Merenrannan kirkas auringonpaiste saa kyyneleet valumaan Juha Tapion, 45, poskille. Käynnissä oleva konserttikiertue on vetänyt artistin fyysisesti ja henkisesti kaikkensa antaneeksi, mutta hän jaksaa silti vitsailla meille silmäpusseistaan.

– Tämä on ollut niin onnistunutta ja tunteikasta. En silti ole uupunut tai ajattele, etten jaksa tätä hommaa. Sellaista tilannetta ei ole tullut koskaan. Innostus ja kiitollisuus on ehkä varjellut minua turhauttavalta väsymykseltä sekä loppuunpalamisen tunteilta, mies miettii.

Korjattavaa tai kaduttavaa ei ole, mutta nyt on hyvä hetki katsoa mennyttä matkaa. Alkuvuonna tuli uusi levy, edessä on tämä laulujen vuosi, joulukuussa iso areenakonsertti ja sitten koittaa viimein pidempi hetki hengähtää.

– Olen tehnyt urallani hölmöjä, jääräpäisiä ratkaisuja, mutta loppujen lopuksi nekin ovat palvelleet tarkoitusta. Haaveilin nuorena, että jos saisin yhden levyn tehdä, en pyydä elämältä enää mitään.

Sen jälkeen on mennyt 20 vuotta.

– Saan tehdä jälleen levynjulkaisukiertuetta, joten ei tässä voi olla kuin fiiliksissä. Olen siitä puhunutkin keikoilla, miten hämmästyttävä tieni on ollut ja miten kiitollinen olen siitä, että saan joka päivä tehdä sitä mistä unelmoin.

Tuhansia ihmisiä uransa aikana tavannut artisti on iloinen siitä, että ajan synkistä uutisista huolimatta ihmisten valoisuus on se asia, joka on jäänyt hänelle päällimmäisenä mieleen.

– Olen tavannut lähes yksinomaan hurmaavia, sydämellisiä ja pohjimmiltaan hyvää tahtovia ihmisiä.

Lue myös: Juha Tapion hengellinen puoli: "Kysyisin luojalta, onko läheisilläni kaikki hyvin"

Jotain pyhää virtaa myös konserteissa yleisön ja yhtyeen välillä.

– Ihmisen elämässä on niin paljon muutakin kuin näkyvät asiat. Taide ja yhteenkokoontuminen saavat aikaan tilan, jossa viestitään sanattomasti. Musiikki on värähtelyä, ja soittamisesta saa mielettömän fiiliksen. Ääneet ja taajuudet resonoivat kehossa ja se tuntuu järjettömän hyvältä. Se on se syy, miksi olen aikoinaan tälle alalle ryhtynyt.

Parhaimmillaan koko keho soi.

– Se on valtavan hoitava, puhdistava kokemus. Keikallakin pystyn usein heittäytymään bändin kanssa virtaan, jossa olemme vain jonkun orgaanisen kyydissä.

Suosion jatkuvuus mietityttää, vaikka takana on menestyslevyjä ja -kiertueita.

– Jokainen albumi on työpaikkahaastattelu. Silti ei voi yrittää tehdä vaikutusta tai haluta miellyttää, vaan on uskallettava tehdä erilaisia ratkaisua. Pieniä taikoja -levy on sekin tarkoituksella erilainen.

Hänelle laulut ovat luontevin väylä tuoda ajatuksiaan muille mietittäväksi.

– Monet fanit ovat rakastuneet levyyn, mutta on myös heitä, jotka eivät ole saaneet siitä kiinni. Niin sen pitää mennäkin.

Juha Tapio aloitti uransa jo vuonna 1998, mutta alun maltillinen suosio on noussut viime vuosiin saakka nousevan käyrän lailla. Jostain syystä hän ei ole kärsinyt kertaakaan artistien usein kokemasta aaltoliikkeestä, joka kulkee hittien, muotivirtausten ja kuuntelijoiden mukana ylös alas.

– Popmaailmassa pitäisi aina ajatella kaupallisuutta, mutta ura on liian lyhyt yhden sapluunan noudattamiseen ja elämä liian lyhyt hyvien asioiden lykkäämiseen.

Siksi nyt on tullut aika pitää paussia ja vetää hetki henkeä.

– Luonnonlait tulevat vastaan jossain kohtaa ja nyt on strateginen hetki pitää paussia. Tämä on fudistermein ensimmäinen puoliaika ja siirryn erätauolle. Haluaisin, että sen jälkeen edessäni on toinen, vähintään saman mittainen puoliaika. En halua, että yleisö väsähtää minuun.

Tähän asti laulajan ura on edennyt menemällä ja tekemällä, sen suurempia tulevaisuudensuunnitelmia tekemättä.

– Tämä on ensimmäinen urasuunnittelun esiaste, hän hymyilee.

Hän ei ole väsähtänyt musiikkiin tai sen tekemiseen, vaikka vaikeita hetkiä vuosiin on luonnollisesti mahtunut.

– Kun uusi levy ilmestyy, tulee olo, että nyt on kaikki laarinpohjat kaavittu. Tämän jälkeen en pysty tekemään uusia lauluja.

Alkuvuodesta ilmestynyt Pieniä taikoja on Juha Tapion 12. albumi.

– Tyhjän paperin kammon voi selättää kokemuksella. Kun sen on kokenut tarpeeksi monta kertaa, tunteet eivät ole enää niin kohtalokkaita. Joskus kymmenen vuotta sitten ajattelin, että homma on pakko lopettaa, uusia lauluja ei enää synny.

Artistin kiteytynyt ajatus on, että kun vaan jaksaa tehdä töitä, kyllä niitä lauluja sieltä tulee. Kokemuksen myötä pahimmat lukot ja pelot ovatkin helpottaneet.

– Vuonna 2008 kärsin muutaman kuukauden mittaisesta jaksosta, kun päähän ei syntynyt mitään tai jos syntyi, pelkästään huonoja juttuja. Se oli kauhea paikka, koska mitään vastaavaa ei ollut aikaisemmin tapahtunut.

Hän ei osaa selittää, miten laulut saavat syntynsä.

– Yleensä menen työhuoneelle ja mielessäni on jo, millaisen levyn haluan tehdä. Sitten otan kitaran käteen ja alan soittaa. Ei se todellakaan mene niin, että päässäni soisi sävel ja olisin siitä jotenkin inspiroitunut. Pääni saattaa olla siinä kohtaa aivan tyhjä.

Muusikko uskoo, että jossain ne laulut ovat.

– Tuntuu, että ne tulevat jostain ulkoavaruudesta, mutta oikeasti ne taitavat kummuta omasta alitajunnasta. Sen vain pitää antaa puhua. Ei laulujen tekeminen ole sen mystisempää, vaikka sitä ei voikaan jäljittää.

Laulujen varasto on loppumaton.

– En silti jää odottamaan inspiraation leimahdusta, ei sitä välttämättä tule koskaan. Tai hyvin harvoin. Flow-tilaan pääseminen vaatii kurinalaista työtä ja pitkän hedelmättömän jakson jälkeen levyn ydinmateriaali saattaakin syntyä muutamassa päivässä. Pitää vain jaksaa tehdä näennäisen turhaa työtä siihen asti. Funtsimisen aikana voikin tulla monta aihiota.

Joulukuun seitsemäntenä päivänä hän esiintyy toistaiseksi viimeisen kerran yhtyeensä kera Hartwall-areenalla ja jää tauolle.

– Siihen loppuu 20 vuoden putki. Vaikka sinne on pitkä matka, olen siitä jo todella innoissani. Haluan tarjoilla siellä jengille vielä kerran kaikkea mahdollista. Vielä on liian aikaista olla haikealla mielellä.

Liki 20 vuoden ajan artisti on tehnyt melkein yhtäjaksoisesti töitä.

– Olen toki pitänyt taukoyritelmiä omassa mittapuussani, esimerkiksi neljä kuukautta tai siihen malliin. Tätä on ollut vain niin kiva tehdä, enkä ole kaivannut pidempää lomaa. Usein olen sitten kuitenkin levyttänyt, esiintynyt ”taukojen” aikana kuin muulloinkin, esimerkiksi hyvätekeväisyystapahtumissa tai muissa konserteissa, joihin en normaalisti ehdi.

Määrittelemättömän mittaisen tauon aikana moni laittaisi kokonaan hetkeksi hanskat naulaan.

– Kyllä minä aion biisejä kirjoittaa, vaikka en esiinny. En todellakaan aio lomailla tai olla vaan, saati kadota kokonaan maan alle.

Kun joulukuussa Hartwall-areenan valot sammuvat, isä ja aviomies Juha Tapio aikoo keskittyä täysillä perheeseensä. Paluusuunnitelmaa ei ole, mutta lopettaminen ei ole käynyt mielessäkään.

– Poikani tulevat täysi-ikäisiksi jossain kohti. Olen jo kauan sitten merkannut kalenteriin, että 2020 perheemme viettää oikean kesäloman. Haluan omistaa sen heille ja tehdä tämän, ennen kuin pojat muuttavat pois kotoa. Se on loppujen lopuksi vielä paljon tärkeämpää kuin musiikki. Myös Olli Lindholmin kuolema pysäytti. Kyllä siinä kirkastuu, että hyviä juttuja ei pidä lykätä. Elämä on sellaiseen liian lyhyt.

Iän myötä terävöityy sekin, mitkä asiat ovat oikeasti tärkeitä.

– Yritän vaalia terveyttäni, että jaksaisin tehdä tätä työtä pitkään ja olla läsnäoleva, mahdollisimman hyvä isä sekä puoliso. Onneksi tuntuu, että olen ollut tarpeeksi kotona enkä ole menettänyt mitään poikieni elämästä poissaoloistani huolimatta. Meillä on hyvät välit, pojat kysyvät minulta neuvoa ja puhuvat tavoitteistaan sekä haaveistaan. Sosiaalinen elämä ja ystävät ovat olleet uhrauksia, joita olen joutunut tekemään.

Kodin merkitys on artistille valtava.

– Tämä on kahden ison rakkauden tasapainottelua. Minulla on rakkaus- ja intohimosuhde tähän työhön ja yleisöön sekä kutsumukseen, mutta koti ja perhe on pyhä. Se on vielä syvempi ja suurempi rakkaus. Ja ehkä minä kaikkien näiden vuosien jälkeen olen yhden perhekesäloman ansainnut.