Miksi ihmeessä tulit takaisin Suomeen? Miksi lähdit kylmästä lämpimään – ja tulit takaisin kylmään?

Näihin kysymyksiin Minna Rautiainen-Cimrin, 51, on joutunut vastaamaan Rääkkylään palattuaan. Hän asuu paluumuuttajana lapsuutensa kotipitäjässä Rääkkylässä. Edelliset parikymmentä vuotta hänen kotinsa oli tunnetussa aurinkolomakohteessa Alanyassa, Turkissa.

Tulin takaisin monestakin syystä, Minna sanoo kysyjille. Ensinnäkin hänen kaksi lastaan tulivat tänne kouluun, omasta aloitteestaan.

Ja ehkä hieman yllättäen Turkissa oli työntöä. Paikalliset opettajat Alanyassa muistivat Suomen takavuosien menestyksen opetuksen tasoa mittaavassa OECD:n PISA-tutkimuksessa ja kannustivat lapsia lukio-opintoihin kauas pohjoiseen.

– Heidän mielestään piti ehdottomasti mennä suomalaiseen kouluun, jos se on mahdollista.

Rautiainen-Cimrin on ylpeä Suomen PISA-maineesta, mutta kahden alanyalaista koulua käyneen lapsen äitinä hän kehuu myös turkkilaista koulujärjestelmää: Suomeen muututtuaan hänen lapsensa ovat pärjänneet hyvin, tiedoissa ei ole havaittu aukkoja. Lisäksi turkkilaisessa koulussa on opetettu lapset käyttäytymään hyvin ja kohteliaasti.

Tämä asenne on laajennettavissa koulumaailmasta muuhunkin elämään – ei siis ole niin, että on joko–tai, vaan pikemminkin sekä–että.

Eroavatko Suomi ja Turkki jyrkästi toisistaan? Minnan mielestä kyllä!

– Monessa asiassa Suomi ja Turkki ovat kuin yö ja päivä, hän aloittaa kertoen, mitä Turkista Suomessa kaipaa: inhimillisyyttä epäkäytännöllisyyden uhallakin.

– Eihän siinä ollut mitään järkeä, kun vaikkapa pankin konttori tyhjeni kerralla ja suljettiin, kun koko henkilökunta lähti yhdessä lounaalle. Mutta rakastin sitä, kun työpaikan porukka söi yhdessä. Yhdessä istutaan tunti, puolitoista verran paikallisessa lokantassa kesken työpäivän, syödään ja nauretaan. Se auttaa heitä varmasti jaksamaan työssään. Eikä haittaa meitä asukkaita. Kaikki tietävät, että pankki on päivällä kiinni. En tiedä, onko työn jälki yhtään parempaa Suomessa, vaikka täällä ollaan niin kovin tehokkaita?

Rautiainen-Cimrin kertoo, että niin pankissa kuin valtion virastoissakin asiakkaalle tarjotaan aina ensiksi teetä ja sitten kysellään, mitä kuuluu.

– Aluksi se ärsytti. Ajattelin suomalaisena, että emmekö me vain voi hoitaa nämä hommat? Mutta viime vuosina se ei ärsyttänyt enää lainkaan.

Turkki ei muuttunut, Minna Rautiainen-Cimrin muuttui.

Nyt Rääkkylässä on hänen myötään ripaus turkkilaisuutta.

– Minuun tarttui välimerellisyyttä. Esimerkiksi äitinä olen erilainen kuin paikalliset, jotka kyselevät, miksi passaan lapsiani niin paljon? Mutta Turkissa tottui siihen, paikallisten tapaan. Suomessa lapset kasvatetaan itsenäisemmiksi.

Hyviä puolia on sekä Turkissa että Suomessa.

Tämä on saattanut Suomessa unohtua viimeksi kuluneen vuoden aikana, kun juuri Turkki ryhtyi presidentti Recep Tayyip Erdoğanin johdolla viivyttelemään Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyksien hyväksymistä. Lopulta Suomi pääsi läntisen puolustusliiton jäseneksi, mutta Ruotsin jäsenyyden hyväksymiselle omalta osaltaan Turkki asettaa edelleen ehtoja.

Rautiainen-Cimrin kertoo, että hänen lapsensa ovat ihmetelleet toiseen kotimaahansa kohdistuvia asenteita.

– Lapset ovat kysyneet: “Äiti, miksi Turkista ei tykätä?” Olen vastannut, että kyllä tykätään, nyt on vain ollut sellainen tilanne.

Hänen oma Turkki-suhteensa sai uuden sykäyksen 6. helmikuuta 2023, kun suuri maanjäristys varhain aamulla vaati lähes 60 000 ihmisen hengen, heistä noin 51 000 asui Turkissa, loput Syyrian puolella. Kyseessä oli pahin luonnontuho koko maailmassa pitkään aikaan, eniten kuolonuhreja vaatinut maanjäristys sitten Haitin järistyksen vuonna 2010.

Kun Minna Rautiainen-Cimrin kuuli uutisen järistyksestä kotonaan Rääkkylässä, hänen ensimmäinen tunteensa ei ollut helpotus turvasta. Hän oli työskennellyt Turkissa hotellissa johtotehtävissä, joten hän tunsi olevansa Rääkkylässä liian kaukana auttamaan hädänalaisia.

– Ei, en ajatellut hetkeäkään, että onneksi en ole Turkissa. Tajusin, että haluan olla siellä, auttamassa.

Maanjäristysalue sijaitsi kaukana Alanyasta, jossa Rautiainen-Cimrinin lasten isä toimii hotelliyrittäjänä. Ja kun hotellit olivat helmikuussa matkailusesongin ulkopuolella tyhjinä, niihin majoitettiin järistyksessä kotinsa menettäneitä ihmisiä. Tarve tuntui loputtomalta, sillä apnews.comin mukaan telttamajoitukseen sijoitettiin tuoreeltaan 865 000 ihmistä, mutta Alanyaan, yli 600 kilometrin päähän järistyksen keskuksesta Gaziantepistäkin riitti ihmisiä.

– Alanyaan majoitettiin 40 000 järistyksessä kotinsa menettänyttä, Rautiainen-Cimrin kertoo.

Hotelleihin tuli järkyttyneitä ihmisiä, joista monet olivat menettäneet kaiken. Omaisensa ja omaisuutensa.

– Ihmiset tulivat pyjamat päällä. Heillä ei ollut mitään.

Suurin osa hotelleista oli suljettu, joten henkilökunta hälytettiin töihin ja yhteishenki hädänalaisten auttamisessa oli korkealla. Turkki on suuri maa, mutta järistys tappoi niin paljon ihmisiä, että Rautiainen-Cimrinin mukaan ”kaikki tuntevat jonkun, joka menetti läheisiään”.

Hän kertoo, että auttaminen käynnistettiin yksityisin voimin ja varoin. Alullepanijana oli Alanyan hotellinomistajien yhdistys. Se päätti avata hotellit apua tarvitseville, hoitaa paikalle rekka-autolasteittain vaatteita ja muuta tarpeellista, että järistysalueelta pelastautuneet pääsivät vähitellen elämään kiinni.

– Koko maa on ollut ihan repaleina.

Rakennusten järistyskestävyyttä määritelleitä asetuksia on rikottu, ja nämä korruptiota aiheuttaneet laiminlyönnit aiheuttivat lisäuhreja. Tämä sekä presidentti Erdoğanin lupaamien pelastustoimien riittämättömyys ja hitaus ovat puolestaan herättäneet tyytymättömyyttä.

Tämä kaikki on saattanut heijastua vahvasti Turkin vaaleihin. Sunnuntaina 14. toukokuuta Turkissa järjestettiin sekä presidentin- että parlamenttivaalit. Presidentti Erdoganin pitkä valtakausi saattaa olla vaaleissa ohi.

Rautiainen-Cimrin työskentelee VisitKarelian viestintä- ja markkinointipäällikkönä. Häntä ei siis senkään puolesta tarvitse yllyttää kehumaan Pohjois-Karjalan ainutlaatuista luontoa, ”meininkiä” ja mahdollisuuksia elää Rääkkylän kaltaisessa, 2000 asukkaan pienessä kunnassa. Jos tarvitsee isomman kaupungin palveluja, Joensuuhun pääsee autolla vajaassa tunnissa, kun kiertää kauniin Pyhäselän järven.

Rautiainen-Cimrinin tytär käy Rääkkylästä Kiteen lukiossa puolen tunnin päässä. Muoti on muuttunut, sillä aikanaan 1980-luvulla Rautiainen-Cimrin muutti Joensuuhun opiskelija-asuntoon jo 16-vuotiaana lukiolaisena.

– Se kuului silloin asiaan. Joensuun lyseo oli hyvä koulu ja meillä oli hauskaa yhteisessä kämpässä Kaasisen Marin kanssa. Mutta eihän me paljon siellä koulussa ehditty käymään, kun oli kiireitä Värttinän kanssa.

Niin Värttinä, edelleen kansainvälistä uraansa jatkava kansanmusiikkiyhtye on kotoisin Rääkkylästä. Minna Rautiainen kuului yhtyeen laulajiin kouluvuosiensa ajan ja myös vuoden 1991 suursuosion aikaan. Värttinästä tuli ilmiö lama-Suomessa, kun 11-jäseninen ryhmä keulallaan viisi naislaulajaa esitti muun muassa vihjailevasti sanoitetun kansanperinnelaulun Miinan laulun. Hitin sisältänyt OiDai-albumi myi yli 50 000 kappaletta ja yhtye kiersi esiintymässä samoilla festivaaleilla tuon ajan suosituimpien rockartistien kanssa.

Kun monet yhtyeen jäsenet, muun muassa yhtyeen alkuaikojen voimahahmo Sari Kaasinen pääsivät Sibelius-Akatemiaan, Rautiainen-Cimrin suuntasi opiskelemaan folkloristiikkaa Helsingin yliopistossa ja toimittajauralle. Värttinällä meni lujaa, eikä kiertäminen eri puolilla maailmaa kiinnostusta herättäneen yhtyeen kanssa olisi mahdollistanut opiskelua.

– Kun olin ollut kymmenen vuotta Värttinän jäsen, niin sen jälkeen piti kyllä löytää itsensä. Jossain vaiheessa raamit olivat olleet kovin ahtaat. Vaikka aika Värttinässä olikin aivan ihanaa: matkustettiin eri puolille ja saatiin tehdä mielettömiä keikkoja. Se ei kuitenkaan ollut ammattini. En voinut jäädä notkumaan siihen ikuisiksi ajoiksi.

Tuli työ toimittajana, matkailutoimittajan työmatka Turkkiin – ja siellä vierähti lopulta 20 vuotta.