Tämä tontti on kulkenut suvussani vuodesta 1957. Isovanhempani rakensivat tähän omakotitalon, jonka pihalla leikin paljon lapsena. Vuonna 2002 vanhempani rakennuttivat mummolan perunamaan paikalle paritalon äitini pikkusiskon kanssa. Ehdin silloin asua tässä hetken aikaa, ennen kuin muutin opiskelemaan Tampereelle.

Kun omakotitalon pitäminen kävi mummilleni liian raskaaksi, vanhempani ostivat ja peruskorjasivat sen. Minä taas ostin vanhemmiltani vapautuneen paritalon puolikkaan. Asunto oli kymmenisen vuotta vanha, mutta remontoimme silloin kaiken uusiksi oman makumme mukaiseksi. Vain kylppäreissä tehtiin pelkkä pintaremontti. Vanhemmillani kesti hetken sopeutua isoihin muutoksiin. Välit ovat silti aina olleet hyvät ja lämpimät. Lastenkin kannalta on hienoa, että isovanhempia näkee lähes päivittäin. Seinänaapurissamme ei enää asu sukulaisia.

Oma piha on minulle tosi tärkeä. Haluan myös, että se on mahdollisimman helppohoitoinen. Meillä ei ole yhtään nurmikkoa, koko piha on laatoitettu. Terassilla kuntoillaan, otetaan aurinkoa, tehdään etätöitä ja grillaillaan. Korona-ajan ehdottomasti paras hankinta oli palju, joka lämpiää usein. Lasitetulla ja lämmitetyllä terassilla voi istua iltaa perheen ja ystävien kesken pitkälle syksyyn.

Olen asunut ison osan elämästäni näillä seuduilla. Kulkuyhteydet ovat joka suuntaan hyvät, mutta eniten minua täällä pitävät lapsuudenmaisemat ja oma rauha. Toistaiseksi avaruutta ja rauhaa vielä on. Jos jäljellä olevat lähimetsät rakennetaan tulevaisuudessa täyteen, harkitsen varmasti muuttamista muualle.