Kupari on yksi vanhimmista ihmisen muokkaamista metalleista. Siitä on tehty esineitä jo ainakin 8 000 vuoden ajan. Vanhin Lähi-idästä löydetty metalli­esine on pieni kuparinen naskali, joka löydettiin noin vuonna 5 100 eaa. kuolleen naisen haudasta. Kautta historian kuparista on tehty esimerkiksi kolikoita ja koruja.

Latinankielinen sana cuprum on lyhennelmä ilmauksesta aes Cyprium, kyproslainen metalli, sillä antiikin kansat saivat kuparia pääasiallisesti Kyprokselta. ­Suomen kielessä kuparista käytettiin ennen sanaa vaski, josta nykykielessä muistuttavat kuparinkiiltoinen vaskikäärme eli ­vaskitsa sekä vaskipuhallin.

Kupari on kullan ohella ainoa metalli, joka ei ole luonnostaan hopean tai harmaan värinen. Ilman kanssa kosketuksiin joutuessaan kuparin pinnalle muodostuu ohut oksidikerros, joka suojaa pintaa ­syöpymiseltä. Ajan mittaan kuparin punertava väri muuttuu vihreäksi. Kuparipäällysteisen Vapauden patsaan värin vaihtumiseen alkuperäisestä oranssinpunaisesta vihreäksi kului 34 vuotta.

Kupari on antibakteerinen aine, minkä vuoksi sitä käytetään esimerkiksi ovenkahvoissa ja käsijohteissa estämään mikrobien leviämistä.

Ihmisen elimistölle kupari on välttämätön hivenaine, joka osallistuu muun muassa hemoglobiinin ja punasolujen muodostamiseen, sydämen toimintaan ja kehon lämmönsäätelyyn. Ihminen saa kuparia esimerkiksi viljasta, perunasta, hedelmistä ja maksasta.

Nykyteollisuudelle kupari on tuiki ­tarpeellinen. Se on raudan ja alumiinin jälkeen teollisuudessa kolmanneksi ­käytetyin metalli. Noin 75 prosenttia kuparista päätyy sähköjohtoihin ja ­elektroniikkalaitteisiin. Vihreä siirtymä lisää kysyntää, sillä kuparia tarvitaan niin tuulivoimaloissa, aurinkokennoissa kuin sähköautoissakin.

Maailman kuparista lähes kolmanneksen tuottaa Chile. Muita suuria tuottajamaita ovat Peru, Kongon demokraattinen tasavalta ja Kiina.

Kuparia voidaan kierrättää lähes rajattomasti. Noin puolet Euroopassa käytettävästä kuparista onkin kierrätettyä.