Olen saanut syytteen. Kollegojeni mukaan kärsin kuulemma pahasta lataus­ahdistuksesta, mikä on nykyään täysin tuomittavaa. Minun on helppo myöntää, että todisteet ovat vakuuttavia ja raskauttavia asianhaaroja on paljon.

Päätin nyt päästä ahdistuksestani eroon käytännöllisen hoidon avulla. Aloin suunnitella sähköautolla tehtävää kevätreissua, jossa olisi vaellettu Espoosta Länsi-Uudenmaan vainioiden kautta Turunmaan puolelle Särkisaloon. Ja ihan viihteen ynnä maisemien takia pikkuteitä pitkin. Särkisalosta piti jatkettaman Kemiön saaren pohjoispäähän Angelniemelle. Kai Perniössä tai Kemiön kirkolla olisi ollut joku laturi. En jaksanut ottaa selvää.

Paluumatkalla suunnittelin käyttäväni vanhaa ykköstietä. Salon kaupunki osuu reitille, ja siellä nyt ainakin lienee niitä latureita oikein rivissä, koska Joensuun kartanon isäntänä vaikuttavan herra Wahlroosin on epäilemättä päästävä lataamaan säännöllisesti ja kovalla voimalla. Reissu on toistaiseksi jäissä, ja ahdistus jyllää entisellä voimalla. Kohta on ehkä pakko turvautua ammattiapuun.

Myös kaksi kertaa vuodessa toistuvaan renkaiden vaihtoon liittyy pahaa ahdistusta. Ennen jaksoin vaihtaa renkaat autoomme itse, mutta luovuin ristikkoavaimen kanssa pelaamisesta pari vuotta sitten. Vanhan auton pultit olivat usein jumissa, kuten selkänikin, ja auton oma tunkki vaarallisen hutera. Päätöstä avitti se, että kotimme läheltä löytyi alan liike, joka teki työn 25 eurolla 10 minuutissa. Kerrottakoon, että liikkeen henkilökunta edustaa sitä paljon puhuttua työperäistä maahanmuuttoa. On muuten herroilla asenne ja käden taidot kunnossa, vaikka yhteistä kieltä meillä ei oikein ole.

Kun näitä vaivoja on nyt alettu listata, niin kauhotaan samalla pohjia myöten. Kärsin myös autonpesuahdistuksesta. Ennen pistettiin auto parkkiin, ostettiin pesutiketti ja mentiin jonoon. Nyt auto ajetaan suoraan jonoon, ja mennään ostoksille. Sen pesulapun lisäksi napataan mukaan ehkä kahvi ja hodari. Ja niitä aletaan sitten mutustelemaan. Samaan aikaan kulman takana odottelee tyhjä pesukone, ja jono sinne vain kasvaa. Lopulta hodarimies ehtii autolleen, ja jono nytkähtää eteenpäin. Kaikilla ovat hermot aivan pinnassa paitsi hodarimiehellä.

Me kiltisti jonottavat toivomme kollektiivisesti, että edes ketsupit lensivät tämän öykkärin rinnuksille. Se olisi vähimmäisrangaistus.