Oselli, Oselli, Oselli… Lyökö tyhjää? Ei kannata pelästyä. Herra Osellia ei ole olemassa lainkaan. Kyseessä on yritys, joka tosin on ollut olemassa jo vuodesta 1960 lähtien. Siitäkään ei kannata ottaa morkkiksia, sillä Oselli tunnetaan lähes ainoastaan sisäpiiriläisten keskuudessa. Heille Oselli on todennäköisesti maailman paras BMC A-sarjan moottoreiden, Aston Martinin uudelleenrakennusprojektien, lukuisten MG:n viritysten sekä muiden brittiläiseen autohistoriaan liittyvien projektien asiantuntija.

Kun yhä useampi tuntuu olevan tänä päivänä sitä mieltä, että kaikki polttomoottorit pitäisi ainakin kuopata mahdollisimman pikaisesti, ellei peräti polttaa roviolla, alan harrastajien mielestä jopa ikivanhoissa moottoreissa on yhä uutta potentiaalia uudella tekniikalla höystettynä.

Tässä Oselli toimii erinomaisena esimerkkinä. He ovat tavallaan keksineet uudelleen moottorin, joka on jo 71 vuotta vanha. He ovat nostaneet vanhan myllyn aivan uudelle tekniselle tasolle – tasolle, jota ei ollut edes mahdollistaa aiemmin saavuttaa.

Ja mikä olisikaan paras tapa personoida koko tämä hieno tarina kuin ympätä tuo moottori legendaarisen Minin (sen alkuperäisen ja vuosina 1959–2000 valmistettuun) koppaan.

Kaiken tämän hullun ideoinnin takana on herra David Brown. Ei se, joka aikoinaan pelasti Lagondan ja Aston Martinin, vaan toinen. Tämän David Brownin yritys tuli mukaan autobisnekseen hieman kiertotien kautta. Herra Brownin isä, myös David Brown, oli mukana maatalouskonebisneksessä – ja myöhemmin myös muissa raskaamman kaluston projekteissa.

Isän firman nimi oli DJB Engineering, ja se kasvoi useamman tuhannen työntekijän suuruiseksi. Isä siis tiesi, mitä teki. Tästä huolimatta firma säilyi edelleen perheyrityksenä – kunnes se lopulta myytiin yhdelle sen suurimmista yhteistyökumppaneista, Caterpillarille. Poika työskenteli tietysti koko ajan isänsä yrityksessä ja imi itseensä tietoa raskaan kaluston valmistuksesta ja autoteollisuudesta.

Kun kauppa Caterpillarin kanssa saatiin päätökseen, nuorempi herra Brown ajautui monien erilaisten yritysten omistajaksi. Hän omistaa panimoita, hotelleja, yökerhoja, Harley-Davidson-ketjun ja jopa vaatetusliikkeitä.

Tämän ohessa herra Brown innostui ralliautoiluista, osallistui ralleihin ja jopa valmisti oman Ford Pumaan (siihen alkuperäiseen, ei nykyiseen) pohjautuvan ralliauton. Vajaat parikymmentä vuotta sitten herra Brown osallistui klassikkoautoralliin Ranskassa. Siellä hän mietti itsekseen, miltä tuntuisi omistaa klassinen 60- tai 70-luvun brittiauto modernilla tekniikalla. Näin syntyi David Brown Automotive.

Ensimmäinen DBA:n auto vuonna 2014 oli Speedback, jonka pohjana oli Jaguar XKR ja sen remmiahdettu V8. Auton korin muotoilu on ottanut selviä vaikutteita Aston Martin DB5:stä ja DB6:sta. Autot pistettiin teknisesti uusiin kuoseihin. Kyseessä on siis varsin moderni auto klassiselta näyttävässä paketissa. Auton hinta oli lähes puoli miljoonaa puntaa. Speedbackeja on valmistettu tähän päivään mennessä vain noin sata kappaletta, mikä tekee niistä erittäin harvinaisia.

Vuonna 2017 DBA päätti keksiä Minin uudelleen. Herra Brown päätti antaa vanhalle Minille kaiken sen rakkauden ja tietotaidon, mitä hän oli kaikkien vuosiensa aikana bisneksestä oppinut.

Tuon auton mallinimi on Remastered – ja sen hinta on sama kuin modernin premium-auton. Niinpä moni vain hymyili ivallisesti ajatellen, että kuka hullu muka tuhlaisi uskomattomat lähes 100 000 euroa vanhaan Miniin?

Niinpä… Vuonna 2018 David Brown Automotive joutui muuttamaan uuteen ja tilavampaan rakennukseen Silverstonessa. Tänä päivänä heidän ongelmansa on löytää riittävästi aihioita, joista tehdä uusia, uusvanhoja Minejä.

DBA:n Minit eivät ole uusia autoja, vaan niissä on olemassa olevan Minin alustanumero. Ne eivät siis tarvitse uutta hyväksyntää, joten ne voidaan ottaa käyttöön suoraan useammassa maassa.

Tästä pääsemme takaisin Oselliin, joka toimittaa kaikkien Mini Remastered -mallien moottorit. Versioita on kaksi, 1275 cc (75 hv) ja 1330 cc (93 hv). Molempiin versioihin voidaan yhdistää 4-vaihteinen automaatti, mutta manuaaliversiot ovat luonnollisesti hauskempia. Käsin veivattava loota on joko 4- tai 5-lovinen, riippuen asiakkaan toiveista.

Jokainen Osellin moottori rakennetaan alusta alkaen, ja firman edustajat kertovat laadun olevan erinomaisen – myös pitkällä aikavälillä. Voimme vain luottaa heidän sanaansa.

Vuonna 2018 DBA ja Oselli alkoivat miettiä, mitä muuta vanhan moottorin kanssa olisi mahdollista tehdä. Syntyi melko villi ehdotus: 1450 cc:n moottori kahdella SU-kaasarilla. Moottorin teho tulisi olemaan 125 hv.

Näin syntyi Oselli Edition, ja se esiteltiin vuonna 2019. Vain taivaan piti olla rajana mahdollisuuksille. Mutta sitten iski korona, ja myös DBA joutui koville. Niinpä vasta viime syksynä se pystyi toimittamaan ensimmäiset 60 valmista autoa asiakkailleen. Kaikki Osellit on tietenkin jo myyty, vaikka autosta pyydettävä hinta on absurdi: noin 120 000 euroa.

Jokainen uuden elämän saanut Mini Remastered on hieno. Kori on täysin uusi, samoin auton sisus. Yksityiskohdat hoonataan kohdilleen omistajan toiveiden mukaan, ja lähes kaikki on mahdollista. Autoon ympätään parasta mahdollista nahkaa, kallis äänentoistojärjestelmä… mitä vain. Vakiovarusteisiin kuuluu kiinteästi asennettu näyttö Apple Car Play -järjestelmällä, ja osassa autoja on jopa uusi digitaalinen mittaristo. Kaikesta tästä huolimatta autot painavat vain noin 750 kiloa, eli painoa on ainoastaan noin 100 kiloa enemmän kuin alkuperäisessä Minissä.

Matematiikka on siitä hauska tieteen laji, että numerot eivät valehtele. Auton omamassa on siis noin 750 kiloa. Moottorissa on tehoa 125 heppaa. Auton koko tekee siitä lähes mikroauton. Pituutta Oselli-Editionilla on 3,05 metriä, ja auton akseliväli on sekin vain 2,04 metriä. Tämä tarkoittaa, ettei auto tule kulkemaan metriäkään suoraan. Tämä puhuu sen puolesta, että tätä autoa on ajettava – ja ajaminen tuntuu vielä autolla ajamiselta. Näin etenkin Brittein saarilla, jossa pienet B-luokan tiet ovat mutkikkaita ja huonopintaisia.

Elämä on riskaabelia, ja on aina hauska nähdä, miten jotkut riskit kannattavat. Osellilla pyyhkii tällä haavaa todella hyvin. Vanhassa moottorissa on luonnollisesti oma lumonsa. Se vetoaa kaikkiin niihin, joilla bensa virtaa suonissa, ja jotka haluavat nauttia sähköttömästä autoilusta niin kauan kuin se vain on mahdollista. Myös moottorin äänimaailma tukee tätä kokemusta. Miten nuo äänet onkaan saatu läpi, se on pieni mysteeri. Kai Englannissakin jotain lakipykäliä autoille on, että kuinka monta desibeliä ne tuottavat…

Ja loppupeleissä kysymys on aina siitä, kuinka paljon olet valmis sijoittamaan mihinkin elämässäsi. 120 000 euroa uusvanhasta Ministä on järjetön hinta, koska samalla summalla saa niin paljon muutakin. Mutta silti… onhan se hienoa, että maailmassa näyttäisi olevan yhä riittävästi ihmisiä, jotka ovat valmiita tällaiseen sijoitukseen siitä saatavan mielihyvän vuoksi.

Ja ratin takana istuessa on aina pakko puhua siitä ajamisen ilosta, joka alkaa nykyautoissa olla katoavaa kansanperinnettä. Ja kun Mini Remastered Oselli Editionissa vauhdin hurmaa voi varmasti kokea helposti vielä laillisissa nopeuksissa, tuo ajamisen ilo tulee olemaan jatkuvaa. Modernit urheiluautot vaativat alleen moottoriradan, jotta niistä voi oikeasti nauttia. Jo tältäkin pohjalta Oselli-Minin hintalaatusuhde on siis kohdallaan.