisiin ongelmakäyttäjien elämänlaatua, tehtäisiin avun hakemisesta helpompaa. Myös rikollisuus vähenisi ja huumeiden käyttöä ja niiden turvallisuutta olisi helpompi kontrolloida. Haluammeko vain rangaista huumeiden käyttäjiä vai ratkaista ongelmia?

Toimittaja, ohjaaja ja käsikirjoittaja

Helsingin kaupunki on tarttunut riuskasti nuoria varhaiseen hautaan kaatavaan huume-epidemiaan. Piritorina tunnetulle Vaasanaukiolle ei uusien suunnitelmien mukaan tuoda puistonpenkkejä.

Penkit ovat väärä viesti, kutsuhuuto helppoon elämään, virkamiehet pohtivat. Ota rennosti, istu tähän, snorttaa vaikka kokkelia, terveisin Helsingin kaupunki.

Nuorten huumeidenkäyttö on samanlainen rakenteellinen ongelma kuin kaikki hyvinvointivaltiona rimpuilevan Suomen elämän ja kuoleman kysymykset.

Tässä kohtaa parempaa väkeä alkaa haukotuttaa. Rakenteet, tylsiä.

Huume-epidemiaa voi akuutisti torjua hoitamalla seurauksia, kuten laittamalla rahaa päihdehuoltoon, lisäämällä katkaisupaikkoja ja pehmentämällä sääntöjä, joiden mukaan pienimmästäkin virheestä lentää ulos vieroitushoidosta.

Tutkimukset osoittavat, että jokainen huumesairaiden hoitoon ja ennaltaehkäisyyn satsattu euro maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin. 

Osa päihteisiin sairastuneista paranee veronmaksajiksi, päihdesairaiden läheiset säilyttävät tehokkuutensa ja työkykynsä kun ongelmissa autetaan, rikokset vähenevät, elämää säästyy.

Jos halutaan hoitaa juurisyitä, pitäisi hoitaa osattomuutta ja syrjäytymistä. Laittaa rahaa varhaiskasvatukseen ja kouluihin, palkata lisää aikuisia tarttumaan lasten ja nuorten ongelmiin ajoissa. Turvata koulupolku muutenkin kuin vaalilupauksissa.

Pitkällä aikavälillä se säästää rahaa, ihmishenkiä, tuottaa hyvän kehän. 

Kaikki tämä tiedetään, mutta niin ei toimita. Kyseessä on poliittinen arvovalinta.

Laajoja yhteiskuntapiirejä kiinnostaa Suomi, jossa osa putoaa ja kuolee liian aikaisin. Riittää kun poistaa puistonpenkit ja heittää random budi-Jennan selliin. Niin ihanan halpaa.

Debattipalstalla Imagen vakituiset debatistit ottavat eri kokoonpanoilla kantaa toimituksen esittämään väitteeseen.