Päivitetty 16.8. – Alkuperäinen versio 14.4.2022

Ukrainan sodan myötä energiasta on ensimmäistä kertaa tullut geopoliittinen pelinappula. Vanha turvallisuudentunne on kadonnut kertarysäyksellä. Pakon edessä on herätty huomaamaan, kuinka riippuvainen Eurooppa on Venäjältä tulevasta energiasta. Ja miten tärkeää on miettiä turvallisuutta myös energian näkökulmasta.

– Suomessa käytetystä energiasta tuodaan ulkomailta noin 40 prosenttia eli omavaraisuusasteemme on 60 prosenttia. EU:n kohdalla luvut ovat toisinpäin eli siinä mielessä tilanteemme on parempi. Tilanteessa on kuitenkin petrattavaa, sillä esimerkiksi Yhdysvallat on lähes omavarainen ja Kiinakin tuottaa itse yli 70 prosenttia energiatarpeestaan, kertoo energia-asiantuntija ja Aalto-yliopiston teknillisen fysiikan professori Peter Lund.

– Luvut voivat antaa kuitenkin väärän kuvan, sillä Suomen tilannetta huonontaa riippuvuus venäläisestä öljystä, kaasusta, hiilestä, sähköstä ja ydinpolttoaineesta, jota on nyt vähennetty. Riippuvuus yhdestä toimittajasta ei ole koskaan hyvä asia, sillä se voi vaikuttaa paitsi hintoihin myös energiaturvallisuuteen, Lund jatkaa.

Energiakaupan lopettaminen olisi tehokas tapa puuttua Venäjän toimiin, onhan energiavienti 20–30 prosenttia maan bruttokansantuotteesta. Valtion budjetista jopa 60 prosenttia tulee myydystä energiasta ja pelkästään öljykauppa tuo kassaan 160–200 miljardia euroa vuodessa.

Venäjä on kesällä lopettanut suuren osan kaasunviennistään EU-maihin osana omia vastapakotteitaan, mikä on aiheuttamassa energiakriisin ympäri Eurooppaa talvelle. Venäjän öljyä tänne kuitenkin virtaa edelleen.

– Mielenkiintoista nähdä miten EU etenee tilanteessa, kivihiilen tuonnin kieltäminen ja kaasun tuonnin loppuminen ovat tietenkin tärkeitä askeleita riippuvuuden vähentämisessä. Mutta ydinpolttoainetta, uraania ja öljyä tuodaan edelleen. Uskon, että jos energiakauppa kärsisi kunnolla, löytyy Venäjältä huomattavasti enemmän halukkuutta neuvottelupöytään ja rauhanprosessiin.

Lund huomauttaa, että vaikka energiakaupan taustalla on ollut ensisijaisesti taloudellinen etu, on Euroopan toiveena ollut myös Venäjän mahdollisuus saamiensa varojen myötä kehittyä yhteiskuntana.

– Valitettavasti korruptio, sota ja kehityksen tila ovat osoittaneet, ettei raha ole Venäjällä mennyt oikeaan osoitteeseen. Se on ollut suuri pettymys muun muassa saksalaisille, jotka ovat pyrkineet jo 1970-luvulta asti pyrkineet sitomaan ensin Neuvostoliittoa ja myöhemmin Venäjää länteen energiakaupan kautta. Myös Suomen johdon arviot Venäjästä menivät pieleen.

Venäjän energiasta irtaantuminen on mahdollisuus ottaa isompi askel kohti vihreää siirtymää ja kotimaista energiaa.

– Tässä auttaa tulevaisuudessa myös vetytekniikka, joka alkaa hiljalleen konkretisoitumaan. Sähkön avulla vettä voidaan hajottaa vedyksi, josta voidaan valmistaa synteettisiä, puhtaita ja kotimaisia polttoaineita.

Nopein tapa vaikuttaa tilanteeseen on kuitenkin energiankäytön tehostaminen, sillä se voidaan aloittaa heti. Tästä on myös hyötyä tilanteessa, jossa Venäjä painostaa kaasun viennillään.

– Suomi on vähän nihkeä tehostamisen suhteen, vaikka se on kaikkein tehokkain, halvin ja nopein keino vaikuttaa. On hyvä muistaa, että käyttämätön energia on parasta energiaa. Jos käyttöä pystytään tehostamaan, se monipuolistaa myös tuotantomahdollisuuksia. Esimerkiksi aurinkoenergia ei tällä hetkellä riitä, mutta tilanne paranee, kun energiaa tarvitaan vähemmän.

Yksi hyvä keino vähentää kriisitilanteessa bensan kulutusta on jatkaa talvinopeuksilla ajamista kesälläkin. Tällöin vaikutukset näkyisivät heti.

– Kannattaa myös hyödyntää julkista liikennettä sekä liikkua mahdollisimman paljon pyörällä ja kävellen.

Kotona näppäriä keinoja energian- ja sähkönkulutuksen laskemiseksi on Lundin mukaan monia. Useissa kotitalouksissa huonelämpötila on säädetty 22–23 asteeseen. Jo yhden asteen pudotus olisi viisi prosenttia lämmitysenergiasta, kahdella asteella se tippuisi jo kymmenen prosenttia.

– Suomessa yli puolet kaikesta energian loppukäytöstä on lämpöä ja pienellä muutoksella voi olla iso vaikutus. Asumisessa jopa 80 prosenttia energiasta kuluu huonetilan ja veden lämmittämiseen. Kannattaa miettiä, tarvitseeko esimerkiksi keväällä ja kesällä kylpyhuoneen lattialämmitystä. Se on nimittäin iso energiasyöppö.

Moni ei tule ajatelleeksi, että myös valmiustilassa oleva elektroniikka kuluttaa sähköä. Lund vinkkaakin liittämään kaikki laitteet jakorasiaan, jonka avulla virran voi katkaista yhdellä katkaisimella.

– Nämä kaikki ovat keinoja, joilla jokainen pystyy helposti vähentämään energian ja sähkönkulutusta. Lisäksi niillä on positiivisia vaikutuksia myös omaan talouteen, sillä energialaskun loppusumma pienenee. Myös päästöt tippuvat.

Myös talonomistajat ja taloyhtiöt voivat osallistua talkoisiin, jos ovat valmiita tekemään hieman investointeja. Tärkeää on parantaa vanhojen rakennusten lämpötaloutta esimerkiksi lisäeristyksen ja uusien ikkunoiden avulla. Lundin mukaan jo pelkällä ylä- ja alapohjaan lisätyn eristyksen avulla saadaan lämmitysenergiasta jopa 20 prosenttia pois.

– Uudet rakennukset eivät ole ongelma, mutta niitä tulee vain prosentin verran vuodessa Suomen rakennuskannasta. Siksi olisi hyvä, että valtio tarjoisi avustuksen muodossa porkkanaa vanhojen talojen korjaamiseen. Muutosten avulla parannetaan myös asumisviihtyvyyttä, kun veto vähenee ja ilmanvaihto paranee.

Lämmitysmuodollakin on väliä. Lämpöpumppu on hyvä valinta öljylämmityksen tilalle ja syvälämpökaivot sopivat kerrostaloihin.

Aurinkopaneelit eivät ensituntumalta kuulosta järkevältä ratkaisulta Suomessa, mutta niillä voidaan tuottaa sähköä oman taloyhtiön tarpeisiin ja kenties myydä naapurillekin.

– Aurinkopaneelien avulla voidaan saada vuodessa jopa 70 prosenttia kotitaloussähköstä, jos järjestelmässä on mukana pieni akku. Ladattavan hybridiauton akkua vastaavalla kapasiteetilla pystyy hyvin tasaamaan vuorokausivaihtelut. Paneelien avulla on mahdollista saada myös sähköautoon varsin helposti lähemmäs 10 000 ilmaista kilometriä vuodessa.

Lundin mukaan vihreässä siirtymässä on tärkeää muistaa oikeudenmukaisuusaspekti, sillä kaikilla ei ole varaa isoihin investointeihin. Siirtymän pitää olla oikeudenmukainen ja tarvitaan tukiohjelmia, jotta vähävaraisetkin voivat olla mukana muutoksessa.

– Tarvitaan tukea, jotta vähävaraisetkin voivat olla mukana muutoksessa. On tärkeää muistaa, ettei toimia voi miettiä pelkästään Helsingin perspektiivistä. Täällä on hyvä julkinen liikenne ja palvelut lähellä, mutta on paljon paikkakuntia, joissa auto voi olla ainoa tapa liikkua ja tilanne on muutenkin täysin toinen.

Reiluus tulee pitää mielessä myös esimerkiksi tuulivoimaa rakennettaessa. Sijoituspaikat tulee suunnitella huolella, lisäksi tarvitaan avointa vuoropuhelua alueen asukkaiden kanssa, Lund muistuttaa.

– Ei tietenkään voi olla niin, että yhtiöt keräävät voitot ja asukkaille jäisi haitat. Paikallisille asukkaille pitää tuottaa myös hyötyä näissä hankkeissa. Kiinteistövero tuo jo hyötyä, mutta voisi myös miettiä Tanskan mallia, jos paikallisia otettaisiin myös mukaan omistajiksi, Lund muistuttaa.