Ikävä trendi näkyy jatkuvan, eli huumekuolemat olivat taas lisääntyneet. Nuorten huumekuolemien vähentyminen oli sen sijaan positiivinen uutinen. Yhden tilastovuoden perusteella ei voi vielä sanoa, että trendi olisi kääntynyt parempaan, mutta toivotaan, että näin käy.

Tyypillinen tapaus on nuori mies, joka on kuollut korvaushoitolääke buprenorfiinin, rauhoittavien lääkkeiden ja alkoholin yhteiskäyttöön. Huumeidenkäytön hän on aloittanut jo teini-iässä, ja sitä on takana jo jonkin aikaa.

Suomi oli pitkään matalan huumeidenkäytön maa. Meillä käyttö ja ongelmakäyttö alkoivat yleistyä 1990-luvun lopussa, ja siitä lähtien haitat ovat kasvaneet tasaisen hitaasti. Esimerkiksi Länsi-Euroopassa oli heroiiniepidemia jo 1980-luvulla, minkä vuoksi huumeita ongelmallisesti käyttävät ovat siellä jo ikääntyneempiä. Nykyään Suomessa on ryhmä nuoria, jotka käyttävät huumeita ongelmallisesti, ja valitettavasti käytön äärimmäinen seuraus on kuolema. Suomalaisten huumeisiin kuolleiden keski-ikä oli muita maita alempi jo ennen tätä trendiä. Kun alle 30-vuotiaiden osuus kuolleista on lisääntynyt hälyttävästi, keski-ikä on tietenkin laskenut entisestään.

Kun Taleban oli vuosituhannen vaihteessa edellisen kerran vallassa Afganistanissa, se kielsi unikonviljelyn. Sen seurauksena heroiinia ei saatu juurikaan Euroopan markkinoille. Tällöin suomalaiset siirtyivät käyttämään korvaushoitolääke buprenorfiinia. Sittemmin Taleban huomasi, että huumekauppa on taloudellisesti kannattavaa ja salli unikonviljelyn. Heroiini alkoi taas virrata Eurooppaan, mutta Suomen markkinoille se ei koskaan palannut. Pelko oli ja edelleen on, että jos näin kävisi, jälki olisi ikävää, koska heroiini on niin paljon nykyisiä aineita myrkyllisempää. Fentanyylistä ja muista uusista opioideista puhumattakaan. Buprenorfiinia käytetään muuallakin, mutta Viron käytetyin laiton opioidi oli pitkään fentanyyli ja Ruotsin heroiini. Käyttökulttuurit voivat siis olla hyvin erilaisia naapurimaissakin.

Toivon, että käyttöhuonekokeilu mahdollistetaan lainsäädäntömuutoksella, koska käyttöhuoneet ovat yksi väline huumeita käyttävien ihmisten tavoittamiseen. Lisäksi puhtaat tilat vähentävät pistämisen riskejä. Välittömiä huumemyrkytystilanteita ne tuskin kuitenkaan merkittävästi vähentävät Suomen nykyisessä huumetilanteessa. Buprenorfiini ja muut aineet yhdessä aiheuttavat hitaasti kehittyvän myrkytystilan, eli henkilö voi olla vielä illalla kunnossa ja juhlatuulella, mutta ei herää enää aamulla. Heroiinin ja muiden vahvempien opioidien yliannostuksessa hengityslama voi tulla hyvin nopeasti, jolloin valvotusta käyttömahdollisuudesta on erilainen hyöty. Käyttöhuoneet ovat toisaalta myös varotoimenpide: Suomen huumetilanne voi muuttua nopeastikin.

Opioidikorvaushoitoon on liian vaikea päästä, ja järjestelmä vaatii asiakkailta turhan paljon oma-aloitteisuutta ja sitoutumista. Huumeita ongelmallisesti käyttävällä ei välttämättä ole sellainen elämäntilanne, että hän odottaa kaksi viikkoa ja muistaa mennä tiistaina kello kahdeksalta vastaanotolle. Vaikka motivaatiota aineista irtautumiseen olisikin ollut, siinä vanha elämä ehtii viedä mukanaan. Meillä on olemassa terveysneuvontapisteitä, joissa vaihdetaan ruiskuja ja neuloja. Niissä voitaisiin lisäksi ohjata muihin käyttötapoihin kuin erityisen riskialttiiseen buprenorfiinin pistämiseen sekä kertoa moniainekäytön vaaroista. Terveysneuvontaa voidaan tarjota myös käyttöhuoneissa, kunhan pilotti onnistuu.

Pienten ja isojen kaupunkien ero on kiinnostava, mutta meillä ei ole vielä tietoa siitä, mitä näissä kaupungeissa tapahtuu. Se tiedetään, että huumehoidon ja -palvelujen saatavuus vaihtelee paljon eri puolella Suomea. Lisäksi nuorten hyvinvointi polarisoituu. Samaan aikaan kun yhä useammalla nuorella menee paremmin kuin ennen, pienelle porukalle kasaantuu entistä monimutkaisempia ongelmia, syrjäytymisvaaraa ja näköalattomuutta.

THL tekee neljän vuoden välein huumekyselyä, jonka seuraavat tulokset saadaan keväällä. Odottaisin niitä. On merkkejä, että kokaiinin käyttö on lisääntynyt, mutta yhteiskuntaan hyvin integroituneet henkilöt myös hoitavat mahdollisia haittoja usein työterveydessä tai yksityisellä, jolloin ne eivät näy julkisen terveydenhuollon rekistereissä. Jos kyselyn tulokset tukevat niin sanotun bilekäytön merkittävää yleistymistä, ilmiö­tä pitää tutkia enemmän, jotta mahdollisia yöelämässä tapahtuvan käytön haittoja voidaan ehkäistä. Sellainen keskustelu meillä on todennäköisesti edessä.

Pääjuoni on tarkastella nuorten huumeisiin, itsemurhiin ja väkivaltaan liittyviä kuolemia sekä läheltä piti -tilanteita ja keriä niistä retrospektiivisesti auki käänteet, jotka ovat johtaneet tällaiseen surulliseen kehityskulkuun.

Huumetutkimus on saanut viimeisen kymmenen vuoden aikana hyvin vähän rahoitusta. Vielä kymmenen vuotta sitten nuorten huumekuolemien trendi ei ollut ajankohtainen, mutta myöskään tilanteen huonontumiseen ei ole reagoitu poliittisesti. Poliitikoille huumekysymys on miinakenttä, jossa asiallisiakin ulostuloja käytetään lyömäaseena ja leimataan ”huumemyönteisyydeksi”. Uskon kyllä, että kypsymme tässä yhteiskuntana ja voimme käydä tulevaisuudessa asiallista huumekeskustelua. Siihen keskusteluun pitää saada mukaan myös huumeita käyttävät ihmiset.

Suomalaisessa yhteiskunnassa on selvä intressi siivota edelleen huumeidenkäyttäjät pois silmistä ja pois mielestä. Tämä on näkynyt esimerkiksi siinä, miten poliisi on koettanut ”puhdistaa” Sörnäisten metroaseman ympäristöä Helsingissä. Mitä sille voisi tehdä?

Tehovalvonnat eivät ratkaise pitkäaikaisesti mitään. Pikemminkin näkisin ratkaisuna naapurustotyön. Ihmisillä voi olla pelkoja, joita ei tule vähätellä, vaan kaikkien on tärkeä kokea olonsa turvalliseksi. Samaan aikaan kaupunkitilan pitää kuulua myös huumeita käyttäville ihmisille. He kokevat niin merkittävää stigmaa, että se haittaa heidän omasta itsestään ja terveydestään välittämistä.