Viime vuonna valitussa uudessa eduskunnassa käytiin vilkasta keskustelua Suomen suunnasta, uudesta hallituspohjasta ja tuoreen eduskunnan toimintakulttuurista. Suomelle saatiin lopulta uusi hallitus, mutta eduskunta valitsi itselleen myös uudet puhemiehet.

Seitsemän vuoden ajan Matti Vanhanen katseli aikanaan eduskunnan istuntosalia ministeriaitiosta, eturivin ensimmäiseltä tuolilta, pääministerin paikalta. Nyt hän silmäilee samaa näkymää puhemiehen korokkeelta.

Millainen vinkkeli sieltä aukeaa eduskuntaan ja demokratian tilaan?

Puhemies lähtee liikkeelle myönteisen kautta.

– Positiivisesti yllättää se, miten valtava määrä edustajilla on tietoa, monipuolisuutta ja yksittäistenkin asioiden syvää tuntemusta, elämänkokemusta ja kokemusta eri työaloilta. Kahdessasadassa edustajassa on aidosti suuri tietämis- ja osaamispääoma, Vanhanen totesi Avun haastattelussa helmikuussa.

Yleinen mielikuva saattaa Vanhasen mukaan olla toinen, koska julkisiin tv-lähetyksiin tullaan vastakkainasettelu ja väittely kärkenä – muussa keskustelussa ovat pääroolissa asiat.

– Puolustan voimakkaasti tämän istuvan eduskunnan paikkaa yhteiskunnassa. Ei ole huonoja valintoja tehty! Mutta kuten eduskunnan avajaispuheessa sanoin: kansalaiset odottavat, että eduskunta edustaa arvokkuutta.

Tv-lähetyksissä nähtyä mölinää, häiriköintiä ja irtopisteiden keruuta hän on puhemiehenä ryhtynyt suitsimaan uusilla toimintaperiaatteilla: mölisijää ei palkita, vaan häiritty puhuja saa lisäaikaa ja myös rajattua puheaikaa rikkovan vastapuoli lisäaikaa.

Vuosi 2019 oli Matti Vanhaselle poikkeuksellisen rankka. Pian vaalikampanjan ja 5 276 äänestäjän vakuuttamisen jälkeen hän sairastui vakavasti. Sydänleikkaukseen valmistautuessa löytyi munuaissyöpä, näistä seurasi kaksi suurta avoleikkausta kolmen kuukauden välein.

– Varmasti tässä oli hyvää onnea, jota tulee myös kiittää. Syövän havaitseminen oli aivan valtava onni, sattuma. Niinä päivinä ei varmaan tajunnutkaan, mistä on kyse, Vanhanen sanoo vakavana.

– Lääkärit tiesivät mitä tekevät, hoitajat tiesivät mitä tekevät, fysioterapeutti osasi antaa tuoreeltaan oikeat ohjeet, joita olen noudattanut. Seuraava sydämen ja aortan läpän tarkistus on onneksi vasta kahden vuoden päässä. Syövän osalta kuulen ensimmäisen arvion ja kontrollin tulokset talven aikana: saatiinko se hallintaan.

Vanhanen kertoo käyttäneensä työterveyshoidon ohella usein myös omaa paikallista terveyskeskustaan. Hänestä järjestelmä toimii hyvin, mutta paljon on sattumastakin kiinni, kuten kaikilla ihmisillä on.

Hänen periaatteensa on ollut, että merkittävissä julkisissa tehtävissä äänestäjien ja muiden päättäjien pitää kyetä arvioimaan ihmisen toimintakykyä ja siksi muutoksista terveydessä tulee kertoa.

– Vaikeus on siinä, ettei näitä dramatisoitaisi väärällä tavalla. Minulla on joukko lääkkeitä, joita säännöllisesti käytän ja verenpainetta seuraan. Mitään ei tarvitse erityisesti varoa. Läpän kalkkeutuminen ei näy verisuonissa, ruokavaliossa ei ollut mitään, josta olisi voinut päätellä sairastumisen johtuneen. Syövän osalta sama juttu. Ruokavalion yksipuolisuus voisi tosin olla hyvänkin saarnan aihe. Peruskuntoni oli hyvä.

Jäi sairastumisesta takaraivoon kuitenkin yksi iso vaikutus.

– Suurin pysäyttävä merkitys tuli tulevaisuuden suunnitelmiin: perspektiivi lyheni. Nyt tehdään tätä työtä täysillä ja mietin vain lähimpiä vuosia. Presidenttigallupien laatijoilla on kyllä ollut silmää, eivät ole nimeäni sinne ottaneet. Viime vuonna kokemani jälkeen en todellakaan mieti työelämää vuoteen 2030! En ole pyrkimässä mihinkään. Mietin vain lähiaikoja, ja se on aidosti vaikuttanut ajattelutapaan.

Vanhanen on vahvasti sitä mieltä, että puhemiehen ei ole soveliasta sekaantua päivänpolitiikkaan eikä hallitus-oppositio -astelmaan, vaikka toisinaan tekisikin salissa mieli heittää välikommentteja.

– Palo päiväkohtaiseen poliittisen debattiin on jo takanapäin, siinä mielessä ei tarvitse kovasti hillitä itseään. Tässä vaiheessa uraa tehtävän asettamat jarrut osuvat just kohdalleen, voi ryhtyä vähän sivustakatsojan rooliin. Yritän muistuttaa, että valtiovalta istuu tässä talossa, valta kuuluu kansan kautta sille. Talo on sitä delegoinut sadan vuoden aikana eri suuntiin, hallituksiin, kansainvälisiin sopimuksiin, kunnille. Mutta kansa pystyy aina ottamaan myös kaiken vallan takaisin.

Jossain vaiheessa jutustelua Matti Vanhanen selittää omaa aika vetäytyvää asennoitumistaan pääministerikautensa kokemuksilla.

– Perusluonteeni on aina ollut vetäytyvä, mutta totta kai senaikaisella kyttäämisellä oli tätä voimistava vaikutus. Nykyään olen päässyt siitä onneksi aika lailla eroon, vaikka välillä tuleekin todisteita siitä, että ihmiset tarkkailee ja seurailee koko ajan. Kyllä minua saa lähestyä ja ihmiset voivat tulla juttelemaan mieluustikin.

– Se jätti aikanaan jäljen, kun ihmiset rupesivat käyttämään kännykkää ja kokivat velvollisuudekseen kertoa medialle asioita. Olin tavallaan koekappaleena silloin. Nyt on nuorempaa väkeä, jota kohtaan tunnetaan kiinnostusta, Vanhanen naurahtaa.

Tämä vaihe liittyi turbulenssiin Vanhasen naisasioissa, rakennushankkeissa sekä Keskustaa ravisuttaneeseen vaalirahakohuun.

Yhteiskunnallisen keskustelutarpeensa Vanhanen sanoo kanavoineensa Alfa-television keskusteluohjelmiinsa. Niitä tulee kevään aikana seitsemän lisää.

– Juhlapuheissakin voi nostaa esiin itselleen tärkeitä asioita: kestävää kehitystä, kansainvälistä solidaarisuutta, tasa-arvoa, yhdenvertaisuutta. Sosiaalista oikeudenmukaisuutta, jossa on sävyeroja. Minulle se tarkoittaa itsestään vastuunottamista, omatoimisuuden ja ahkeruuden merkitystä.

– Yhteiskunnan rooli tulee mukaan, kun kaikki eivät syystä tai toisesta tähän pysty. Painopiste on itsestään ja läheisistään vastuunkantamisen puolella. Oikeinmitoitetusti voi juhlapuheissa nostaa esiin itselleen tärkeitä arvoja, puhemiehenä eduskunnan korokkeelta niissä ei voi ilmaista tahtoaan.

Matti Vanhanen on haluttu juhlapuheiden pitäjä. Hän näkee ne puhemiehen korkeaan hierarkkiseen asemaan ja palvelutehtävään nivoutuvina mielekkäinä velvollisuuksina: valtiovallan läsnäolona kansalaisyhteiskunnan, järjestöjen, yritysten, kuntien juhlissa. Samalla pystyy haistelemaan mielialoja.

Juhlapuhujan, maakunnissa ja ulkomailla vierailijan tai vieraiden vastaanottajan rooliin kuuluu katkeamaton lahjojen vastaanotto, oli liikkeellä pääministerinä tai eduskunnan keulakuvana. Siis tavaravuori.

Vanhanen kohottautuu tuolilta 197-senttiseen mittaansa hakeakseen puhemiehen virkahuoneen hyllystä uusimman tervehdyksen, persoonallisen puhdetyönä syntyneen kulhon.

– Nämä ovat muistoja, kaikkiin sisältyy tarina ja tunnearvoa, vaikkei aina muistaisikaan mistä ne ovat. Ne ovat kanssakäymisen historiaa ja siksi mittaamattoman arvokkaita, vaikkei huutokauppakamari maksaisi niistä euroakaan. Ei niitä voi hävittää.

Niitä on Vanhasella kotona varastossa, laatikoissa, kaapeissa, hyllyillä satamäärin.

– Olen rakentamassa uutta taloa. Kauhistuttaa, miten jaksan muuton tehdä! Kaikkea on kertynyt vuosien mittaan. Pitkään aikaan en ole keksinyt mitä tarvitsisin. Ehkä siitä tulee pihin vaikutelmaa, kun ei enää mitään uutta hanki.

Omakotitalo nousee pellon laitaan Nurmijärvelle. Ammattilaiset hoitavat pääosin rakentamisen, vaikka puhemies onkin käsistään kätevä.

– Iso nautinto tulee metsätöistä, klapien tekemisestä, verstaalla puuhastelusta, piirtämisestä. Saa oman käden jäljen. Hullu juttu, että kauniisti syntyvästä halkopinosta tulee tyydytystä, mutta niin se vain on. Mulla on aina ollut kyky siihen, että kun työpäivä on ohitse, ne asiat eivät jää vaivaamaan pääkoppaan. Viihdyn ja tykkään työstäni, en siis innolla odota, että koska se vapaa-aika alkaa. Irrottaudun, kun sen aika on.

Vanhanen puhuu pitkään jo tehdyistä päätöksistä, teknologian kehityksestä, yritysten investoinneista, monista tulevaisuuden linjauksista ilmastonmuutoksen hillitsemisen avuksi.

Häntä harmittaa, että eduskuntatalon portaillekin kokoontuneet koululaiset eivät näe, että käänne on jo tapahtunut, ongelma ymmärretty ja päätöksiä tehty heidän toivomaansa suuntaan. Kun huolellisesti suunnitellaan ja päätetään, tulosta syntyy, vaikkei heti.

– Mikään ei tapahdu itsestään eikä tosiasioita kieltämällä, ilmastonmuutosta tulee tapahtumaan ja se pitää kohdata järki kädessä ja seurauksiin varautuen. Toivoa on, kun siihen tarttuu. Tapana on pohtia: millaisen maailman jätämme lapsenlapsillemme. Se on viisas kysymys.

Kahden aikuisen lapsen isällä Matti Vanhasella ei vielä ole lapsenlapsia, mutta kyllä itsensä optimistiksi määrittelevälle asia konkretisoituu nytkin.

Kätevä mies on myös taitava lyijyllä piirtäjä. Piirustuksia on esillä Levillä Cafe Somassa koko kevään, näyttelyn nimi on kekkosmaisesti Ladun varrelta.

Piirtäminen on hiljaista hommaa. Iloa tuottaa muutenkin kotona oleminen, nojatuoli ja lukeminen houkuttavat. Museokortti on ahkerassa käytössä, taidenäyttelyjä kierretään. Teatteri- ja oopperalippujen hankinta vaatisi sellaista pitkäjänteisyyttä, johon on liian vähän mahdollisuuksia..

– Niistä hetkistä iloitsen, kun vene irtoaa mantereen rannalta ja tiedän, että edessä on monta päivää mökillä. Olen järvi-Suomen ihminen, pidän enemmän järviluonnosta. Puolison mukana tuli avomeri, hänellä on mökki länsirannikolla. En ole purjehtija, enkä pidä avomerestä kuin sen komeutta rannalta katsellen, mielelläni en sillä keiku.

Puoliso on vuosien ajan ollut Heidi Huhtamaa, joka luontevasti edustaa puhemiehen rinnalla juhlallisuuksissa, mutta pysyttelee muuten omassa roolissaan.

Demokratian puhemies arvelee olevan kaikissa länsimaissa haku päällä ja ison muutoksen keskellä.

– Suurin muutos liittyy identiteettipolitiikkaan, joka korostaa yksittäisiä kysymyksiä ja hakee voimakkaita tunnereaktioita, antipatioita ja sympatioita. Kompromissien teko, kyky viileään analysointiin ja se, että varjossa olevat ryhmät saavat riittävän sijan päätöksenteon harkinnassa, nämä ovat olleet demokratiassa hyve.

– Identiteettipolitiikka etäännyttää tästä kyvystä. Kaksipuoluejärjestelmissäkin puoluekenttä on pirstoutumassa ja me taas olemme siirtymässä jo seuraavaan vaiheeseen: miten saada koalition sisällä syntymään riittävästi kompromissikykyä ja -halua?

Netti, some ja twitterit ajavat Vanhasen mukaan jyrkkiin kantoihin, kalastamaan peukutuksia ja jakoja, eikä sille, joka edustaa laihaa kompromissien tekoa, heru peukutuksen peukutusta.

Vanhanmallisen edustuksellisen demokratian perushyveet eivät istu someajan viestintään. Vaikka näkee hän siinä hyvääkin: hetkessä saa tuntumaa siihen, mitä äänestäjät, kansalaiset omassa viiteryhmässään asioista ajattelevat, on mahdollisuus suoraan kommunikointiin.

– Itse olen Facebookissa. Twitteriä en ole kevään jälkeen päivittänyt. Monilla sivistyneillä ihmisillä on itsesuojeluvaisto, heillä ei ole tarvetta tarjoutua solvauksien ja väärinymmärtämisen kohteeksi. Tämä hillitsee maltillista suurta enemmistöä menemästä näihin mukaan ja näkymästä.

Kärjistymistä Vanhanen murehtii siltäkin kannalta, että se alkaa vaikuttaa politiikkaan rekrytoitumiseen: se karsii joukosta monia tutkijaorientoituneita, yhteiskunnallisia kokonaisuuksia ajattelevia ihmisiä, heitä, jotka eivät halua olla rääväsuisesti väittelemässä ja päätyä hyökkäävän kirjoittelun kohteeksi.

– Aito sydämen sivistys on tällä hetkellä hakusessa laajemminkin.

Päivitetty 9.6. – Ilmestynyt 8.6.2020