Kihomato on noin sentin mittainen valkea sukkulamato. Jopa kymmenesosalla ihmisistä on se suolessaan, ja Suomessa kihomato onkin yleisin matotautien aiheuttaja. Tavallisimpia kihomadot ovat 3–10-vuotiailla, mutta myös isommat lapset ja aikuiset voivat saada tartunnan. Alle 2-vuotiailla kihomato on harvinainen.

Tartunta tapahtuu ulosteesta suun kautta, ja yksikin muna riittää tartuntaan. Madot voivat kulkeutua suuhun vessakäynnin jälkeen huonosti pestyistä tai pesemättä jätetyistä käsistä tai lasten leluista, joita on kosketeltu likaisilla käsillä. Lapset usein myös imeskelevät ja pureskelevat sormiaan. Lisäksi lienee todennäköistä, että tartunta on mahdollinen vaatteiden ja petivaatteiden koskettelun kautta. Lemmikeistä kihomatoja ei voi saada, sillä niitä ei ole eläimissä.

Munat säilyvät ympäristön pinnoilla useita päiviä tartuttavina. Paljain silmin niitä on vaikea havaita, koska ne ovat niin pieniä. Ohuita valkoisia rihmoja peräaukon seudulla ei liioin osaa välttämättä mieltää madoiksi.

Kun muna päätyy suuhun, se kulkeutuu sieltä ohutsuoleen, jossa se kuoriutuu. Toukka pesiytyy paksusuoleen umpilisäkkeen ympäristöön, jossa se lisääntyy. Oireet eli peräaukon ja välilihan sekä tytöillä joskus myös ulkosynnyttimien kutina alkavat vasta noin kuuden viikon päästä munan nielemisestä. Kutinan huomaa selvimmin öisin, ja se voi häiritä nukkumista suuresti. Valtaosa madonkantajista on kuitenkin oireettomia.

Muita sairauksia kihomato ei aiheuta, eikä se ole vaarallinen. Yksi kihomato elää vain kuukauden, mutta sairastunut tartuttaa itsensä herkästi yhä uudestaan, mikäli hän raapii kutisevaa peffaa tai hinkkaa sitä vaatteita tai pintoja vasten. Silloin matojen munia voi joutua käsien ja suun kautta uudelleen suolistoon.

Jos olet havainnut lapsellasi kihomatoja, voit aloittaa apteekista ilman reseptiä saatavan itsehoitolääkityksen ilman käyntiä lääkärissä. Lääke otetaan kerta-annoksena. Hoito uusitaan kahden viikon päästä ja joskus useamminkin, koska kihomatojen tuhoaminen on haastavaa. Ne uusiutuvat herkästi hoidon jälkeen, sillä yksikin elimistöön jäänyt muna voi aiheuttaa uuden tartunnan. Yleensä koko perhe, myös oireettomat, tulee hoitaa yhtä aikaa.

Muista ilmoittaa tartunnasta myös lapsen hoitopaikkaan tai kouluun, jotta mahdollinen epidemia tulee havaituksi. Lapsi voi kuitenkin palata päivähoitoon tai kouluun saman tien, koska suositus on, että kaikki samassa ryhmässä tai luokalla hoidetaan kerralla.

Lapsen lelut, petivaatteet, alusvaatteet, yöpuku sekä lelut on syytä pestä lääkehoidon jälkeisenä päivänä, koska niissä voi mahdollisesti olla kihomadon munia. Tartunnan toteamisen jälkeen on myös tärkeää, että alushousut vaihdetaan päivittäin. Vessan siivousta ei ole tarvetta tehostaa, kunhan se siivotaan vähintään kerran viikossa. Viikkosiivous riittää myös muissa tiloissa. Kihomadot eivät johdu huonosta siivoamisesta.

Kihomatojen ehkäisyssä olennaisinta on hyvä käsihygienia. Lastenkin olisi tärkeää muistaa pestä kädet aina vessakäynnin jälkeen ja ennen syömistä. Lasten kynnet kannattaa pitää lyhyinä, jotta kihomadon munia ei jäisi kynsien alle. Kynsien pureskeluun tulisi puuttua, koska se lisää selvästi kihomatojen riskiä.

Lääkäriin on syytä hakeutua, mikäli oireet itsehoidosta huolimatta jatkuvat tai peräaukon kutinan syy on epäselvä. Aikuisella kyse voi olla myös hiivatulehduksesta tai peräpukamista. Kihomatojen toteamiseen riittää yleensä mikroskooppitutkimus. Epäselvässä tapauksessa peräaukon ympäriltä otetaan tikkunäyte.

Lääkäri voi määrätä matojen häätöön reseptilääkettä. Käytäntö on sama kuin itsehoitovalmisteessa: kerta-annos, joka uusitaan kahden viikon kuluttua.

Asiantuntija: työterveyshuollon erikoislääkäri Toni Vänni, Terveystalo