Puhemies K. A. Fagerholm joutui 1960-luvulla tämän tästä huomauttamaan kansanedustajia eduskunnan arvovaltaa alentavasta pukeutumisesta. Kansanedustaja Lyyli Aalto esimerkiksi kehtasi ilmestyä täysistuntoon itsetehty villatakki yllään, ja Fagerholm käski hänet heti vaihtamaan asiallisempaa päälleen. Hän ei antanut armoa edes presidentin pojalle, vävynsä veljelle, kansanedustaja Matti Kekkoselle, kun tämä oli päästänyt partansa rehottamaan. Fagerholm nuhteli, mutta antoi Kekkoselle kouraan rahan parturia varten.

Seuraavalla vuosikymmenellä kuri alkoi höltyä. Nuoremmat kansanedustajat pukeutuivat farkkuihin ja muutenkin rennompiin kuteisiin, mutta ihan kaikkea ei sentään sulatettu. Moottoripyörällä töihin saapunut SMP:n Olavi Tupamäki käännytettiin ovelta, kun hän yritti edustaa kansaa nahkatakissa ja -housuissa.

Keväällä 1982 Apu kirjoitti taas yhdestä eduskunnan pukeutumisskandaalista. Närkästyneet naiskansanedustajat olivat valittaneet puhemies Johannes Virolaiselle miespuolisten edustajien rähjäisistä asuista. Naiset eivät tuoneet nimiään julkisuuteen, mutta yhdeksi heistä arveltiin Elisabeth Rehniä (rkp). Hän kiisti osuutensa, mutta suostui kommentoimaan Avulle.

– Ei minulla suinkaan olisi mitään sitä vastaan, jos viikon yksin Helsingissä asuvat mieskollegat edes joskus pesisivät paitansa ja pukunsa.

Mahdollisesti miehet olivat valaneet bensaa liekkeihin, sillä heidän puoleltaan oli lausuttu naisiin kohdistuneita tökeröjä kommentteja.

– Mörttinen (Tapani, kok.) tuli närkästyneenä minulle ihmettelemään, mitä tapahtuu kaikille mukaville seksikkäille naisille, kun ne tulevat eduskuntaan. Täällä ne muuttuvat kantikkaiksi ja kireiksi.

Onko niin?

– No… Ennen kyllä hulluttelin vaatteilla: vedin nopsasti minihameen sopi tai ei ja menin mikropöksyissä neljine lapsineni vappulounaalle, Elisabeth Rehn sanoi.

Naisedustajien silmätikkuna tuntui olevan oikeastaan vain yksi miesedustaja, Esko-Juhani Tennilä (skdl). Hän vieroksui kravattia ja istui salissa kuin salissa ylin paidannappi auki.

– Kun Lapin jätkät lähtevät työmaalle, eivät he pane kravattia kaulaan. Minä olen heidän edustajansa. Kansanedustajalla on muutakin hommaa kuin kaunistella itteensä. Kravattia käytän kaksi kertaa vuodessa: lokakuun vallankumouksen vuosipäivänä ja Suomen itsenäisyyspäivänä, Tennilä vastasi ja sanoi pärjäävänsä kahdella paidalla viikossa.

Avun jutussa kehuttiin nuorta ensimmäisen kauden edustajaa Ben Zyskowiczia (kok), tämä suorastaan näytti mallia pukeutumisellaan. Hänellä oli kotonaan 25 paitaa, joista valita sopivin aina tilaisuuden mukaan. Tietenkin hänellä oli aina puku sekä kravatti ojennuksessa.

– Pyörin minäkin joskus villapaidassa, mutta täysistuntoon ja valiokuntiin menen puku päällä, Zyskowicz sanoi.

Villapaidoille olisi tosin ollut kansanedustajan työssä perusteita. SKDL:n Kati Peltola puki ”intiaanimekkonsa” alle villapaidan, sillä eduskuntatalo oli komeudestaan huolimatta varsin vetoinen työpaikka.

Puhemies Virolainen joutuikin puuttumaan enemmän naisten kuin miesten pukeutumiseen. Marjatta Steniusta (skdl) Virolainen käski riisumaan huivin päästä – vaikka se oli tehty samasta kankaasta kuin sievä leninkikin.

Avun toimittaja Auli Nykänen yritti turhaan saada eduskunnan kuppilassa puhemieheltä kommenttia pukeutumisongelmiin.

– Mie en sano mittään. Tämä on meidän sisäisiä asioita.

Jos aikaisemmin vain vasemmistoedustajat olivat sonnustautuneet liian kansanomaisesti, vuoden 1983 vaaleissa he saivat seuraa Vihreän liikkeen väestä. Ville Komsin virka-asu oli villapaita, samettihousut ja kumisaappaat. Puhemies Erkki Pystynen puuttui siihen tietenkin välittömästi, mutta Komsi pyysi lausunnon oikeuskanslerilta.

Lausunnon mukaan eduskunta ei voinut estää kansanedustajaa pukeutumasta haluamallaan tavalla. Istuntosalissa puhemiehellä oli silti velvollisuus tarkkailla, että edustajat käyttäytyvät täysistunnossa vakaasti ja arvokkaasti. Pian toinen vihreiden edustaja, Kalle Könkkölä, puki villapaidan ylleen. Myöhemmin hänen imagoonsa kuuluivat erilaiset hatut, mutta eduskunnassa hän ei niitä vielä käyttänyt.

Hattu – tai tarkemmin renessanssibaretti – päässään täysistuntoon asteli keväällä 1995 ekologisen puolueen tuore edustaja, muusikko ja psykologi Pertti ”Veltto” Virtanen. Hän oli herättänyt huomiota jo edellisen vuoden presidentinvaaleissa. Puhemiehet puuttuivat Virtasen päähineeseen tiukin sanoin.

– Lakin pitäminen täysistuntosalissa ei ole vakaan ja arvokkaan esiintymisen mukaista eikä osoita huomaavaisuutta muita kansanedustajia kohtaan, ikäpuhemies Martti Tiuri älähti.

Virtanen kumarsi ja paljasti päänsä, mutta kieltäytyi luopumasta baretistaan. Puhemiehistö joutui neuvottelemaan asiasta, ja se törmäsi oikeuskanslerin lausuntoon Tapaus Komsista. Ei auttanut kuin antaa Veltolle lupa pitää kotsansa.

Pari vuotta myöhemmin puhemies Riitta Uosukainen joutui älähtämään RKP:n Klaus Bremerille, kun tämä oli kesäkuisena hellepäivänä pukenut ylleen puvun takin, siistin paidan ja kravatin, mutta jalkoihinsa mustat shortsit. Housuton edustaja nolotti Uosukaista erityisesti siksi, että Intian parlamentin korkea-arvoinen delegaatio seurasi istuntoa lehterillä.

– Pukeutumisen tärkein tehtävä on, että et loukkaa naapureitasi. En ole loukannut ketään, Bremer puolustautui.

Uusi vuosituhat toi Arkadianmäelle monenlaisia pukeutumisskandaaleita. Marraskuussa 2003 vihreiden Rosa Meriläisen roiskeläpäksi kutsuman minihameen helma jäi järkyttävät 22 senttiä polvien yläpuolelle. Seuraavana vuonna pukeutumiskohuista tunnetuksi tullut Meriläinen kantoi täysistunnossa rintanappia, jossa oli kuvalla varustettuna viesti ”Vittu haisee hyvältä”.

Eduskunnan kuopus Satu Taiveaho (sd) teki kevätkauden 2004 viimeisessä istunnossa ”bremerit” ja pukeutui valkoiseen minihameeseen. Varapuhemies Sirkka-Liisa Anttila olisi toivonut helmaan muutaman sentin verran lisää pelivaraa. Taiveaho oli eri mieltä.

– Pukeutumisen ei pidä aina olla samaan muottiin valettua. Vaikka olen kansanedustaja, ihmiset tykkäävät siitä, että pukeudun kuin muutkin omanikäiseni.

Samana keväänä ei katsottu hyvällä Merikukka Forsiuksenkaan (vihr) minihametta ja korkeita nahkasaappaita. Forsius oli tuolloin otsikoissa lyötyään hetkeksi hynttyyt yhteen liikemies Harry ”Hjallis” Harkimon kanssa.

Vielä vuonna 2012 miesten kravatittomuus herätti keskustelua, kun Mikael Jungner (sd) ei kietaissut solmiota kaulansa ympärille tasavallan presidentti Sauli Niinistön virkaanastujaisissa. Kyse ei ollut mielenilmauksesta, vaan siitä, ettei Jungner ollut käyttänyt kravatteja kymmeneen vuoteen.

Perussuomalaisten jytky pani eduskunnan uusiksi keväällä 2011. Yksi uusista kansanedustajista, viitasaarelainen sahuri Teuvo Hakkarainen (ps) ei vielä ensimmäisenä päivänä ollut oppinut kravattisolmua, joten solmio oli ymmärrettävästi vinksallaan. Persujen nykyistä edustajaa Sebastian Tynkkystä ei nähdä usein puvussa, vaan hänen tyyliinsä kuuluvat suurikuvioiset ruutupaidat. Varapuhemies Juho Eerola on omien sanojensa mukaan saapunut täysistuntoon muutaman kerran farkuissa, mutta kyse on ollut vahingosta.

Puhemies Maria Lohela (ps) toivoi vuonna 2015 konservatiivisempaa pukeutumista.

– Täytyy sanoa, että vähän hätkähdän edustajien vapaamielistä pukeutumistyyliä. Sitä on miehissä, mutta on kyllä myös naisissa. Aika rennoksi on mennyt.

Eduskunnan puhemiesneuvosto päivitti talon pukeutumisohjeistuksen syksyllä 2020. Puhemies Anu Vehviläisen (kesk) mukaan ohjeistuksella muistutettiin kansanedustajia siitä, mitä siisti pukeutuminen tarkoittaa.

– Nykyaikana tämä voi olla vähän epäselvää. Mutta perimmältään tämä palaa perustuslakiin, jossa edellytetään kansanedustajalta vakaata ja arvokasta käytöstä.

Asiallisen ja siistin pukeutumisen mittareiksi puhemiesneuvosto antoi pukukoodit business ja smart casual. Sen määritteleminen jäi edustajien omaksi tehtäväksi.

Ohjeistuksen innoittajana oli tuorein pukeutumiskohu: vihreiden Jenni Pitko oli hieman aikaisemmin julistanut paidassaan ”The future is feminist”. Siispä kaikenlaiset mielenilmaisut vaatteiden teksteissä tai vaikka rintanapeissa kiellettiin.

Samalla ilmoitettiin, että eduskunnassakin otettiin pandemian vuoksi kasvomaskit käyttöön. Eivätpä olisi puhemiehet Fagerholm ja Virolainen arvanneet, että jonakin päivänä salissa istuttaisiin lähes koko kasvot peittävissä naamioissa.