Liikutun yleensä kyyneliin, kun katson elokuvaa, johon on yhdistetty hyvä musiikki. Se on sellainen kaunis paketti. Voin sanoa, että olen aivan rikki silloin. Esimerkiksi Forrest Gumpissa on muutama kohta, jonka jälkeen aivan tulvin itkua. Liikutun myös toisten onnesta, vaikka hyvästä urheilusuorituksesta.

Viimeksi ihastuin kotikärpäseemme, joka oli meillä pirun pitkään. Sen nimi oli Kärpyli. Kärpäsen keski­määräinen elinikä on 28 päivää, ja tämä katosi vasta 52 päivän jälkeen! Ikinä emme löytäneet ruumista, ­mysteeri elää yhä.

Häpeän yhä silmälasien käyttöä julkisuudessa. Minulla on huono näkö: miinus kymmenen lasit. Hävettää pitää niitä julkisesti, vaikka käytän niitä kyllä himassa. Mutta en häpeä mitään hulluja juttuja, joita minulle on tapahtunut. Ne ovat enemmän elämänkokemuksia.

Teini-iässä inhosin erityisesti sitä, kun meitä peloteltiin sanomalla, että puistoissa on hyypiöitä, jotka jakelevat LSD-tarroja. Tällainen legenda oli liikkeellä. Minua inhotti kävellä puistoissa, kun pelkäsin, että LSD-hörhöt hyökkäävät tarrojensa kanssa.

Jos saisin lahjaksi miljoona euroa, hoitaisin elämäni parempaan jamaan, ia myös läheisteni elämän, ettei olisi mitään rahaan liittyviä stressejä, ja sijoittaisin loput. Alussa voisi olla hetken hemmottelu, mutta pelkkä raha palkintona on vain hetken huumaa. Tosin yksi haaveeni on loma-asunto Italiassa.

Lapsuuteni sitkein haave oli tulla pilotiksi, mutta lentäjän haaveet murskautuivat, kun sain silmälasit. Lentäjällä pitää olla hyvä näkö, ja minulla ei ollut. Harmittelin sitä hetken, mutta jatkoin sitten legojen rakentelua. ­Myöhemmin tajusin, että eihän minun tarvitse olla oikea lentäjä, kun voin näytellä pilottia.

Jos olisin nainen, kokisin varmasti tämän maailman eri tavalla kuin nyt koen. Uskon kuitenkin siihen, että ­olisinpa mies tai nainen, tekisin sitä mitä rakastan.

Hermoni menevät, kun olen juuri putsannut keittiön, ja joku ulkopuolinen henkilö sotkee ja murustelee sen. Tai kun lyön pääni johonkin kulmaan. Hermot menevät myös, kun vaimo puristaa näppylää selästäni. Ja aina, kun on joku hidas kuski liikenteessä. Silloin minusta tulee kreikkalainen rallikuski ulos!

Suomen olisi jo aika luopua jonkin sortin byrokratiahelvetistä. Minua ärsyttää joustamattomuus: voi olla vaikea jopa saada perustaa terassi oman kahvilansa ympärille. Tässä maassa välitetään enemmän säännöistä kuin ihmisestä. Etelä-Euroopassa rakastan sitä, että siellä mennään elämä edellä tällaisissa asioissa.

Pelkään kuollakseni sokeutumista. Se on minulle kauhea ajatus. Fobiani on myös suurten laivojen vieressä uiminen. Vaikka rahtilaiva olisi parkissa, se olisi minulle kauhuskenaario. Tämä on varmaankin jäänyt siitä Estonian uppoamisen traumasta.

Ilahdun aina, kun ulkona paistaa aurinko ja kuulen linnun viserrystä. Aamusta on aina kiva ilahtua.

Ystäväni ihmettelevät sitä, kuinka pikkutarkka saatan joskus olla. Jos vaikka voitelen Reissumies-voileipää, voitelen sitä hieman tarkemmin kuin kukaan muu siinä pöydän ääressä. Voin pitää osua joka kulmaan.