Kun auton rattiin mentiin ensimmäisen kerran, oli ensituntuma seuraava: ”Ensikilometrit Citigolla tapahtuivat heti Skoda Superbin ratista. Ero autojen välillä ei siis olisi voinut olla suurempi. Varsinkin ajoergonomia on pikkuautossa huomattavasti isoa Skodaa huonompi. Ratissa ei ole syvyyssäätöä, joten ratti jäi turhan kauas. Samoin optimaalisessa ajoasennossa mittaristo peittyy ratin kehän alle. Muutoin Citigo tuntuu olevan positiivinen tapaus, jos auton shokeeraavasta vihreästä väristä pääsee yli.”

Jälkituntuma:

Viikon koeajon jälkeen Citigohon huomasi tottuneen, mutta toki ajoasennon ergonomia häiritsi edelleen. En nimittäin edelleenkään nähnyt nopeusmittaria huonosta ajoasennosta johtuen. Ratti oli vain pakko laskea niin alas, että sai istuimen säädettyä luontevaan ajoasentoon.

Citigo kaipaa lisää vääntöä. Valitettavasti nyt ajossa olleen vapaasti hengittävän moottorin tilalle ei tarjota Upista tuttua pikkuturboa. Se sopisi tähän autoon hyvin.

Citigolla pystyy ajamaan pidempääkin matkaa ja pieneksi autoksi se on poikkeuksellisen vakaa matka-ajoon. Edes moottoritiellä ei pelota, ja melutaso on pikkuautoksi kiitettävä.