On toinen iltamme Etelä-Afrikassa, Krugerin kansallispuistossa sijaitsevassa safarileirissä. Olemme nauttineet uskomattoman hyvän kolmen ruokalajin illallisen. Siihen kun vielä lisää pari viinilasillista, niin on hyvä kammeta kroppa teltalle ja sänkyyn.

Univelkaa on kertynyt matkustamisen takia, joten nukahtaakseen ei tarvitse paljon lampaita laskea. Mutta sitten alkaa tapahtua.

Herään keskellä pilkkopimeää yötä siihen, että joku on teltassamme sisällä. Äänistä kuulen, että se joku menee sänkyni vierestä takana sijaitsevaan kylpyhuoneeseen, kiertelee siellä ja tulee takaisin penkomaan tavaroitamme.

Tönin miestäni hereille, mutta hän ei hievahdakaan. Mielikuvitukseni laukkaa jo täysillä ja olen varma, että teltassamme on julma ryöväri, joka on nirtsannut puolisoni.

Onneksi mieheni sentään herää, kun pidän tarpeeksi ääntä ja revin häneltä melkein käden irti. Tällä välin se joku katoaa teltastamme.

Saamme valot päälle, mutta mitään erikoista ei näy. Alan ymmärtää, että kyseessä ei ole ollut ihminen, vaan jokin eläin oli tullut etsimään syötävää.

Ulkoa kuuluu rapinaa, mutta emme tiedä mikä sen aiheuttaa. Teltasta poistuminen pimeällä on safarileirillä jyrkästi kielletty, emme siis voi mennä katsomaankaan. Päättelemme kuitenkin, että tuskin mistään leijonasta on kyse. Ja että elukka on pelästynyt meitä sen verran, että tuskin se tulee takaisin. Yritämme mennä takaisin nukkumaan.

Mieheni vaipuu uneen, mutta minä kuulostelen jännittyneenä ääniä ulkoa. Eikä kauaa tarvitse odottaa, kun kuuluu tuhinaa ja rapinaa. Pian tuhina lähestyy meitä teltassa.

Herätän äkkiä mieheni uudelleen. Varoittelen häntä poistumasta sängyn moskiitto­verhon alta, kun emme tiedä mikä peto siellä on. Leirin ohje hätätilanteissa on puhaltaa pilliin ja odottaa. Meidän teltastamme pilli on kuitenkin lähtenyt jo aikaisempien matkailijoiden mukaan. Mieheni nousee sängystä tasku­lampun kanssa peto­jahtiin.

Näemme vilahduksen eläimen selästä, kun otus syöksyy ulos. Se on MESIMÄYRÄ!

Eläin jää terassillemme. Närkästynyt tuhina kertoo, että sen mielestä sillä olisi täällä vielä saatavia. Mesimäyrä on samankaltainen kuin suomalainen mäyrä, taitaa olla aika saman kokoinenkin ja lukemani mukaan älykäs otus.

No, tämä yksilö osoittautuu varkaaksi. ­Meiltä on kadonnut reppu, jossa oli tabletti­laite elokuvien katseluun ja jotain muutakin.

Siirrymme teltasta terassille, vaikka se on kiellettyä. Valaisemme tasku­lampuilla maastoa ja näemme repussa olleen vesipullon. Varoituksistani huolimatta mies hyppää maahan. Hän huomaa repun teltan alla. Sinne hän sitten ryömii, kaikkien mahdollisesti myrkyllisten käärmeiden ja hämähäkkien joukkoon.

Saamme reppumme ja tabletin ­takaisin. Mäyrä on selvästikin möyrinyt laukun läpi. Repussa olleet karkit ovat kadonneet parempiin suihin. Niitä mäyrä tietysti on etsinyt.

Väsyneenä olin unohtanut noudattaa ohjeita ja laittaa repun sisältöineen teltan suoja-­arkkuun. Olisin kyllä halunnut nähdä mesi­mäyrän ilmeen, kun se on maistanut Turkinpippuri-salmiakkeja!

Tapahtuiko sinulle reissussa jotain tarinan arvoista? Kirjoita siitä noin A4-arkin mittainen juttu ja lähetä teksti osoitteeseen ­mondo@a-lehdet.fi. Julkaistusta jutusta maksetaan pieni palkkio.