Jumala, jokin käsityksen yläpuolella oleva, on Juha Tapiolle jotain, jota kohti kurottaa, josta tehdä lauluja. Uusin albumi Pieniä taikoja on leirinuotiomainen, entisajan tyyliin toteutettu. Se kertoo herkkiä tarinoita rakkaudesta, elämästä, arjesta – ja yhden Jumalasta.

Yksi laulajan identiteettiä määrittävistä asioista on aina ollut usko. Kyseessä on hyvin intiimi asia, josta Tapion ei ole tapana puhua, mutta mennään askelia sinne päin.

– Ihminen on miettinyt ikuisuusasioita niin kauan kuin inhimillistä sivilisaatiota on ollut olemassa. Vaikka sitä saatetaan nykyään pitää outona, olisi oudompaa, jos näitä asioita ei miettisi. Minä ainakin mietin varmaan loppuelämäni.

Hän muistaa pohtineensa hengellisiä asioita ihan pienestä pojasta lähtien.

– Ne ovat kiinnostavia asioita. Vierastan sanaa vakaumus, koska se merkitsee, että olet päättänyt jonkun asian olevan näin. Eihän tässä maailmankaikkeudessa kuitenkaan mikään asia ole niin, koska minä olen jotain päättänyt. Olen enemmänkin avoin ja kiinnostunut.

Kaiken takana on Juha Leevi Antero Tapion toivo siitä, että ihmisen elämällä olisi joku tarkoitus ja järki tässä maailmassa.

– Sydän jota rakastan -biisissä kirjoitan, että ”mä en tahtoisi elää täällä sattumalta ja syyttä”. Kukapa tahtoisi? Jokapäiväisessä elämässä on kuitenkin sen syyn ja merkityksen etsintä. Sitä ei voi sysätä kenellekään muulle.

Hänen mukaansa jokaisen oma tarina, oma polku, on tavallaan vain sepitettä.

– Ei minullakaan ole kuin irrallisia muistikuvia elämästäni, ja niistä mieleni selittää jonkun tarinan, että näin se on mennyt. Se voi silti olla oman mieleni luoma harha. Toisaalta se on vapauttavaakin, eikä minun kuulukaan tietää, onko se harhaa. Jos voin rakastaa tässä tänään lähimpiä ihmisiä ja olla kiitollinen siitä, miten tämä on mennyt, se on jo siinä. Ei minun kuulu tietää isompia vastauksia, koska en voi.

– Pidän kuitenkin kiinni joistakin oppimistani ja oivaltamistani asioista, ja arvoni ovat ohjanneet tekemisiäni ja valintojani.

Hei Jumala -kappale pohtii, onko tässä maailmassamme mitään järkeä. Elämän mysteeri kietoutuu täällä omaan itseen. Siitä Juha Tapio haluaa laulaa, haluaa kysyä.

– Totuus on kuitenkin, että jos tuolla jossain on kaiken luoja ja yhtäkkiä joutuisi siihen eteen, en ehkä kysyisi luojalta ilmastonmuutoksesta. Kyllä minä sittenkin kysyisin: Näetkö minut? Muistatko minua? Onko läheisilläni kaikki hyvin? Sellaisiin pieniin, omiin asioihin se kiteytyisi: elämän tarkoitus.

On mahdollista, että vastausta ei ole.

– Meillä on vain tämä aika tässä ja jokainen rimpuilee omien kysymystensä kanssa. Silloin ainoa vastaus on myötätunto, ymmärrys siitä mitä kaikki muutkin kokevat.

Juha Tapiolla on joulukuussa edessä iso areenakonsertti ja sen jälkeen määrittelemättömän pituinen tauko.

Lue Juha Tapion koko haastattelu Avusta 15/2019!