Sotaa Afganistanissa, sotaa Ukrainassa – mikä näitä kriisipesäkkeitä yhdistää? No tietenkin Toyota Land Cruiser. Kun jossain päin maailmaa on kuumat paikat, silloin luotetaan Land Cruiseriin. Toukokuussa joukko EU-valtioiden päämiehiä vieraili Ukrainan pääkaupungissa Kiovassa. Pomojen autosaattueessa oli ensin pari Ässä-Mersua, mutta sitten tulikin jo se varmin valinta: Toyota Land Cruiser.

Nyt ei olla Donbasin rintamalla, vaan Espoon Koskelossa, autokauppa SAKA:n pihalla. Ajoimme ensin Skoda Yetin, josta kertova artikkeli löytyy edelliseltä aukeamalta. Sympaattisen mukamaasturin jälkeen alkoi tehdä mieli jotain rajumpaa. Kun kohdalle osui musta Toyota Land Cruiser, olimme myytyjä. Haimme Toyotan avaimet myyjältä, ja aloimme perehtyä tämän kaunottaren anatomiaan.

Ensin faktat: vuosimalli 2007, mittarilukema 310 000 km ja hinta 22 900 euroa. Amatööreille kerrottakoon, että 310 000 kilometriä ei ole ollenkaan paha lukema, kun tästä automallista puhutaan. Monia vehkeitä sanotaan pomminvarmoiksi, mutta Land Cruiserit ovat oikeasti ikiliikkujia. Jos joku osa hajoaa, se korjataan ja matka jatkuu. Nopea yleissilmäys kertoo, että onhan tämä yksilö päässyt 15 vuoden reissussa vähän rähjääntymään, mutta mitäs siitä. Moottorin alta löytyy ihan oikea pohjapanssari, eli Cruiseria voi käyttää siellä mihin se on suunniteltukin – tieverkon ulkopuolella.

Vilkaisu sisään saa hymyn huulille: vaalea, täysin nuhjuuntunut nahkasisustus. Auton ensimmäinen omistaja on selvästi tavoitellut taivaita, sillä niin herkullinen on mustan ulkopinnan ja beigen sisustuksen yhdistelmä. Kuskin penkissä on sähkösäädöt, joten luonteva ajo-asento löytyy nopeasti. Näkymät ovat todella avarat: konepellillä on kokoa kuin pöytätenniskentällä. Päivän paras hetki koittaa, kun on aika lyödä kone tulille. Kai muistatte diesel-Toyotan käynnistysäänen? Ensin startti vikisee vähän sairaan oloisesti, ja sitten jyrähtää. Kolmelitraisessa dieselissä on vain neljä pyttyä, joten käynti ei ole mitenkään silkkistä. Ei sellainen tämän auton luonteeseen kävisikään.

Automaattilaatikosta D silmään ja liikkeelle. Tällä tankilla on painoa yli kaksi tonnia, mutta turbodiesel liikuttaa Cruiseria vaivattomasti. Moottorissa on tehoa 173 hevosvoimaa, mutta tärkeintä on tietenkin se vääntö: 410 Nm/ 1 600 r/min.

Land Cruiser oli uutenakin vähän honkkeli ajettava, mutta tämä kypsään ikään ehtinyt yksilö tuntuu vähän samalta kuin kalastajamallinen vene: ruorilla annetaan perussuunta, jota sitten korjaillaan tarpeen mukaan. Minkäänlaista ohjaustuntumaa ei ole, mutta sitä saa mitä tilaa: ratti ei lyö näpeille, vaikka kuljettaisiin hakkuuaukealla.

Jos oikein kauniisti haluaa sanoa, niin Land Cruiser on asfaltilla laivamainen ajettava. Ratilla valitaan summittainen pääsuunta, jota sitten korjaillaan jatkuvasti. Sorapinnalla meno maistuu jo paljon paremmin.

Siinä kuuluisassa isossa kuvassa kaikki Toyota Land Cuiserit ovat kiehtovia ajopelejä, mutta oma suosikkini on ehdottomasti Land Cruiser HJ61, joka oli tuotannossa 1980-luvulla. Möhkäleen kokoinen vehje oli tehty perinteisellä kaavalla: erillinen runko ja jäykät akselit edessä sekä takana. Tällä reseptillä päästiin hyviin maasto-ominaisuksiin, mutta auton ajettavuus maantiellä oli aika karmea: ohjausta sai kelata ees-taas ja arvailla siinä samalla, että mihinköhän suuntaan ne etupyörät nyt sojottavat.

Mutta se moottori, ai että! Jättimäisen keulapellin alla jyrisi nelilitrainen kuutosdiesel, josta irtosi muistaakseni 136 hevosvoimaa. Pääsin ajamaan tällaista autoa nöösipoikana vuonna 1986. Tuo Cruiser teki minuun lähtemättömän vaikutuksen. Auto oli manuaali, ja vaihdekepillä oli mittaa puolisen metriä. Kun tuota tankoa hämmensi, ja kuunteli suoran kuutosen laulua, oli helppo tuntea itsensä tosimieheksi.

Tämän sarjan "Lantaruiskuja" näkee edelleen liikenteessä. Usemmiten nämä autot on viritetty todellisiksi maastohirviöiksi: alustat ovat korotettuja, pyörät valtavia ja keulalla on vinssi.