Vuoden homoksi vuonna 2017 valittu Tuure Boelius, 20, on tullut tunnetuksi suorapuheisena nuorenamiehenä, mielipiteitä jakavana mediapersoonana ja suosittuna tubettajana. Boeliuksen uusin single, Hetero, julkaistiin heinäkuun alussa.

Uudella singlelläsi Heinäkuu haikaillaan lihaksikkaan heinätyömiehen perään. Aikaisemmin olet tehnyt ihastuskappaleen Lätkäjätkä-Ville. Mikä maskuliinisuudessa viehättää?

Kai ihmiset hakevat itselleen aina vastaparia. Olen itse aika pienikokoinen, joten kyse on todennäköisesti jostakin turvallisuuden­tunteesta. Heinäkuu-kappaleen ideana oli haastaa kuulijoita siitä, minkälaisia sukupuolirooleja maalais­romanttisessa ja perinteisellä Suomi-filmikuvastolla leikittelevässä rakkaus­laulussa voi olla. Naisen laulamanahan kappale olisi paljon kliseisempi ja tylsempi. Se stoori on tehty tuhat kertaa.

Miten tärkeä osa seksuaali-identiteetti on artistipersoonaasi?

Tosi iso. Suomessa ei ole aiemmin ollut artistia, joka olisi puhunut näistä asioista yhtä avoimesti kuin minä. Kohtaan elämässäni paljon epäkohtia, mitä tulee seksuaali­vähemmistöjen oikeuksiin ja asemaan Suomessa, joten mielestäni on tärkeää ja siistiä olla muuttamassa asenteita ja herättämässä keskustelua.

Häiritseekö, että urasi valottuu niin vahvasti homoseksuaalisuuden kautta?

Se on kaksipiippuinen juttu. Monesti mediassa takerrutaan asiaan, kuten mekin tässä vähän nyt teemme. Käytän asiaa myös tietoisesti hyväkseni. Suomi on täynnä ahdasmielisiä homofoobikkoja, ja täällä saa yhä skandaalin aikaiseksi pelkästään sillä, että laulaa miesten välisestä pussailusta. Tietysti käytän sitä hyväkseni. Olisin tyhmä, jos en niin tekisi. Se on mun isoimpia pelinappuloita.

Sanoit kerran Ylen haastattelussa haluavasi olla ­Suomen suurin poptähti ja haluavasi laulaa loppuunmyydylle Olympiastadionille. Onko ihailluksi tuleminen sinulle tärkeää?

No, on se. Sen myöntäminen on tosi epäsuomalaista, mutta en ole koskaan hävennyt tätä puolta itsessäni. On silti tärkeää, että valokeilassa olemiselle on olemassa myös syy, vaikka en voikaan sanoa, että tekisin tätä pelkästään siksi, että tulevilla sukupolvilla olisi helpompaa. Eihän se pitäisi paikkaansa. Teen tätä työtä ensisijaisesti siksi, että mulla itselläni olisi helpompaa. Olen tavallaan siis aika itsekäs.

Olet kertonut kärsiväsi vääristyneestä kehonkuvasta ja tuntevasi itsesi monesti isoksi ja lihavaksi. Mitä ulkonäkö sinulle merkitsee?

Aika paljon. Olen tosi tyytyväinen ulkonäkööni, enkä kärsi näistä ongelmista aktiivisesti, mutta välillä ne nostavat päätään. Hetkittäin ajattelen, että olen tosi iso. Samalla ymmärrän, että asia on korvieni välissä. Ajatusmalli johtuu varmaankin balettitaustastani. Vietin nuoruuteni sirojen tyttöjen keskellä, ja sitä alkoi väkisinkin verrata itseään heihin. Tavallaan ulkonäkö merkitsee itselleni enemmän kuin haluaisin. Jossakin gaalassa mulle saattaa äkkiä tulla olo, että ”tukka huonosti”, ja koko ilta saattaa mennä pilalle. Toisaalta Tuure Boelius on jo brändi. Se on paljon isompi juttu, kuin esimerkiksi yksikään mun biisi. Siksi sillä, miltä näyttää, on merkitystä.

2017 QX Gay Gaalassa sinut valittiin Vuoden homoksi ja 2018 Eurooppa­nuoret valitsivat sinut Vuoden nuoreksi eurooppalaiseksi. Kuka on esikuvasi?

No, Britney Spears totta kai.

Miksi?

Jos ei Britney Spears ole sun esikuva, niin en tiedä, ootko oikeasti homo. No, vitsi vitsi. Se on vaan sellainen stereotypia. Olen ihaillut aina vahvoja naisartisteja. Britneyllä on mun mielestä tosi hyvää musaa, se on tosi kaunis ja menestynyt ja näyttää hyvältä lavalla. Se on myös jotenkin salaperäinen.

Menestys ei tehnyt hänestä onnellista.

Niinpä. Eihän menestys tuokaan onnea.

Mutta se voi viedä sitä.

Voihan se. Olen mäkin jäänyt monesta asiasta paitsi menestyksen vuoksi. En ole viettänyt yläasteen jälkeen käytännössä päivääkään ikäisteni seurassa. Ei mulla ole normaalissa arjessa yhtään ikäistäni ystävää. Periaatteessa ainoat kontaktit ikäisteni kanssa ovat hetkiä, kun joku pyytää nimmarin tai haluaa samaan kuvaan mun kanssa. Välillä, kun joukko nuoria näkee mut ja tulee moikkaamaan, niin mulle tulee olo, että haluaisin vaan tarttua niihin kiinni ja olla silleen, että älkää menkö, että haluan olla teidän ­kanssanne. En ole oikeastaan koskaan puhunut tästä asiasta julkisesti, mutta se on varmaan raskain asia mun ammatissa.

Olet puhunut monesti kohtaamastasi homofobiasta. Minkälaisista ennakkoluuloista saat itse itsesi kiinni?

Tosi monista. En tiedä, ristiinnaulitaanko mut nyt, mutta mun äiti on paskin kuski ikinä. Siis niin huono, että isä mieluummin kävelee, kuin menee äidin kyytiin. Varmaan siksi mulle on jäänyt ajattelutapa, että jos joku mimmi sanoo, että voisi ajaa mun autolla, niin ajattelen vaistomaisesti, että oh my god, ethän sä osaa. Sitten tajuan, että eihän tällä tavalla voi yleistää. Eihän naiset ole automaattisesti huonoja kuskeja. Toisaalta on ihan ok olla paska ihminen oman päänsä sisällä. Tärkeintähän on, ettei lähde toimimaan omien typerien ennakkoluulojensa mukaisesti.

Mitä pelkäät?

Sitä, että jään yksin. Ei mulla tosin ole mitään syytä pelätä sitä.

Kerro jokin salaisuutesi?

Sanon aina olevani allerginen paprikalle. Oikeasti en ole, en vain pidä siitä.