Pyöreä vartalonmuoto on lihavuutta pahempi terveysriski, joka voi tuplata normaalipainoisen kuolemanvaaran verrattuna samanpituiseen ylipainoiseen tai lihavaan.

Suomessa vyötärölihavia oli Finriski 2012 -terveystutkimuksen mukaan noin kolmannes työikäisistä, mutta vyötärön kasvu oli talttunut ja naisten uuma kaventunut viidessä vuodessa yli sentin.

Rasvan kertymiseen vaikuttavat pitkälti geenit. Mies on aina altis vatsaontelorasvalle, kun taas naisilla rasva varastoituu estrogeenin vaikutuksen vuoksi usein lantioon, reisiin ja takamukseen. Vaihdevuosissa myös nainen altistuu vyötärörasvalle. Iän myötä vyötärönympärys mittaa lihavuutta usein tarkemmin kuin painoindeksi.

Vyötärörasva kertyy vatsaonteloon, sisäelimiin ja niiden ympärille. Se vaikuttaa aktiivisesti aineenvaihduntaan, toisin kuin muu rasva. Verenkiertoon pääsee esimerkiksi rasvahappoja, tulehdustekijöitä ja sokeria.

Verisuonten seinämät rasvoittuvat, mikä vaurioittaa verisuonia matala-asteisen tulehduksen ohella. Sydän- ja verisuonitautien, muistisairauksien, monien syöpien ja diabeteksen vaara kasvaa.

Myös vatsaontelon paine kasvaa, mikä voi painaa sisäelimiä ja aiheuttaa myös vaarattoman kohdunlaskeuman sekä virtsan tai ulosteen karkailua.

Luota mieluummin mittanauhaan kuin rasvaprosentin mittaukseen rasvapoimuista tai bioimpendanssilaitteella, joka perustuu sähkön johtumiseen. Sijoita mittanauha kylkiin alimpien kylkiluiden ja lonkan luiden puoliväliin.

Mittaa ympärys rennon uloshengityksen jälkeen. Vyötärölihavuuden raja naisella on yli 90 senttiä ja miehellä yli 100 senttiä, vyötäröylipainon yli 80 ja yli 90 senttiä. Raamikkaan ihmisen riskejä arvioi parhaiten lääkäri.

Maksa on aineenvaihduntaelin, joka tuottaa sokeria, kolesterolia sekä hyytymis- ja tulehdustekijöitä. Rasvamaksa tuottaa niitä liikaa ja lisää samalla etenkin diabeteksen sekä sydän- ja verisuonitautien riskitekijöitä. Insuliini menettää tehoaan, ja insuliiniresistenssissä verensokeri ei enää laske tarpeeksi.

Usein sokerinsieto heikkenee, triglyseridirasvojen määrä kasvaa ja hyvän HDL-kolesterolin määrä vähenee. Rasvamaksa voi aiheuttaa maksakirroosin myös ilman alkoholinkäyttöä. Viiden prosentin laihdutus vähentää maksarasvaa 65 prosenttia. Tällöin sokeri- ja rasva-arvot paranevat, ja tulehdus vähenee.

Vyötärömitta, paino, verenpaine ja rasva-arvot ovat yhtä tärkeitä sepelvaltimotaudin riskin kannalta. Huonot arvot kertovat painoindeksistä riippumatta metabolisesta oireyhtymästä eli MBO:sta, jossa myös verensokeri on usein koholla.

MBO jopa kolminkertaistaa sepelvaltimotautikohtausten vaaran ja lisää sydäninfarktin, muiden verisuonitautitapahtumien ja diabeteksen riskiä. Erityisen haitallista on matala-asteinen tulehdus, joka on naisilla voimakkaampi kuin miehillä. Siksi MBO ja diabetes ovat naiselle vaarallisempia kuin miehelle. Sydämen ympärille ja sydänlihaksen sisään kertyvä rasva voi myös häiritä sydämen toimintaa.

Stressaantuneena ja väsyneenä moni hoitaa oloaan syömällä. Keho erittää kuitenkin kortisolia, joka kerryttää sisäistä rasvaa. Univajeessa nälkä- ja kylläisyyshormonit kasvattavat ruokahalua sekä houkutusta hiilihydraattipitoisiin sokeri- ja tärkkelysruokiin. Myös sokeriaineenvaihdunta heikkenee. Lisäksi vatsaontelorasva lisää väsyttävää uniapneaa eli unenaikaisia hengityskatkoksia.

Terveellinen ruokavalio ja liikunta poistavat rasvaa tehokkaammin vatsasta kuin lantiosta ja reisistä, vaikkei vaatekoko tai paino pienenisi. Rasva poistuu ensin tärkeimmistä aineenvaihduntaelimistä. Jo 5–10 prosentin laihtuminen alentaa verenpainetta ja muita riskitekijöitä.

Laihduttajan on aina tärkeää nauttia kaloreita vähemmän kuin kuluttaa. Mieto hiilihydraattivaje voi olla hyväksi, sillä etenkin nopeasti imeytyvät sokeripitoiset ja puhdistetut hiilihydraatit lisäävät vatsaontelon sisäistä ja maksan rasvaa, samoin tyydyttynyt rasva.

Suosi kalan ja kasviöljyjen pehmeää rasvaa sekä täysjyväviljaa. Torju tulehdusta vitamiini- ja antiksidanttipitoisilla hedelmillä ja kasviksilla. Erittäin niukkaenergisen ENE-ruokavalion on todettu vähentävän sisäelinrasvaa merkittävästi tyypin 2 diabeetikoilla. Raju laihdutus ei kuitenkaan ole suositeltavaa muutoin kuin lääkärin ohjauksessa eikä etenkään iäkkäänä. Laihdutus altistaa iäkkään lihaskadolle, joka heikentää toimintakykyä.

Kaikki liike hyödyttää, vaikka kilot eivät edes vähenisi. Iäkkäänä liikunnan lisääminen on erityisen tärkeää lihaskadon estämiseksi. Mielilajin löytäminen innostaa parhaiten pysyvään harrastukseen.

Tehokkaimpana vatsarasvan hävittäjänä pidetään kovatehoista intervallitreeniä, jossa spurtataan rankasti esimerkiksi puoli minuuttia ja liikutaan välillä minuutti pari rauhallisesti. Tehoa saa jo 20 minuutissa.

Myös aerobinen liikunta, kuten kävely tai uinti, vähentää vatsaontelorasvaa, samoin voimaharjoittelu, vaikka lihasten kasvu pitäisikin vaa’an lukemat entisellään. Vatsalihastreeni ei karsi erityisesti vatsarasvaa.

Vähennä kehon stressaajia, kuten runsasta alkoholinkäyttöä, ja lopeta tupakointi vaikka kokonaan. Opettele rentoutusta ja muita stressinhallintakeinoja. Nuku riittävästi.

Vatsarasvan täsmäpoistajia ei ole, mutta laihtuminen auttaa. Suomen ainoa lihavuuslääke on orlistaatti, jota saa mietona myös reseptittä. Se estää rasvan imeytymistä 30 prosentilla, mutta laihduttaa vaatimattomasti.

Markkinoille odotetaan liraglutidia, jota jo käytetään pistoksina diabeteksen hoitoon. Se hidastaa vatsalaukun tyhjentymistä ja lisää kylläisyyttä. Tulossa on myös keskushermostoon vaikuttava naltreksonin ja bupropionin yhdistelmä. Naltreksonilla hoidetaan myös alkoholiriippuvuutta ja bupropionilla nikotiiniriippuvuutta sekä masennusta. Lääkkeet yhdistetään ruokavalioon ja liikuntaan.

Asiantuntija: professori Kirsi Pietiläinen, Helsingin yliopiston Lihavuustutkimusyksikkö. Lähteet: Pietiläinen ym. (toim.): Lihavuus (Duodecim 2015),  thl.fi, Suomen Lääkärilehti, Terveyskirjasto, Journal of the American College of Cardiology, Annals of Internal Medicine.

Päivitetty 10.2.2021 – Ilmestynyt 19.9.2017