Urosleijona astelee savannilla suoraan meitä kohti. Eläimen katse on tuima ja olemus päättäväinen. Terävät kulma hampaat pilkistävät raollaan olevasta kidasta pahaenteisesti. Vähän matkan päässä sitä seuraa toinenkin uros.
Alkaa hermostuttaa: entä jos leijonat päättävät hyökätä? Autossamme ei ole sivuseiniä, ei safariautoissa yleensä olekaan.
Onneksi otuksia ei voisi vähempää kiinnostaa tämä auto tai sen suojista kurkistelevat ihmiset. Leijonilla on tärkeämpääkin tekemistä, sillä ilmassa tuoksuu tunkeilija. Vain hetkeä aiemmin olemme nähneet yksinäisen leijonauroksen aamutorkuilla matalan pensaan suojassa. Ärsyyntynyt eläinkaksikko harppoo automme ohi suoraan vierasta kohti. Toinen leijonista pysähtyy merkitsemään reviiriä. Se piehtaroi maassa kuin kotikissa matolla ja hiipii sitten aivan nukkuvan leijonan vierelle. Aika tuntuu pysähtyvän hetkeksi.
Äkkiä teräväkyntisen tassun läimäytys päästää helvetin irti.
Pedot iskevät yhteen kumeasti karjuen. Kolmas uros liittyy keltaturkkiseen sekamelskaan. Sivummalla seeprat ja antiloopit jähmettyvät paikoilleen ja tuijottavat taistelevia leijonia. Hyeenalauma nousee esiin joenpenkkaan kaivamastaan luolastosta ja kiirehtii lähemmäs meitä.
Reviirisodan lopputulos selviää puolessa minuutissa. Uniltaan yllätetty yksinäinen leijona luikkii käpälämäkeen, ja kaksikko jää karjumaan sen perään voitokkaana. Ei jää epäselväksi, ketkä ovat savannin valtiaita.
Masai Maran luonnonpuistoa pidetään Kenian parhaana safarikohteena. On Keniassa toki muitakin käymisen arvoisia luonnonsuojelualueita – kuten norsulaumoistaan kuuluisa Amboseli – mutta Maran kehutaan olevan omassa luokassaan.
Vuonna 1961 perustettu suojelualue tunnetaan etenkin suurista kissapedoistaan. Leijonan lisäksi Marassa on hyvät mahdollisuudet nähdä leopardi ja gepardi, paremmat kuin useimmilla Afrikan muista safarialueista. Kissa pedot vetävät runsaan 1 500 neliökilometrin kokoiseen Masai Maraan tuhansittain turisteja, ja siksi safariautoja saattaa täällä huristaa eläinten perässä usein ruuhkaksi asti.
Tarkkaan suunnittelemalla Masai Marassa voi myös nähdä luontodokumenttien kuuluisaksi tekemän ”suuren vaelluksen”, eli gnuuantilooppien ja seeprojen vuosittaisen muutto liikkeen sateiden ja tuoreen ruohon perässä. Kukapa ei olisi katsellut tv-ohjelmaa, jossa tuhansien antilooppien laumat syöksyvät hullunkiilto silmissään krokotiileja kuhisevaan jokeen.
Suuren vaelluksen huippuhetket koetaan heinä–elokuussa, jolloin matkailijat katselevat eläinten massavellusta esimerkiksi Marajoen törmälle pysäköidyistä maastoautoista. Käytännössä tv-dokumenttien kaltaista kiihkeää näytelmää näkee noina kuukausinakin luonnossa harvoin, vain hankkiutumalla juuri oikeaan paikkaan oikeaan aikaan.
Me olemme liikkeellä lokakuun lopussa, jolloin sateet ovat väistyneet ja suurimmat gnuulaumat jatkaneet matkaansa. Jäljellä on vain lyhyeksi kaluttu heinä sekä siellä täällä savannilla lojuvat eläinten kallot.
Safarimatkailijalle ei täällä ole olemassa niukkoja kausia, kaikki tarvittava löytyy aina puiston hotellimaisista leireistä.
Niitä on Masai Marassa seitsemän ja puiston ympärillä muutama kymmenen lisää. Me asumme kukkulalle rakennetussa Mara Engai Wilderness Lodgessa, jonka majoitusteltat ovat suomalaisen kaksion kokoisia ja näkymät niistä hengästyttävän hienoja.
Vaikka luontoturismi rasittaa ympäristöä, täällä siitä myös hyötyvät sekä eläimet että paikalliset asukkaat. Salametsästys ei ole alueella yhtä vakava ongelma kuin monissa muissa Afrikan luonnonpuistoissa, ja puiston virallisten rajojen ulkopuolellakin vilisee villieläimiä. Paikalliset maasaiasukkaat vuokraavat maitaan safarileireille ja saavat vastineeksi rahaa koulujen rakentamiseen sekä työpaikkoja matkailun parissa. Leireissä maasaimiehet toimivat muun muassa oppaina, vartijoina ja kokkeina.
Ajeluille maastoon lähdetään oppaan ja autokuskin kanssa jo auringon noustessa. Varhainen aamu on päivän parasta aikaa: eläimet ovat aktiivisia ja ilma raikas, ja matalalta paistava aurinko saa valokuvat näyttämään hyviltä.
Autossamme sekä maasaioppaalla että autokuskilla sattuu olemaan sama etunimi, Daniel. Molemmat Danielit kertovat, että täällä Marassa olisi erityisen hyvä mahdollisuus bongata monen toivoma eläinten ”iso viisikko”. Big Five sai siirtomaa-aikoina nimensä siitä, että jalkapatikassa kulkeneelle metsästäjälle vaikeimmat riistaeläimet olivat norsu, puhveli, sarvikuono, leijona ja leopardi.
Koska me saamme toivoa, mitä etsitään, lähdemme etsimään muuta. Haluamme nähdä maailman nopeimman maaeläimen, gepardin.
Maastossa ajaessa pysähdellään toisinaan tauoille. Käännymme hiekkatieltä muhkuraiselle niitylle, ohitamme norsulauman lähietäisyydeltä ja pysäköimme suuren puun alle varjoon. Kaksi Danielia pystyttävät retkipöydän ja kaivavat kylmälaukusta aamiaisrasiat. Kahvia hörppiessämme maasai-Daniel paljastaa, että gepardi on hänen suosikkieläimensä. Kuski-Daniel skannaa sillä aikaa maisemaa kiikareillaan eläimiä etsien.
Näemme seuraavina tunteina kirahveja, seeproja, antilooppeja, gaselleja, puhveleita, pahkasikoja, mangusteja, strutseja, hyee noja sekä joella krokotiileja ja virtahepoja. Norsuja elää Marassa kolmisen tuhatta, ja aamupäivän aikana bongaammekin niitä reippaasti yli sata.
Mutta gepardi pysyy piilossa.
Keskipäivän aurinko porottaa jo korkealta, ja navakan tuulen lennättämä puuterimainen pöly peittää kasvot ja kameran. On aika palata hotelliin lounaalle ja kerätä voimia iltapäivän ajelua varten.
Paluumatkalla kuski-Daniel äkkää pensaan alla kyyhöttävän leijonan. Ajamme aivan sen lähelle, vain kymmenen metrin päähän.
Tämä on se aamulla selkäänsä saanut yksinäinen uros. Sen takajalat ovat veren tahrimat, ja niissä on syviä haavoja. Vasenta etujalkaansa leijona arastelee niin pahasti, ettei siltä onnistu kävely muutamaa askelta pidemmälle.
Eläimen vammat vetävät molemmat Danielit vakaviksi. Loppumatkan leirille mennessä pohdimme, mahtaako leijona selvitä laisinkaan. Jos peto ei kykene metsästämään, sitä uhkaa nälkäkuolema.
Lounaan jälkeen on taas ajelun aika. Vastaan tulee paviaanilauma, puhveleita, seeproja ja kirahveja. Muutaman sadan metrin päässä tiestä näemme aamun voitokkaan leijonien parivaljakon loikoilemassa puun varjossa.
Leijonia tiiraillessa huomaamme loivassa rinteessä kaksi henkensä edestä laukkaavaa gasellia. Perässä pinkoo salamannopea hahmo, josta ei voi erehtyä. Gepardi!
Autossa kaikuvat riemuhuudot, kun kuski kaasuttaa möykkyisen niityn halki eläinten perään. Pian pysähdymme maassa makaavan gepardin viereen. Se puristaa hampaissaan pienen koiran kokoista, vielä sätkivää gaselli vasaa. Pikajuoksu on gepardille niin rankka suoritus, ettei se kykene tappamaan saalistaan heti.
Nyt sillä ei kuitenkaan ole aikaa levätä, sillä leijonat seuraavat kauempana tapahtumia uteliaina. Gepardi lähtee kantamaan saalistaan turvaan. Välillä se pysähtyy levähtämään ja vilkuilee valppaana taakseen. Lopulta se löytää turvallisen ruokailupaikan puolen kilometrin päästä. Se painautuu litteäksi heinikkoon ja ryhtyy gaselliaterialle.
Seuraamme lähellä lumoutuneina, kuinka kissapeto herkuttelee. Syömisen lomassa se tarkkailee ympäristöään leijonien ja hyeenojen varalta. Parinkymmenen minuutin kuluttua gasellista ei ole jäljellä hännänriekalettakaan. Gepardi nousee ja jolkottaa vähän matkan päähän nuolemaan turkkinsa.
Paluumatkalla majapaikkaan nautimme kylmälaukusta löytyvän huurteisen Tusker-oluen onnistuneen safarin juhlistukseksi. Kotisohvalla tv:tä katsoessa voi oppia paljon Afrikan luonnosta, mutta ei tätä. Miltä se kaikki todella tuntuu.
Näin safari onnistuu
Matka Keniaan Monet matkatoimistot myyvät valmismatkoja Kenian-safareille, esimerkiksi TEMA, Mandala ja Aventura (alkaen 2 400 e/hlö). Safarimatkan voi tehdä omatoimisesti edullisemmin, mutta järjestelyt vaativat työtä. Suomesta ei ole suoria lentoja Keniaan. Edullisinta on lentää Nairobiin Frank furtin (Lufthansa) tai Istanbulin (Turkish Airlines) kautta (meno paluu 600–900 e). Kenian viisumin (50 e) voi hankkia netistä (evisa.go.ke) tai saapuessa Nairobin kentällä maksamalla Yhdysvaltain dollareilla. Englannilla pärjää, se on maan toinen virallinen kieli.
Matka Masai Maraan Muutaman päivän safarin Masai Maran luonnonpuistoon autolla kuljettajineen voi ostaa Nairobissa paikallisista matkatoimistoista: varaa aikaa, lehmän hermot ja 300–1000 euroa/hlö seurueen koon, sesongin ja safarin mukavuuksien mukaan. Kunnon safariin kuuluu vähintään 3–4 ajelua (game drive) luonnonpuistossa. Nairobissa safaria ostaessa kaikki on hyvä sopia kirjallisesti. Ajeluita Masai Marassa voi ostaa myös suoraan puiston majoituspaikoista.
Masai Maraan pääsee Nairobista pienkoneella lentämällä (45 minuuttia, menopaluu noin 370 e) tai autolla (6 tuntia suunta, autokyydillä menopaluu on noin 370 euroa; jos mukana on useampi matkailija, hinnan saa jaettua).
Vuokra-autolla omin päin Keniassa liikku minen sopii vain kokeneille seikkailijoille. Liikenne on vasemmanpuoleista, tiet hyvin huonokuntoisia.
Sesonki ja sää Paras aika matkustaa on villieläinten vaelluksen huippu heinä–syyskuussa. ”Ison viisikon” voi bongata periaatteessa milloin tahansa. Masai Mara sijaitsee 1 600 metriä merenpinnan yläpuolella, joten päiväntasaajan läheisyydestä huoli matta sää on miellyttävä: päivisin noin 30 astetta, öisin alle 20. Ota aikaisen aamun safariajeluille mukaan takki. Iltapäivällä tarvitaan aurinkolasit, hattu ja vesipullo.
Majoitus Masai Maran puistossa on seitsemän lodge-hotellia. Puiston rajojen ulkopuolelta löytyy kymmeniä majapaikkoja lisää: osa mainostaa viiden tähden palveluita, toiset ovat leirintäalueita. Suositeltava majapaikka on Mara Engai Wilderness Lodge (maraengai.info).
Hinnat vaihtelevat paljon: 2 hh maksaa 100–1 000 e. Huippusesongin aikaan majoitus kannattaa varata reilusti etukäteen. Useissa majoituspaikoissa safari ajelut kuuluvat huonehintaan.
Oppaille ja majapaikan henkilökunnalle on tapana antaa juomarahaa lähtiessä, ja niistä kertyy isohko summa. Tippi koko lodgen henkilöstölle voi olla 5–10 e/vrk/majoittuja. Sen lisäksi safariajeluiden kuskille ja oppaalle annettava sopiva juomaraha on 10 e/vrk.
Safariajelut ja lisähuvit Suomesta tai Nairobista ostetulla valmismatkalla tehdään luonnonpuistossa yleensä muutaman tunnin safariajeluita kaksi päivässä. Masai Marassa saa liikkua vain päiväsaikaan kello 6.30–18.30. Jos on liikkeellä omatoimisesti, safari ajamiseen puistossa on kolme vaihtoehtoa: oma vuokra-auto, Nairobista vuokrattu maastoauto kuljettajineen, tai Masai Maran seudulla sijaitsevan hotellin safariajoneuvo.
Vuokra-autolla omin päin liikkuvan on maksettava puistomaksu (75 e/vrk/henkilö); valmis mat koissa tuo maksu sisältyy yleensä hintaan. Luonnon puis tossa sorateiltä poikkeamiseen on rajoituksia, ja se sopii vain kokeneelle off-road-kuskille.
Kunnolliset maastoautot ovat yleensä Toyota Land Cruisereita, joihin mahtuu jopa kahdeksan matkustajaa. Ne on varusteltu safarikäyttöön: jousitus on tavallista parempi, ja avattava katto helpottaa eläinten katselua. Tarjolla on myös mini busseja, joissa on avattava katto.
Monella lodgella on käytössään ”tavallisia” maastoautoja, mutta esimerkiksi Mara Engai Wilderness Lodgen ajoneuvot ovat erinomaisia. Kuusipyöräinen vekotin kulkee lähes mihin tahansa pöpelikköön, ja avattavat pressuseinät lisäävät mahdollisuuksia nähdä luontoa aivan lähietäisyydeltä.
Moni seudun luksushotelli myy myös kuumailmapallolentoja savannin yllä (300–500 e/hlö). Lähtö lentopaikalle on aamuyöllä, ja runsaan tunnin lento päättyy samppanja-aamiaiseen savannilla. Matkailijat voivat myös tehdä retkiä maasaikyliin ja osallistua opastetuille kävelysafareille puiston rajojen ulkopuolella.
