Miksi Mosambikiin kannattaa lähteä?

Mosambik on valtavan suuri maa, se on yli kaksi kertaa Suomen kokoinen. Matkailukohteena sitä voi kuitenkin sanoa löytämättömäksi helmeksi.

Intian valtameren rannikkovaltiolla on loputtomasti kauniita hiekkarantoja ja osin hyvässä kunnossa olevia koralliriuttojakin – ne ovat koko Afrikan mittapuulla poikkeuksellisen arvokkaita, ja rannat ovat jopa pysyneet toistaiseksi enimmäkseen rakentamattomina. Maassa on myös pari mainiota kaupunkia, kiinnostavaa siirtomaahistoriaa, jonkin verran safaritarjontaa ja vielä kilometrikaupalla maaseutua, jossa ei muita matkailijoita kohtaa.

Mosambik on jäänyt esimerkiksi naapurinsa Etelä-Afrikan varjoon, koska maata on rasittanut sotien kierre. Mosambik itsenäistyi Portugalin vallan alta pitkän sodan jälkeen vuonna 1974, mutta maa ajautui Rhodesian sisällissotaan ja sitten omaan sisällissotaansa, joka päättyi 1992. Sittemminkin maan joitakin osia on koetellut väkivaltainen kapinointi, viimeksi muslimivaltaa ajavien militanttien hyökkäyksinä maan pohjoisosassa. Syklonitkin ovat iskeneet joskus Mosambikiin tuhoisasti.

Näistä syistä en suosittelisi maata kenenkään ensimmäiseksi Afrikan-kohteeksi. Reissu vaatii omatoimisuutta, pitkien bussikyytien sietoa ja ymmärrystä vaikka sille, että tarjolla ei aina ole monia ruokavaihtoehtoja.

Mutta kokeneen kulkijan kannattaa ­laittaa Mosambik suunnitelmiinsa. Me kiersimme maassa alkuvuonna 2020, juuri ennen korona­pandemian leviämistä maailmalla. Kun pandemia alkaa väistyä, Mosambikin kaltainen maa todella tarvitsee matkailutuloja.

Täällä voi kohdata aitoa paikallista kulttuuria. Ja ne rannat, ja elämykset meren pinnan alla – niitä ei unohda!

Millainen on maan pääkaupunki Maputo?

Suurin osa matkailijoista saapuu Mosambikiin Maputon kautta, ja se on Afrikan mukavimpia ja toimivimpia pääkaupunkeja. Kun koko maassa on noin 30 miljoonaa asukasta, heistä runsas miljoona asuu täällä.

Me katselimme Maputoa pari päivää, mikä riitti oikein hyvin. Se on maan modernein keskus, josta löytyy hotelleja, ravintoloita, ostoskeskuksia ja muita palveluita. ­

Kaupunki levittäytyy meren rannalla, ja sen ­satama-alueesta alkaa vanhakaupunki. Paikalliset kutsuvat seutua portugalilaisittain baixaksi, keskustaksi. Portugalin valta-aika on jättänyt maahan paitsi yhden virallisen kielen, myös paljon vaikutteita kulttuuriin ja ruokaan. Baixassa kannattaa tutustua muun muassa pienehköön linnoitukseen, Fortalezaan. Portugalilaisten 1800-luvulla rakentamien muurien sisällä on viheralue ja pikku museo, joka kertoo paikan historiasta.

Maputon muutakin keskustaa voi katsella ­mukavalla päiväkävelyllä. Tähtinähtävyys on 1900-luvun alussa rakennettu rautatieasema, jota pidetään yhtenä maailman kauneimmis­­ta asemista. Usein väitetään, että ranskalainen Gustave Eiffel olisi suunnitellut osan asemasta, mutta sen uusklassisen tyylin takana on muita eurooppalaisia arkkitehtejä. 1940-luvulla ­valmistunut roomalaiskatolinen ­katedraali, Catedral de Nossa Senhora da Imaculada Conceição, on mahtipontisen betoninen.

Kaupungin päätori Mercado Municipal on auki joka päivä ja sijaitsee Avenida 25 de Setembrolla. Kannattaa myös käydä opastetulla kierroksella jollakin varsinaisisista asuin­alueista, bairroista. Mieleenpainuva on esimerkiksi Mafalala, köyhä kulmakunta, jossa toimii erilaisia yhteisöhankkeita ja perinteikkään mosambikilaisen tufo-tanssin yhdistys.

Muutaman tunnin lauttamatkan päässä Maputosta on Inhacan saari, josta löytyy lomatunnelmaa. Saarella on hiukan majoitusta ja ruokapalveluja, ja koralliriuttojensa ansiosta siitä on tehty myös suojelualue.

Mistä niitä mahtavia rantoja löytää?

Niitä on Mosambikissa monessa paikassa. Maputoa lähin hieno ranta löytyy Marracuenestä, jonne ajaa pääkaupungista tunnin chapalla eli pikkubussilla. Marracuenessä pienen taksikyydin päässä on Macanetan ranta-alue, jonka läheltä löytyy muutama majapaikka.

Aivan maan eteläosassa, Etelä-Afrikan rajan lähellä, on Ponta d’Ouron kaupunki ja sen läheiset lomakohteet kauniine rantoineen. Tänne tulee paljon eteläafrikkalaisia perheitä koulujen loma-aikoina, mutta muulloin seudulla riittää rauhallisia sopukoita.

Muita mainioita kohteita rannoista, snorklaamisesta ja sukelluksesta pitäville ovat esimerkiksi Bazaruton ja Quirimbasin saaristot. Jälkimmäisessä on myös erityisen kiehtova Ibon saari, jolla on rapistuneita, siirtomaa-­aikaisia taloja. Quirimbas on kuitenkin Cabo Delgadon alueella, jonne ei ole viime aikoina kannattanut matkailla levottomuuksien takia. Mutta pitkän maan rannikolla on yllin kyllin upeita hiekkadyynien ja turkoosien vesien alueita – Mosambikista kävijä voi löytää ”oman” pikku idyllin, jota ei ole hehkutettu koko maailman tietoon Instagramissa.

Missä ovat parhaat vedenalaiset näkymät?

Hyvä kohde on esimerkiksi Vilankulon kaupunki, josta voi tehdä sukellusretkiä Bazaruton alueelle. Mutta maalla on epävirallinen, pieni ja viehättävä ”sukelluspääkaupunki”: Tofon kylä. Tofon vesissä voi nähdä korallien lisäksi rauskuja, valashaita, valaita, kilpi­konnia ja delfiinejä. Kylässä toimii sukellus­yrityksiä, ja seudulta löytyy monenlaista majoitusta, myös Airbnb-huoneita.

Tofo on juuri sellainen paikka, jota reissaaja muistelee myöhemmin ihanana, rentona löytönä. Palvelut hoituvat hiukan etsimällä – hiekkatiellä kävellessä huomasimme kioskin viereisessä kojussa peilin, ja sieltähän löytyi lomareissulla toisinaan tarpeellinen parturi.

Tofon rannalla ja majataloissa lekotellen voi viettää mukavasti useita päiviä. Hyviä ruokapaikkoja ovat vaikkapa Tofo Tofo ja Branko’s, ja erityissuosituksen ansaitsee Mama Bia. Kysy kylän vihannestorilta Mama Biaa (jotkut kirjoittavat nimen Bea), ja ystävällinen nainen löytyy pian. Hän kokkaa erilaisia annoksia, ja ateriat nautitaan pikku terassilla lautamajassa torin yllä. Taivaallisia hummereita!

Entä missä voi nähdä Mosambikin kiinnostavaa historiaa?

Todella vanhoja rakennuksia maassa on jäljellä vähän, mutta on sentään jotakin. Esimerkiksi Tofoon mennään yleensä Inhambanen kaupungin kautta, ja siellä voi nähdä siirtomaa-aikaista arkkitehtuuria.

Inhambanea kehutaan opaskirjoissa, ja se onkin yksi rannikon vanhimmista asutuskeskuksista. Kaupungissa yhdistyy arabien, intialaisten ja afrikkalaisten kulttuurivaikutteita, mutta käytännössä se on vähäeleinen paikka. Osaan sen vanhemmista rakennuksista – kuten katedraali ja elokuvateatteri – ei pääse sisälle, mutta moskeija ja paikallis­museo sentään avaavat seudun historiaa.

Inhambanessa on silti mukava kierrellä ja istahtaa rantaravintolaan syömään. Me majoituimme portugalilaissukuisen rouvan viehättävässä asunnossa, jota hän vuokraa Airbnb:n kautta, ja se toi kaupunkikäyntiin tunnelmaa.

Todellinen historiallinen huippukohde on kuitenkin pieni Ilha de Mozambiquen saari. Sinne meno vie aikaa, ja yleensä se vaatii lentoa tai bussikyytiä Nampulan kaupunkiin sekä sieltä usean tunnin chapa-kyytiä saarelle.

Miksi Ilha de Mozambique on käynnin väärti?

Saarella on aivan oma tunnelmansa, joka syntyy siirtomaa-aikaisista taloista, ­paikallisten yhteisöstä ja upeista merimaisemista. Ilha de Mozambique oli maailman matkailijoiden parissa lähes tuntematon, ennen kuin se 1990-luvun alussa nimettiin Unescon maailmanperintökohteeksi. Se on edelleen hämmästyttävän hiljainen, vaikka se on koko Afrikan mittapuulla merkittävä nähtävyys.

Saaren vanhimmat rakennukset ovat 1500–1600-luvuilta. Niihin kuuluu Saharan eteläpuolen parhaimmin säilynyt linnoitus, entisen kuvernöörin asuinpalatsi ja kirkko­rakennuksia. Osa näistä toimii museoina, joille kannattaa omistaa aikaa.

Mozambiquen saarella voi nyt nähdä niin eteläisen Afrikan, Portugalin, Ranskan kuin monen muun kulttuurin jälkiä, ja matkailijalle tämä kapea, muutaman kilometrin pituinen saari on harvinainen aarre, melkoinen aikamatka taaksepäin. Vastaavia ovat Afrikassa Sansibarin Stone Town ja Senegalin Saint Louisin vanhakaupunki, vaikka jokaisella niistä on toki oma ilmeensä.

Ilha de Mozambiquella on erilaisia hotelleja ja ruokapaikkoja. Me yövyimme miellyttävässä Café Centralissa vanhojen kortteleiden keskellä (pyydä ylemmän kerroksen huone, ne ovat valoisampia ja mukavampia). Central ja osa muista majataloista tarjoaa matkailijoiden käyttöön myös polkupyöriä, ja saarella on useita ruokapaikkoja.

Muistamme aina pyöräilyn saaren auringossa, pysähdykset vanhoille rakennuksille ja raukean ilmapiirin, joka tuntui pitävän meitä otteessaan vielä mantereelle palattuammekin.

Kuulostaa hyvin nätiltä. Onko Mosambikissa mitään huonoja puolia?

Maassa on kansallis- ja luonnonpuistoja, ja niissä tehdään safariretkiä, mutta eivät ne oikein vedä vertoja naapurin Etelä-­Afrikan parhaille safareille. Mosambikin kiinnostavimpana safarikohteena pidetään usein Gorongosan kansallispuistoa. Se oli aikoinaan koko eteläisen Afrikan parhaita paikkoja eläinten bongaamiseen, mutta puisto kärsi pahoin sotien ja muiden kriisien vuoksi. Nyt norsujen, leijonien ja muiden eläinten kannat nousevat suojelutoimien ansiosta.

Käytännössä jotkut matkailijat ­yhdistävät Mosambikin-reissuun käynnin Etelä-­Afrikassa, esimerkiksi Krugerin kansallis­puiston safareilla. Paluun Mosambikiin on voinut yleensä tehdä samalla viisumilla, kunhan pitää huolen viisumin voimassaolosta.

Mosambikissa on suhteellisen ­turvallista liikkua, lukuun ottamatta Cabo Delgadon aluetta. Maa on kuitenkin köyhä, ja se on ­tarvinnut erityisapua esimerkiksi hirmumyrskyjen jälkeen. Vieraan olisi hyvä ­käyttää palveluja, joista jää tuloja ja muuta ­hyötyä nimenomaan paikallisille. Esimerkiksi sukellus­yrityksistä moni on ulkomaisessa omistuksessa, mutta osa firmoista kouluttaa mosambikilaisia kuljettajiksi, hallintotehtäviin ja sukelluksia ohjaaviksi dive mastereiksi.

Suuressa maassa liikkuminen voi olla todella hidasta. Mosambikilainen LAM-yhtiö tarjoaa jonkin verran maansisäisiä lentoja, mutta niitä saatetaan perua, jos asiakkaita ei riitä.

Me muistelemme hymyillen siirtymistämme chapa-autolla Ilha de Mozambiquelta kohti Nampulan kaupunkia. Reissusta iso osa meni odotteluun, ja täpötäydestä autosta puhkesi rengas kesken taipaleen – onneksi olimme osanneet varata aikaa myös sattumuksille ja ehdimme lennollemme.

Mutta eihän matkoja tehdä siksi, että kaikki olisi helppoa ja villieläimet safarilla nähtävillä kuin eläintarhassa. Mosambikiin kannattaa mennä tajuamaan, ettemme me täällä Pohjolassa tiedä kovin paljon eteläisestä Afrikasta, ja ihastumaan maahan ja sen arkeen.