Sisua ja sitkeyttä pidetään suomalaisten perushyveinä. Nyt niille on totisesti käyttöä. En ole mikään korona-asiantuntija, mutta olen kuitenkin järkeillyt, että elämme jonkinmoisissa poikkeusoloissa aina siihen saakka, kunnes turvallinen rokote on laajasti saatavilla. Tähän voi hyvinkin kulua vuosi tai ylikin.

Nyt meidän ei auta muu kuin sopeuttaa ajattelumme siihen, ettei nopeaa paluuta normaaliin ole luvassa – jos mihinkään normaaliin ikinä palataan. Meidän kannattaa valmistautua muun muassa siihen, että erityisesti riskiryhmäläiset elävät varsin rajoitettua elämää, kunnes tilanne helpottaa.

Onneksi voi kuitenkin ulkoilla. Voi myös tavata läheisiä ja ystäviä vaikka pihamaalla sopivaa etäisyyttä pitäen. Puhelin ja videoyhteydet ovat ahkerassa käytössä. Hoivakoteihin on tuotu kontteja, joissa voi tavata läheisiään pleksin läpi. Ihminen on kekseliäs, ja paljon uutta kehitellään varmasti.

On turha myöskään kuvitella, että riskiryhmiin kuulumattomat voisivat ruveta elämään kuin pellossa, kun rajoituksia höllennetään. Vielä pitkään on osattava pitää etäisyyttä, vältellä ihmisjoukkoja ja huolehtia hygieniasta.

Tuntuu hullulta, että nykyään kaikkeen halutaan yhteiskunnan määräys. Esimerkiksi maskeja voi pitää ilman määräystäkin, kunhan ymmärtää, ketkä niitä voivat terveytensä puolesta käyttää ja keitä ne suojaavat. Maskit suojaavat muita ihmisiä, ja jos niitä on monilla, yhä useampi on suojassa.