Tiukka potku, jämerä katse. Oululainen Paulus Kokko, 3, potkuttelee tottuneesti vanhempiensa ja sisarustensa edellä. Eikä ihme, onhan Paulus potkupyöräillyt välillä talvisinkin kaksi ja puoli kilometriä päiväkotiin. Kuusilapsinen Kokon perhe ei omista autoa, vaan pyöräilee läpi vuoden, siis talvipyöräilee.

– Oulussahan sitä sanotaan ihan vain pyöräilyksi, perheen isä Antti Kokko naurahtaa.

Kokon huomiota tukevat tilastot. Oululaiset kulkevat talvisin kaikista matkoistaan 12 prosenttia pyörällä, kun viimeisimmän vuonna 2016 valmistuneen henkilöliikennetutkimuksen mukaan vastaava luku oli esimerkiksi Tampereella prosentin luokkaa.

Ylipäätään oululaiset kulkevat ympäri vuoden päivittäisistä matkoista pyörällä viidenneksen. Tampereella ja Helsingissä matkoista pyöräillään noin kymmenen prosenttia.

– Oululaisten pyöräilyinto ei ole nopean muutoksen tulos, kertoo liikenneinsinööri Harri Vaarala Oulun kaupungin yhdyskunta- ja ympäristöpalveluista.

Perusta löytyy niinkin kaukaa kuin 1970-luvulla laaditusta ensimmäisestä pyöräliikenteen verkkosuunnitelmasta.

– Tuolloin oltiin viisaita ja suunniteltiin väylät kulkemaan suurimmilta osin ajoradoista irrallaan, viheralueiden keskellä ja puistoissa, joissa on rauhallista ja miellyttävää pyöräillä.

Myös viime vuosina on tehty pitkäjänteistä ja tietoista työtä pyöräilyn kehittämiseksi.

Oulussa talvi on yleensä pitkä ja luminen. Samaan aikaan pyöräilijöitä on liikkeellä ennätysmäärä. Kyseessä ei ole Harri Vaaralan mukaan paradoksi, vaan kunnon talvi on yksi syy talvipyöräilyn sujumiseen.

– Talvi on täällä vakiintunut, ei ole niin paljon loskakelejä kuin etelämpänä. Meillä on myös historiaa, osaamme talvikunnossapidon, koska lunta on maassa joka talvi.

– Haluamme osoittaa liikkujille kaupungin arvo­valinnan, Vaarala sanoo ja pohtii, että viiden sentin lumikerros ei hidasta autoa, mutta pyörällä, pyörätuolilla tai rollaattorilla liikkujalle se saattaa olla ratkaiseva este.

– Ehkä autoilija voi aamuisin huomata, että hitsi, missä kunnossa pyörätiet ovat, pitäisikö minunkin.

Usein Vaaralalta kysytään, kuinka paljon pyörä­teiden kunnossapito maksaa.

– Se ei maksa sen enempää kuin muissakaan kaupungeissa. Sama henkilöstö pitää sekä ajoväyliä että pyöräteitä kunnossa. Kustannuksiin ei vaikuta, kummassa järjestyksessä tiet aurataan.

– Se on aiheuttanut hämmennystä: kuinka saitte traktorikuskit sinne pyöräilemään? Mietimme itsekin, uskallammeko sellaista vaatia.

Kokemuksen perusteella Vaarala on tyytyväinen siihen, että laatuvaatimus oli mukana. Koneenkuljettajat ovat antaneet palautetta, kuinka ajatusmaailma on avartunut, kun tuntee käytännössä eri kelien vaikutuksen pyörän selässä.

– Talvikunnossapito on asiakaspalvelutyötä, jossa asiakkaita ovat liikkujat, emme me virkamiehet.

Antti Kokon ja Tanja Iljina-Kokon perhe on huomannut kaupungin toimet. Tanja Iljina-Kokko työskentelee päiväkodissa, ja kaikki kaupungin alueella asuvat työntekijät kulkevat työpaikalle pyörällä myös talvisin. Tosin täysin ilman risuja ei kaupunki selviä.

– Sattumalta juuri meidän kohdallamme on pätkä, joka aurataan hieman huonommin, Iljina-Kokko sanoo.

Toisaalta ruusuja saa se, että jo maaliskuussa pyöräteitä peittävä lumikerros on niin matala, ettei loskaista pyöräilykautta pääse syntymään.

– Jos meillä olisi ollut auto, olisimme joutuneet vaihtamaan koko ajan isompaan, Tanja Iljina- Kokko toteaa.

Ennen pyöräilyikää lapset kulkevat perheen laatikkopyörässä. Iljina-Kokko kehuu, kuinka pyöräillessä on helpompi jutella lasten kanssa kuin autoillessa.

– Se on perheen yhteistä aikaa eri tavalla kuin autoilu.

Viime kesänä perhe pyöräili Oulusta pyöräteitä pitkin Liminkaan leirintäalueelle. Matkaa kertyi lopulta maisemia katsellen 44 kilometriä, ja se taittui myös kuusivuotiaalta Epulta. Vain Paulus vaihtoi suosiolla potkupyörän päältä laatikkopyörän kyytiin.

Baana tarkoittaa leveää ”kävelyn ja pyöräilyn laatukäytävää”. Niitä on Oulussa 11 kilometriä. Ensi vuonna on tarkoitus rakentaa kolme kilometriä lisää ja vuoteen 2030 mennessä 76 kilometriä.

Samanlaisia suunnitelmia on muuallakin Suomessa. Helsingissä tavoitellaan rakennettavaksi 130 kilometriä baanaa vuoteen 2035 mennessä. Nyt valmiina on 8,4 kilometriä.

Vaaralan mukana Oulussa pyöräbaanojen rakentaminen on ollut ketterää, koska pyörätiet on rakennettu ajoradoista erilleen. Pyöräteiden leventäminen ei siis vaadi koko kunnallistekniikan purkamista eikä ajoväylän myllertämistä.

Baanahankkeiden yhteydessä Vaaralalta on usein kysytty, kuinka paljon valmistuneet väylät ovat innostaneet asukkaita pyöräilyn pariin. Esimerkiksi Linnamaan baanalla on ollut parhaina kesävuorokausina jopa 7 500 pyöräilijää ja 2 500 jalankulkijaa. Se on paljon Oulun kokoisessa kaupungissa.

Isossa kuvassa muutos on hitaampaa.

– Ei yksittäinen tienpätkä muuta sormia näpsäyttämällä käyttäytymismalleja, Vaarala sanoo.

Yhdenmukaisella viestillä voi ajan mittaan olla vaikutusta. Kaupunki on asettanut pyöräteiden varsille näyttötauluja, joista näkee päivittäiset liikkumismäärät.

Taulut osuvat myös autoilijoiden silmiin. Baanojen ja ajoratojen risteysalueita peittää kirkkaanpunainen sirotepinta, joka on paitsi turvallisuustekijä myös viesti kaupunkilaisille, että kaupunki panostaa pyöräilyyn.

Kaikki ei ole sujunut vuoden 2020 pyöräilykunnaksi valitussa Oulussakaan ongelmitta. Muun muassa kaupunkipyörien hankinta on takkuillut vuosia.

Vuonna 2019 Oulussa oli parin kuukauden ajan käytössä 600 kaupunkipyörää, mutta puolalainen Nextbike Polska ei selvinnyt tilaussopimuksen velvoitteista eikä 800 000 euron vakuussummasta.

Kaupunki järjesti uuden kilpailutuksen sähköavusteisista kaupunkipyöristä viime vuonna, mutta keskustan, kokoomuksen ja perussuomalaisten edustajien voimin yhdyskuntalautakunta keskeytti hankinnan viime metreillä.

– Muut kaupungit ajavat ohi vasemmalta ja oikealta. Pyörämatkailu on kasvava trendi maailmalla. Meille se on menetetty mahdollisuus, vaikka olemme investoineet paljon baanoihin ja opasteisiin, Vaarala harmittelee.

Pyöräperheen isä Antti Kokko muistelee vitsiä, jossa pyöräilijä, autoilija ja kävelijä saavat kymmenen pullaa jaettavaksi.

– Autoilija ottaa nopeasti pullista yhdeksän ja sanoo kävelijälle, että ota se viimeinen ennen kuin pyöräilijä ehtii.

Oulussa Kokon mukaan pullat jakaantuvat tasaisemmin, mutta vielä riittää jaettavaa.