Onnittelen sinua modernista tahdistimesta, joka ei hätkähdä magneettitutkimustakaan. Tapanani on todeta tahdistinpotilailleni, ettei Sinua pysäytä nyt pirukaan, mikä ei tietenkään pidä sanatarkasti paikkaansa.

Yleisimmin tahdistin asennetaan silloin, kun oma paimenpoika sydämen oikean eteisen katossa alkaa pätkiä (sairaan sinuksen oireyhtymä, SSS). Se oireilee harventuvana pulssina ja joskus siihen liittyvänä tiheälyöntisyytenä. Vimpain, joka ei todellakaan ole enää yksiön kokoinen, säädetään useimmiten toimimaan, jos oman tahdistuksen ohjaama pulssi painuu alle 50–60 lyönnin minuutissa.

Tahdistin ei estä eteisvärinää, tai ylipäänsä nopeaa rytmiä, eikä esimerkiksi kuolemaan johtavaa kammiovärinää. On mahdollista asentaa vaarallisen nopean pulssin tunnistava tahdistin, joka korjaa tilanteen sähköiskulla. Tahdistimia käytetään lisäksi synkronoimaan ja siten helpottamaan vajaatoimintaista sydäntä tai rytmittämään sydäntä, josta on jouduttu johtorata katkaisemaan hankalan eteisrytmin vuoksi.

Me lääkärit olemme huonohkosti tietoisia tilanteista, joissa tahdistin voi koitua ongelmalliseksi. Niinpä panin soittaen Keski-Suomen keskussairaalan tahdistinhoitajalle, joka vahvisti käsitykseni. Hänkin arvioi, että todennäköisesti harrastuksestasi ei koidu vaaraa. Varminta on ottaa selvää laitteiden käyttöohjeista ja olla yhteydessä laitevalmistajaan. Elektroniikka kehittyy sitä vauhtia, ettei kukaan kykene pysymään siitä perillä.