Olen asunut Käpylässä vuodesta 2006. Etsimme aikanaan puolisoni kanssa ensimmäistä yhteistä omistusasuntoa laajasti ympäri Helsinkiä. Käpylään houkuttelivat muun muassa hyvät pyöräily- ja joukkoliikenneyhteydet ja lähellä olevat peruspalvelut.

Käpylähän on tällainen viheronnela kanta­kaupungin kupeessa, jossa on hyvät ulkoilumaastot ja lähimetsiä. Minusta kaikkein järkevin peruste asuinpaikan valinnalle on silti poliittinen äänestyskartta. Kaupungissa ollaan paljon ihmisten kanssa tekemisissä, joten on oikeasti relevantti kysymys, minkälaisten naapureiden kanssa huomattavan osan ajastaan viettää.

Liikkumisen ja puoluekartan lisäksi kolmas tärkeä tekijä on talojen ja asuntojen energiatehokkuus. Sen suhteen on Käpylässä jouduttu tekemään kompromissia, koska 1950-luvun taloissa se on heikko. Meillä on tietysti uusiutuva sähkö ja parvekkeella aurinkopaneelit, joista saa kännyköihin ja tietokoneisiin virtaa kesällä. Tilattu kaukolämpö on tehty jäteveden hukkalämmöstä, eli se on myös uusiutuvaa ja päästötöntä eikä fossiilisilla tai biomassalla tuotettua.

78 neliötä on minusta törkeän paljon nelihenkisellekin perheelle. Itse toivoisin neliöitä puolet vähemmän, mutta tämä on kompromissi muiden perheenjäsenten toiveiden kanssa. Kunhan neliömäärä henkeä kohden pysyy reilusti alle helsinkiläisten keskiarvon, voin elää sen asian kanssa.

Kodilla on minulle iso merkitys, sillä lapsuuden ja nuoruuden kokemuksista muistan, miten vaikeaksi elämä menee, jos ei ole avainta taskussa ja omaa nimeä ovessa. Pandemian myötä kodin merkitys on vielä korostunut monilla osa-alueilla. Kotona ollaan läheisten kanssa, syödään ja nukutaan, mutta siellä tehdään myös töitä, urheillaan ja liikutaan.”