Koiran hajuaistin saloja selvittänyt tuore tutkimus on ensimmäinen laatuaan. Belfastin yliopistossa tehtyyn tutkimukseen osallistui neljä koiraa – Treo, Fingal, Scoot ja Winnie – sekä 36 ihmistä.

Ihmiset saatiin stressitilaan, kun heille annettiin tehtäväksi laskea luvusta 9 000 alaspäin 17 yksikön välein. Ihmisten kokema stressi ilmeni myös verenpaine- ja sykemittauksista. Laskennan aikana ja neljä minuuttia sen jälkeen ihmisiltä ­otettiin hengitys- ja hikinäytteitä.

Kokeissa koirat tuotiin telineen ääreen haistelemaan kolmen vierekkäisen putkilon päitä niiden rei’itettyjen metalli­kansien läpi.

Ensin koirat opetettiin hajun avulla tunnistamaan putkiloista se, jossa oli stressaantuneen ihmisen hiki- ja hengitysnäyte. Seuraavaksi mukana oli myös samasta ihmisestä rentoutuneena otettu näyte.

Kukin koira nuuhki näytteitä useana päivänä yhteensä 20 kertaa. Tulokset osoittivat, että kaikki koirat ohjasivat ­tutkijat aina ”stressinäytteen” luo.

– Tutkimus osoittaa, että me ihmiset tuotamme stressaantuneina erilaisia hajuja hikoilun ja hengityksen kautta, ja koira osaa erottaa ne hajuista, joita eritämme rentoutuneena – vaikka kyseessä olisi koiralle vieras ihminen, kertoo ­Belfastin yliopiston psykologian osaston väitöskirjatutkija Clara Wilson.

Plos One -lehdessä julkaistu tutkimus siis paljasti, että koira ei tarvitse näköä eikä kuuloa havaitakseen ihmisen stressin. Wilsonin mukaan siitä voi olla hyötyä palvelu- ja terapiakoirien koulutuksessa.

– Tutkimus tuo myös lisävaloa ihmisen ja koiran väliseen suhteeseen sekä ymmärrystä siihen, kuinka koirat tulkitsevat ihmisen psykologisia tiloja, Wilson sanoo.

Yksi tutkimukseen osallistuneista superhaistelijoista oli kaksivuotias cockerspanieli Treo.

– Treo oli aina innoissaan nähdessään tutkijat ja löysi itse tiensä laboratorioon. Tutkimus opetti meille enemmän siitä, kuinka koiralla on kyky käyttää nenäänsä maailman ”näkemiseen”. Uskomme, että tutkimus kehitti Treon kykyä aistia ­tunnetilojen muutoksia kotona, kertoo Treon omistaja Helen Parks.