Kakkosautohan on se heittopussi, jolla perheen äiti ja nuoriso ajelevat. Kliseisessä todellisuudessa isä on perheen pää, joten hänen autonsa on oltava riittävän kovaa kaliiperia. Audi käy aina, samoin Volvo - kumpikin mieluusti rouheana katumaasturina.

Kakkosauton merkillä ei ole niin väliä. Pieni ja sähäkkä on usein se paras valinta. Tällä reseptillä lähdimme metsästämään sopivaa kinneriä. Toyota Yariksia, Ford Fiestoja ja VW Poloja oli tarjolla pilvin pimein. Laajan skannailun jälkeen iskimme silmämme Espoon LänsiAutossa myynnissä olleeseen Seat Ibizaan. Sitä kehuttiin myynti-ilmoituksessa poikkeuksellisen itsevarmasti: ”Suomi-auto – Supersiisti.”

Sähäkkä Espanjan raketti oli vuodelta 2016, eli ei ihan uudenkarhea, muttei mikään ikäloppukaan. Ibizan ajomäärä säväytti, sillä autolla oli rullattu kuudessa vuodessa vain 54 000 kilometriä, mikä on todella maltillinen lukema.

Ibizamme on niin perusauto kuin olla ja voi. Huvittavana yksityiskohtana mainittakoon, että auton takaikkunat eivät toimi sähköllä, vaan ruutuja on veivattava ylös ja alas käsivoimin. Olennaisempaa on se, että Ibizassa on ilmastointilaite ja ajotietokone sekä ulkolämpötilan mittari. Nämä ovat aivan välttämättömiä varusteita. Panimme ilolla merkille, että Ibizassa oli lohko- ja sisätilanlämmitin. Nyt meillä on vielä kesän lämpö muistissa, mutta Suomen talvi ei petä koskaan: kylmää on tulossa. Pimeät ja kalseat aamut on helpompi sietää, kun auto on jo lähdössä lämmin ja lasit sulat.

Auton maalipinta oli, jos ei nyt uudenveroinen, niin ainakin melkein. Myös sisätilat olivat juuri niin ”supersiistit” kuin myynti-ilmoituksessa kehuttiin. Takapenkki näytti siltä, että siellä ei olisi istuttu ikinä. Edessä on todella asialliset tilat. Korin kapeutta ei voi olla aistimatta, mutta pituussuunnassa tilaa on niin hyvin, että 190-senttinen kuskikin löytää helposti luontevan ajoasennon. Jos edessä istuu pitkiä henkilöitä, takapenkin polvitilat kutistuvat olemattomiin. Mutta pikkuauto on pikkuauto ja sillä siisti. Ibizan tavaratila on auton ulkomittoihin nähden yllättävän kookas. Tästä kertoo se, että syvä ruuma imaisee sisäänsä vaivatta auton talvirengaskerran. Sekä kesä- että talvirenkaissa on tyylikkäät alumiinivanteet.

Seatin moottori on VW-konsernin pieni, kolmipyttyinen yleiskone. Litran iskutilavuudesta puristetaan turbon avulla ulos 110 hevosvoimaa. Tuo teho riittää Ibizaan mainiosti. Vaihteiden kanssa saa olla kuitenkin tarkkana, sillä moottorin veto alkaa loppua, kun kierrokset laskevat tason 1 500 r/min alapuolelle. Onneksi kuusipykäläinen laatikko toimii liukkaasti ja täsmällisesti. Välillä 2 000–3 000 r/min veto on pontevaa. Ilmoitetut normikulutuslukemat kertovat, että Ibizalla pääsee helposti viitosella alkaviin kulutuslukemiin. Todellinen säästöpossu siis, mikä näillä bensiinin litrahinnoilla on iloinen asia.

Kolmisylinteristen sarjassa Ibizan moottori on sieltä sivistyneemmästä päästä: pörinää ei ole liikaa. Ajettavuudeltaan Ibiza tuntuu kokoistaan suuremmalta. Toki se on parhaimmillaan taajamissa ja kehäteillä, mutta maantieajokin sujuu ihan mallikkaasti. Alusta on VW-konsernin tyylin mukaisesti jämäkkä ja hyvin vaimennettu.

Ibizasta pyydettiin elokuun alussa 12 540 euroa. Summa on mielestämme erittäin kohtuullinen. Tuolla hinnalla saa alleen virheettömän ja kaikin puolin toimivan auton, jolla on vielä paljon vuosia ja kilometrejä edessään. Kaupan päälle tulee vielä sähäkkä turkoosi väri.