Jyrki Linnankivi, 54, tunnetaan nimellä Jyrki 69. Hän on laulanut The 69 Eyes -yhtyeessä 33 vuoden ajan. Bändi on ­tehnyt kansainvälisen uran, mutta tänä syksynä Jyrki 69 on esittäytynyt uudelle yleisölle Vain elämää -tv-ohjelmassa.

Vain elämää on kuulemma muuttanut elämäsi.

Näin voi sanoa. Bändin jätkät olivat sanoneet: ”Jos sinua joskus tuohon ohjelmaan pyydetään, katokin, että menet.” Ajattelin, että en pääse mukaan, koska laulan englanninkielistä rockia.

Mutta sitten tuli pyyntö, ja kun näin Erika Vikmanin olevan mukana, asia oli sillä selvä. Hän on mielestäni coolein ja kiinnostavin artisti, mitä Suomessa on.

Miksi Erika Vikman on sinusta kiinnostavin?

Hän on uuden ajan artisti, jollaista Suomessa ei ole koskaan nähty. Olen aina kuunnellut paljon naisartisteja, esimerkiksi Madonnaa ja Lady Gagaa.

Kun Suomessa tuli jotain samantyylistä, innostuin heti. Olen samalla tavalla innostunut kuin olin Hanoi Rocksista tai HIMistä aikoinaan.

Musa ja message, se on vallankumous, käänteentekevä juttu – ja hyvä sellainen.

Kuinka paljon tulkintaasi vaikuttaa se, että olet sanonut olevasi rakastunut mies?

Vain elämää on performanssi. Ja kaikki, mitä siellä tapahtuu, on todellista.

Minulle sanottiin etukäteen, että ohjelma on heittäytymistä. En tiennyt, mitä se tarkoittaa. Kelasin, että pidän pokan ja oman stailin. Niin olikin, mutta kyllä se heittäytyminenkin tapahtui ja heittäydyin vapaalla pudotuksella kohti rantakalliota.

Se on ollut antoisaa hyvin monella tasolla. Mutta korostan, että kyse on myös performanssista.

Mitä tuo tarkoittaa? Ovatko puheesi rakastumisesta esimerkiksi Me Naisten haastattelussa olleet osa tuota performanssia?

Tunteet ovat aitoja. Kuvauksissa tapahtui asioita, joihin en ollut osannut varautua. Ne näkyvät ruudussakin. Ja tarina jatkuu.

Eli mikä on suhteesi Erika Vikmaniin?

Palvon häntä.

Jos Vain elämää -ohjelmia on tänä ­syksynä katsonut joku, joka ei tunne bändiäsi The 69 Eyesiä, mitä tahtoisit yhtyeestä kertoa?

Sen, että vielä on olemassa tällainen bändi, joka soittaa rockia niin kuin sitä on ­kuulunut soittaa.

Toivon, että ohjelman ansiosta rockista tulee taas coolia ja buutseista suosituin isänpäivälahja. Toivon myös, että kaikki ikäiseni rokkarit uskaltautuvat taas keikoille ja iloitsemaan – meitä on paljon.

Entä nahkatakin suosio: jos sekin ­kasvaa, johtuuko se sinusta vai pää­ministeri Sanna Marinista?

Ehkä minä palautan nahkarotsin miesten päälle niin kuin Sanna Marin on palauttanut sen naisten päälle. Meillä on selvästi yhteinen, Ramones-henkinen missio.

Sinulla on paitsi yli 30 vuoden kokemus laulamisesta kansainvälistä uraa ­tekevässä rockyhtyeessä, myös kaksi akateemista loppututkintoa ja ammatti­ura myös musiikkimaailman ulkopuolella. Onko näiden töiden yhdistäminen vaikeaa?

Ei rockia soittamalla aikuinen ihminen tule toimeen. On hyviä aikoja, ja on hiljaisempaa. Silloin tehdään tavallisia töitä.

Kyllähän sitä toivoo, että voisi tehdä vielä sellaisenkin heittäytymisen, että olisi täysipäiväinen ikirokkari. Mutta olemme sen verran kulttibändi, että maailmankiertueiden välissä tehdään muuta.

Mitä ne tutkinnot merkitsevät sinulle?

Olen valmistunut kemian maisteriksi ja suorittanut MBA-tutkinnon tietojärjestelmien osaamisesta. Niistä tutkinnoista aina puhutaan. Mutta Suomessahan ­koulutus on ilmaista, joten olen aina ­lueskellut kaiken muun keskellä.

Onko Vain elämää jo vaikuttanut ­bändin suosioon?

Keikkoja on tulossa Suomessa enemmän kuin vuosiin. Olemme puhuneet bändin kesken pitkään, että aina kun olemme mielestämme olleet hyvin esillä, esimerkiksi bändin värein maalattu ratikka on kiertänyt kaupunkia, niin aina joku muusta elämästä tuttu ihminen tai sukulainen on tullut kysymään: ”Vieläkö teillä on se bändi?” Ja: ”Vieläkö siinä on ne samat pojat?” Aina just ”pojat”. Ehkä Vain elämään jälkeen ei kysytä.

Mikä on paras matkamuisto ­keikkailusta ulkomailla?

Ensimmäisen Pohjois-Amerikan ­kiertueen päättyminen vuonna 2006 ­loppuunmyytyyn keikkaan Whisky-a-Go-Go-klubille West Hollywoodissa. Se on legendaarinen paikka, jossa esiintymisestä haaveili nuorena rokkipoikana ­kylmässä syyssateessa farkun lahkeet buutsinvarsien sisällä, äidiltä lainattua kajalia silmissä. Sinne pääseminen ylitti rock’n’roll-unelmat.

Kerro jokin salaisuutesi.

Pidän kukista ja puutarhanhoidosta, nurmikon leikkaamisesta ja haravoinnista. Valitsen hotellin sillä perusteella, että siellä pitää olla joku puutarha, jossa voi istuskella ja käveleskellä. Matkoilla ­kaupunkien kiinnostavimpia kohteita ovat puistot.