Vyötärölihavuus linkittyy keskeisesti metaboliseen oireyhtymään. Se on aineenvaihdunnan häiriötila, jonka merkkejä ovat kohonnut verenpaine, esidiabetes ja veren rasva-arvojen tasapainon heikentyminen. Kun vyötäröllä on runsaasti rasvaa, sitä on myös maksassa ja sydämen ympärillä. Kun maksa rasvoittuu, syntyy rasvamaksa. Myös sydänlihas saattaa paksuuntua, jolloin sen pumppausteho heikkenee.

Rasvakudoksessa kytee matala-asteinen tulehdus. Rasvakudos erittää sytokiineja, tulehdusvälittäjäaineita, jotka edistävät esimerkiksi sydänsairauksien, tyypin 2 diabeteksen ja joidenkin syöpien kehittymistä. Naisilla vyötärölihavuus voi sotkea kuukautiskiertoa ja aiheuttaa lapsettomuutta.

Vyötärölihavuudesta puhutaan, kun naisen vyötärönympärys on yli 90 ja miehellä yli 100 senttiä. Raja ei kuitenkaan ole jyrkkä. Perimä säätelee, kertyykö rasva vatsaonteloon vai lantiolle. Osa naisista on vartaloltaan selkeästi päärynöitä, eikä heillä ole miesten tavoin taipumusta omenalihavuuteen. Naishormonit suojaavat jonkin verran omenalihavuudelta, mutta vaihdevuosien jälkeen myös naisten vyötärölihavuus yleistyy.

Liike oikeaan suuntaan palkitsee kuitenkin moninkertaisesti: jos paino putoaa viisi prosenttia, sisäelinrasvasta katoaa kymmenen prosenttia. Usein esidiabetes katoaa, ja myös jo puhjennut kakkostyypin diabetes saattaa parantua.

Unettomuus ruokkii niin insuliiniresistenssiä kuin vyötärölihavuuttakin, sillä univajeessa muun muassa stressihormoni kortisolin eritys kiihtyy. Siksi yöunta kannattaa vaalia ja uniongelmiin hakea apua.

Suurin osa rasvamaksoista on nykyään ei-alkoholiperäisiä. Mutta jos liikkuu vähän, on vaihdevuosissa, syö liikaa ja juo paljon alkoholia, niin maksa rasvoittuu sekä alkoholin että ylipainon vuoksi.

Syö säännöllisesti. Jos ateriarytmi on epäsäännöllinen, ruokaa alkaa usein lapata kaksin käsin. Kun syö nopeasti, kehon kylläisyyskeskus putoaa kyydistä. Nälkäisenä ei pysty tekemään terveellisiä valintoja ja alkaa napostella kuin itseltään salaa. Nälkäkiukussa on epätodennäköistä selvitä kaupassa paistopisteen, suklaalevyjen ja pitsojen ohi. Se ei ole osoitus heikosta tahdonvoimasta, vaan puhdasta fysiologiaa.

Näännytysdieetit laihduttavat lähinnä lihaksia. Rasvasolu ei kuitenkaan ehdi leikkiin mukaan, joten kilot saattavat dieetin jälkeen palata jopa korkojen kera, kun nälkiintynyt keho haluaa ottaa energiasta kaiken irti.

Kylläisyyden tunnetta lisäävät proteiinit, joita saa esimerkiksi kalasta, kanasta, lihasta, pähkinöistä, palkokasveista ja maitotuotteista. Kuitupitoiset kasvikset, marjat ja hedelmät keventävät ruokavaliota ja tuovat myös kylläisyyttä.

Alkoholia kannattaa käyttää harkiten, sillä alkoholijuomissa on tyhjiä kaloreita. Usein puhutaan kaljamahasta, mutta oikeasti alkoholin laadulla ei ole merkitystä. Myös tupakointi kerryttää rasvaa vyötärölle.

Liikunta sulattaa senttejä vyötäröltä, vaikka paino ei putoaisikaan. Mittanauha kertookin joskus enemmän kuin vaaka. Liikunta tehostaa insuliinin vaikutusta elimistössä ja kasvattaa lihasmassaa. Kun lihakset liikkuvat ja lihassolut hengittävät, perusenergiankulutus lisääntyy. Syntyy myönteinen kehä.

Hyvä esimerkki sopivan rasittavasta liikunnasta on lenkki, jonka aikana pystyy hieman puuskuttaen juttelemaan. Liikuntaharrastukset kannattaa merkitä kalenteriin. Silloin sitoutuu treeniin, eikä liikunta jää aikeeksi.

Lihavuuslääkkeitä voidaan käyttää elintapahoidon tukena, jos ylipainoa on runsaasti tai potilaalla on liitännäissairauksia. Pistosmuotoiset lääkkeet on alun perin kehitetty tyypin 2 diabeteksen hoitoon. Ne ovat suolistohormonin kaltaisia aineita, jotka lisäävät kylläisyyden tunnetta sekä tasapainottavat ruoansulatushormonien ja insuliinin vaikutusta. Lääkkeet auttavat parhaiten, kun niihin yhdistää vähäkalorisen ruokavalion ja liikunnan.

Liraglutidia pistetään ihonalaiskudokseen kerran päivässä. Lääkkeestä voi saada Kela-korvausta lääkärin todistuksella. Semaglutidi on toistaiseksi hyväksytty vain tyypin 2 diabeteksen hoitoon, mutta se on tulossa myös lihavuuden hoitoon. Tällöin lääkettä pistetään vain kerran viikossa.

Asiantuntija: Diabetesliiton asiantuntijaylilääkäri, endokrinologian ja sisätautien erikoislääkäri Elina Pimiä