Eija Rannan sukujuuret Hailuodossa ulottuvat vuosisatojen taakse. Kun Ranta tuli lukioikään, hän muutti monen muun hailuotolaisnuoren tavoin Ouluun, puolen tunnin lauttamatkan ja 50 kilometrin päähän.

Lähtö ei ollut haikea.

– Ajattelin, ettei täällä ole mitään minulle.

Kun Ranta matkusteli ympäri Suomea, hän huomasi, ettei kukaan tiennyt Hailuotoa.

– Kerran eräs mies kertoi, että hän oli ollut siellä 1960-luvulla surffaamassa. Se oli poikkeus.

Nyt Hailuodon tietävät milteipä kaikki, ja siitä Ranta kiittää siis kulttuuria. Viime vuosina merkittävässä roolissa on ollut muun muassa nykytaidetta ja matkailua yhdistänyt Hai Art.

Saaressa on järjestetty festivaaleja, joista suurin on Bättre Folk. Kulttuuritalo Päiväkodissa majoittui viime vuonna 80 lyhytaikaista residenssitaiteilijaa ympäri Suomen eikä määrä ole tänä vuonna ainakaan laskemassa.

Osa jää, kuten Eija Ranta ja Tammaro Chiacchio.

Kun Ranta oli raskaana, pariskunta muutti lähelle Rannan vanhempia ja suomalaista synnytyssairaalaa.

– Saimme täällä uusia ystäviä. Paikka oli muuttunut 1990-luvulta. Ulkomailla asuttujen vuosien jälkeen olen osannut nähdä luonnon kauneuden uudella tavalla, Eija kertoo.

Arkkitehtipuoliso Chiacchio on käynnistämässä toista uraa kokkina Hailuodon Panimon ravintoloissa. Hän harkitsee jatko-opintoja Oulun yliopistossa.

– Vain talven valottomuus on hankalaa. Ei edes kylmyys, vaan pimeys. Ikuinen ilta, hän sanoo.

Tienvarressa Seon huoltoasemaa pitävä Ilpo Tuukkanen huomauttaa heti alkuun, että hän on ”muualta tullut”. Isoisä muutti saareen konemestariksi vasta kevättalvella 1919.

Luotolaisten juuret yltävät puolestaan satojen vuosien taakse.

Tuukkasen huoltoasema on yhdenlainen elämänlanka saaressa. Siellä toimii matkahuolto, siellä korjataan pienkoneet ja autot, myydään moottorisahoja, nelitahtimoottoreita, pyörän- ja autonrenkaita. Tarvittaessa Tuukkanen käy hinaamassa saaren hiekkateille jumiutuneet marjastajat ja mökkeilijät kiinteälle maalle.

Aamuisin huoltoaseman pöytien ääressä kokoontuu saaren ”parlamentti”. Kylän miehet maksavat itse kahvinsa tiskin kolikkoläjään ja huolehtivat vaihtorahansa. Sitten he vaihtavat pöytien ääressä kuulumiset.

– Puhutaan kylän juoruista, säästä ja kalastamisesta, Tuukkanen paljastaa.

Välillä keskusteluttavat myös uudet asukkaat.

– Uusien ja vanhojen asukkaiden välillä on pieni kipukynnys. Joitakuita pidetään vähän viherpiipertäjinä. Hailuotolaiset maanomistajat eivät tykkää, kun heidän maitaan on suojeltu niin paljon.

Koko Hailuodon saari on luokiteltu kansallismaisemaksi, ja muun muassa saaren rannat kuuluvat erilaisten suojeluohjelmien piiriin.

Aikaisemmin kuntalaisia jakoi myös suhtautuminen mantereen ja saaren väliseen 96 miljoonan euron siltahankkeeseen. Sillä halutaan korvata mantereen ja saaren väliä liikennöivät lautat.

– Nyt jo noin 95 prosenttia kannattaa siltaa, Tuukkanen arvioi.

Vaasan hallinto-oikeus käsittelee näillä näkymin syksyllä hankkeesta tehdyn valituksen. Väyläviraston mukaan rakentamaan päästään aikaisintaan keväällä 2023, ja rakentaminen kestää arvioiden mukaan kolme vuotta.

Tuukkanen ja kunnanjohtaja Alikoski uskovat, että kiinteä yhteys mantereelle lisäisi tulijoita entisestään.

Muutoksen silta joka tapauksessa toisi, mutta on saari muuttunut ennenkin. Kun Ilpo Tuukkanen vuonna 1979 aloitti huoltoasemayrittäjänä, maitotiloja oli saarella 60. Nyt niitä on Hailuodossa enää kolme.

Saari tarjoaa luonnon keskellä tunteen pienuudesta, toisaalta pienessä yhteisössä voi tuntea myös suuruutta ja nähdä omien tekojensa merkityksen. Niin pohtii helsinkiläinen Aura Pusa. Hän on palanut 2010-luvun puolivälistä Hailuotoon vuosi toisensa jälkeen. Tulevaisuudessa Hailuoto voisi tarjota kenties pysyvämmänkin kodin.

Nyt Pusa tekee etätöitä ja toimii kesän aikana ystäviensä talonvahtina. Pusa on aikaisemmin tehnyt saaressa pätkätöitä muun muassa kotiseutumuseossa, koulussa ja Hailuodon Panimossa. Lisäksi hän on järjestänyt museolla iltamia, ääneenlukupiirejä ja runotapahtumia. Kun tapahtumia ei ole tolkuttomasti, pienetkin asiat nousevat esiin, ja niistä innostutaan.

– Täällä oman painonsa voi tuntea selkeämmin kuin Helsingissä.

Saaressa asuu nykyään paljon Pusan ystäviä. Yhteisöllisyys tarkoittaa toisaalta myös sitä, että toisin kuin suuremmissa kaupungeissa, pienessä kunnassa kuplaantuminen on vaikeampaa.

– Saaressa tulee oltua tekemisissä erilaisten ja eri-ikäisten ihmisten kanssa.

Vaikka eroja olisikin, saari yhdistää.