Pessimisti, äksyilijä, suunsoittaja ja joskus jopa julma. Keski-iässä Hugh Grant letkautteli ylimielisiä fraaseja – Hollywood on ruma ja sieluton paikka; vain krapulassa pidän naisista, joilla on muutama ylimääräinen kilo; naiset ovat kiinnostuneita vain rahasta ja vallasta; kuvauksissa on yleensä tylsää. Välillä hän meni henkilökohtaisuuksiin puhuessaan vastanäyttelijöistä, mutta useimmiten hän piikitteli itseään.

Hän oli kyllästynyt työhönsä. Se näkyi ja kuului hänen asenteessaan.

Tämän vuosikymmenen alussa ääni kellossa alkoi muuttua. Tuttua Hugh Grantissa, 58, on enää hänen kuiva huumorinsa ja itseironiansa.

Nykyään hän kehuu kollegoitaan, auttaa aikaerosta kärsivää toimittajaa, on innostunut näyttelemisestä ja nauttii elämästään Hän meni ensimmäistä kertaa naimisiin viime keväänä. Grant vannoi vihkivalan ruotsalaisen tuottajan ja liikenaisen, Anna Ebersteinin, 40, kanssa reilun kuuden vuoden seurustelun jälkeen – kuulemma järkisyistä. Perheenä matkustelu on helpompaa kuin avoparina.

He ovat rakentaneet kesämökin Ruotsin länsirannikolle, Torekoviin.

– Ruotsissa voi asua yhden kuukauden vuodesta. Suomessa ymmärtääkseni ehkä kaksi tai kolme viikkoa, hän heittää naama peruslukemilla Lontoon hienostohotellissa ennen kuin virnistää hyväntuulisesti.

Hän osaa sanoa ruotsiksi ”kiitos” ja ”varo koirankakkaa”. Kieltä paremmin hän on tutustunut paikalliseen ruoka- ja juomakulttuuriin. Hän pitää erityisesti lihapullista.

– Luulin, että olen kova juomaan, mutta olen amatööri verrattuna pohjoismaalaisiin. Olen tullut siihen tulokseen, että mitä pohjoisemmaksi mennään, sitä enemmän ihmiset juovat.

Lopetettuaan leikinlaskun hän vakavoituu.

– Olen aina tykännyt Skandinaviasta ja pidän Ruotsista erityisesti sen takia, että voin olla siellä rauhassa.

Lontoon kasvatti kertoo perineensä huumorinsa sittemmin edesmenneeltä opettajaäidiltään.

– Hän oli hauska ja hyvä imitoimaan. Jos emme menneet veljeni kanssa nukkumaan, hän komensi saksalaisella aksentilla meidät pehkuihin. Se toimi. Hän myös opetti minut puhumaan ranskaa.

Liikemiesisä alkoi eläkkeellä maalata vesiväreillä, ajaa kilpaa polkupyörällä ja pelata golfia – viimeisintä poikansa innoittamana.

– Kun olin lapsi, hän ei ollut kiinnostunut harrastuksistani. Pelasin rugbya kymmenen vuotta, ja hän kävi vain kerran katsomassa peliäni. En ole siitä kuitenkaan vihainen, sillä silloin vanhemmat eivät olleet yhtä aktiivisesti mukana lastensa harrastuksissa kuin nykyään.

Hugh Grantin pankkialalla työskentelevä isoveli asuu perheensä kanssa New Yorkissa.

– Häntä ärsyttää hieman, että ei pääse enää neuvomaan minua raha-asioissa. Ne ovat nyt kunnossa.

Lapsuudenkodissaan Grant oppi hyvät käytöstavat, moraalin ja sen, kuinka tärkeää on olla lojaali.

– Tosin en ole aina noudattanut oppeja. Silloin kuulen äitini äänen muistuttamassa minua hyvistä tavoista.

Yliopistoaikoina Oxfordissa kirjallisuudenopiskelija Hugh Grantia kiinnosti enemmän juhliminen kuin hyvät arvosanat. Hän haaveili myös ammattilaisurasta jalkapalloilijana – vaikka ei omien sanojensa mukaan ollut hyvä pelaaja. Silloin hän esiintyi myös muutamassa näytelmässä.

– Tapasin yksissä juhlissa Victoria Studdin. Tykkäsin hänestä ja lupasin tehdä elokuvan hänen kanssaan. Tuo elokuva, Privileged, sai yllätyksekseni paljon huomiota ja imaisi minut näyttelijäksi.

Lomilla hän kävi Italiassa ja keräsi muistivihkoonsa knoppitietoa taiteesta.

– On noloa tunnustaa, mutta yritin tehdä niillä vaikutuksen muihin.

Myöhemmin hän piti samanlaista muistikirjaa viineistä.

– Isäni tykkäsi juoda viinejä ja hän antoi minun maistaa niitä jo, kun olin lapsi. Äitini ei pitänyt siitä. Urani alussa olin pitkään ilman näyttelijän töitä. Silloin viineistä tuli harrastukseni. Ostin ruokakauppaketjun viinioppaan ja kirjoitin muistiinpanoja juomistani viineistä. Tosin harakanvarpaistani ei saanut selvää sen jälkeen, kun kirjoitin hiprakassa.

Uransa alussa Hugh Grant teki hanttihommia. Hän oli vihannestukun kuskina, ravintolan lähettinä ja toimitti uusia autoja asiakkaille.

– Minun olisi pitänyt ajaa hitaasti ja turvallisesti, mutta kaahasin uudella autolla. Sain sen jälkeen potkut. Ihan ansaitusti.

Hän kirjoitti sketsejä televisio-ohjelmiin, mainoksia radioon, osallistui yliopiston teatteritoimintaan ja liittyi myöhemmin Nottingham Playhouse -teatteriin.

– Teatteri on näyttelijöille mahtavaa, mutta katsojille se on suurimmaksi osaksi painajaista, sillä vain harva esitys saa temmattua katsojat mukaansa koko ajaksi.

Kavereiden kesken perustettu komediaryhmä The Jockeys of Norfolk löi läpi vuoden 1985 Edinburghin taidefestivaaleilla.

– Esityksemme oli suuressa salissa, jonne mahtui 1500 ihmistä. Vaikka jaoimme lippuja ilmaiseksi, oli meillä ensimmäisenä iltana vain kuusi katsojaa ja seuraavana kymmenen. Se oli masentavaa.

Yhtenä päivänä BBC-kanava kuvasi ryhmän parhaan sketsin.

– Seuraavana iltana jono oli talon ympäri ja loput esitykset myytiin loppuun.

Sen jälkeen hän näytteli erilaisissa sarjoissa ja elokuvissa vähän yli kolmikymppiseksi asti.

– Roolini menivät tasaisesti huonompaan suuntaan, ja olin kyllästynyt niihin. Ajattelin keskittyä pelkästään sketsikomediaan.

Vuoden 1994 romanttinen komedia Neljät häät ja yhdet hautajaiset muutti kuitenkin Hugh Grantin uran suunnan.

– Yllätyksekseni sain roolin, ja vielä suurempi yllätys oli se, että siitä tuli hitti.

Seuraavan vuosikymmenen Grant oli romanttisten komedioiden sankari. Meriittilista kasvoi leffoilla Yhdeksän kuukautta, Notting Hill, Bridget Jones – elämäni sinkkuna, Kahden viikon iskuaika, Rakkautta vain, Bridget Jones: Elämä jatkuu, Sävel ja sanat. Niitä ei arvostettu hänen kotimaassaan Britanniassa, mutta ne tekivät hänestä kuitenkin rikkaan ja kuuluisan. Hän sijoitti kiinteistöihin ja yhdessä vaiheessa hän omisti yhden kadun varrelta neljä taloa. Jälkeenpäin hän harmitteli makuaan sisutuksen suhteen.

– Elämäni oli mahtavaa, mutta en osannut arvostaa sitä. Ehkä ongelmani oli se, että en alun alkaen halunnut näyttelijäksi vaan kaikki tapahtui vahingossa. Näyttelin, koska muuten olisin ollut tuuliajoilla. Elokuvaroolit olivat minulle vaikeita, koska intohimoni laantui ja suoritukseni huononi, kun yhtä kohtausta kuvatiin useita kertoja.

Suosiota seurasi skandaali. Hugh, joka oli ollut yhdessä malli-näyttelijä Elizabeth Hurleyn kanssa vuodesta 1987, pidätettiin pysäköidystä autosta yhdessä prostituoitu Divine Brownin kanssa. Näyttelijä pyysi asiaa julkisesti anteeksi.

Parisuhde Hurleyn kanssa päättyi virallisesti vuonna 2000, mutta he jatkoivat vuosia tuotantoyhtiönsä yhtiökumppaneina. Grant on myös Hurleyn pojan kummi.

– Rakastuimme, kun olimme köyhiä näyttelijöitä ja asuimme pienessä asunnossa. Kävimme läpi suosion ja skandaalin yhdessä. Kokemukset ovat luoneet välillemme vahvan siteen, mutta ajan myötä se muuttui ystävyyssuhteeksi.

Nelikymppisenä sinkkuna Grant viihtyi radalla, ja naiset vaihtuivat hänen kainalossaan.

– Minusta tuli melkein Bridget Jones -elokuvan roolihahmoni, Daniel Cleaverin, kaltainen sitoutumiskammoinen mies. Sinkkukauteni oli hyvää harjoittelua roolia varten. Halusin kuitenkin toisen suunnan elämälleni.

Keski-ikä pelotti häntä. Silloin pessimismi iski eikä mikään tuntunut mukavalta.

– Olin aikeissa pitää isot syntymäpäiväjuhlat, mutta päädyin parin kaverin kanssa pubiin. Keski-iän kriisi näkyi siinä, että ostin Aston Martinin, pidin liian tiukkoja paitoja ikäisekseni ja itkin, kun katsoin animaatioita Nemoa etsimässä. Mutta jälkeen päin ajateltuna tuo aika ei ollut niin paha kuin kuvittelin.

Grant lupasi äidilleen ennen tämän kuolemaa, että pitää taukoa näyttelemisestä ja nauttii elämästä. Bridget Jones: Elämä jatkuu -elokuvan jälkeen hän suunnitteli laiskottelevansa ja lopettavansa näyttelemisen.

– Aion lukea, golfata, nähdä ystäviäni, jättää vastamaatta agenttini puheluihin ja käsikirjoitukset lukematta. En ole ikinä sitoutunut näyttelemiseen sataprosenttisesti. Nyt on hyvä aika lopettaa, hän uhosi.

Hän kuunteli myös isänsä neuvoa, joka kannusti poikaansa perustamaan perheen.

– En väittänyt vastaan. Olin valmis, sillä prioriteettini olivat muuttuneet iän myötä. Intohimoni näyttelemiseen oli lopahtanut, minun ei tarvinnut enää todistella, että pystyn parempiin suorituksiin. Kuvausten hidas prosessi oli kuin kidutusta minulle.

Taukonsa aikana hän yritti kirjoittaa kirjaa ja käsikirjoitusta.

– Palasin tekemään asioita, jotka motivoivat minua parikymppisenä. Nuorena sain jutut valmiiksi, koska työnantaja pisti niille takarajan. Ilman deadlinea keskityin elämästä nauttimiseen. Toivon, että saan kirjani valmiiksi seuraavan viiden vuoden aikana.

Tauko teki kuitenkin terää.

– Joutilaana tunsin oloni surkeaksi. Nyt arvostan näyttelemistä, sillä tunnen itseni tarpeelliseksi, kun työskentelen.

Viisikymppisenä hän huomasi olevansa kuntosalin vanhin mies.

– Se ei enää haitannut minua. Pidän siitä, että pääsen esittämään muitakin rooleja kuin romanttisia sankareita.

Elokuvissa Pilvikartasto (2012) ja Koodinimi U.N.C.L.E. (2015) hänellä oli pienet roolit, mutta vuonna 2016 ilmestyneessä Florence-elämäkerrassa hän esiintyi Meryl Streepin kanssa. Eläytyminen laulutaidottoman sopraanon mieheksi jännitti häntä.

– Onneksi olin löytänyt hermoja rauhoittavaa kukkauutetta. Sitä meni monta pullollista kuvausten aikana.

Tällä vuosikymmenellä Grant on keskittynyt isänsä neuvoon, perheen kasvattamiseen. Hänellä on kaksi lasta Kiinassa syntyneen, mutta Lontoossa asuvan näyttelijä Tinglan Hongin kanssa. Vaimonsa Anna Ebersteinin kanssa hänellä on kolme lasta.

– Minulla on ollut kiire saada lapsia, hän toteaa ja naurahtaa.

Hän myöntää, että kaikki kliseet vanhemmuudesta pitävät paikkansa.

– En ole enää elämässäni ykkössijalla vaan sijalla kuusi. On ollut virkistävää elää oikeaa elämää eikä vain kuvitteellista elokuvaelämää. Mielestäni isyys on tehnyt minusta mukavamman ihmisen. Lasten rakkaus on pyyteetöntä eikä heitä voi olla rakastamatta takaisin. Olen oppinut olemaan enemmän sinut tunteideni kanssa.

Hän pitää itseään hyvänä isänä.

– Tietenkin olen tehnyt myös virheitä. Ei ollut ihan viisasta opettanut lapsilleni, kuinka kalsareista tehdään hattu, sillä he tekivät saman tempun tarhassa.

Anna on saanut miehensä innostumaan tenniksestä.

– Kaksitoista vuotta kestänyt golf-addiktioni on ohi. Kuvittelin, että tennis on terveellisempää, mutta olen ihan puhki, kun pelaan nuoremman vaimoni kanssa. Välillä olen epämukavaa seuraa tenniskentällä.

Viime vuonna Grant nähtiin elokuvassa Paddington 2 ja minisarjassa Perienglantilainen skandaali. Tositapahtumiin pohjautuva sarja kertoo brittejä järkyttäneestä oikeusjutusta, jossa poliittisen eliitin johtajaa, Jeremy Thorpea, epäiltiin salaliitosta miespuolisen seksikumppaninsa murhaamiseksi. Homoseksuaalisuus oli Britanniassa rikos vuoteen 1967 asti.

– Onneksi kukaan ei huomauttanut, että olin liian vanha osaan. Tarinan alussa esitin Thorpea kolmekymmentävuotiaana. Tosin 1960-luvulla ihmiset näyttivät vanhemmilta kuin nykyään.

Hänellä on kiihkeitä kohtauksia vastanäyttelijänsä Ben Whishaw’n kanssa.

– Käsikirjoituksessa ne olivat eroottisempia kuin mitä päädyimme kuvamaan. Kokemus oli hieman outo, koska aiemmassa yhteisessä projektissamme Ben oli Paddingtonin ääni.

Hugh on puhunut avoimesti skandaalimedian juttumateriaalien hankinnassa käyttämiä epäeettisiä keinoja vastaan. Perienglantilaisessa skandaalissa toimittajat yrittävät selvittää, mitä rikoksen kulisseissa tapahtui.

– Olen aina puhunut journalismin puolesta toimia julkisen edun nimissä ja vallan vahtikoirana. Mutta on tärkeää erottaa kaksi asiaa: mikä ajaa julkista etua ja mikä on skandaalihakuista puppua. Jos poliitikko on sekaantunut rikokseen, pitää siitä raportoida.