Tutkijana jään pureksimaan käsitteitä: kuplautuminen, kaikukammio, poteroituminen, polarisaatio. Yhtäältä ihmiset ovat aina muodostaneet kuppikuntia. Toisaalta juuri somekuplat ovat kiihdyttäneet sosiaalisten todellisuuksien eriytymistä. Entä keitä ovat me suomalaiset? Kuplautunut mutta yhtenäinen kansakunta, jolle voi käydä kuin Yhdysvalloissa – eli miten? Tarkoittaako se väkivaltaista kongressin valtausta, vaalituloksen kiistämistä, poliisiväkivaltaa ja BLM:ää vai trumpismin syntyä ja nousua?

Nämä tapahtumat liittyvät vahvasti toisiinsa. Siksi on mielekästä kysyä laajasti: voiko meidänkin vahva demokratiamme luhistua ja väkivaltaiset teot yleistyä?

Terveystieteilijänä huomaan pohtivani kysymystä suojaavien tekijöiden ja riski­tekijöiden näkökulmasta. Suomella on monia suojaavia tekijöitä: korkea koulutustaso ja yhteiskunnallinen luottamus instituutioihin ja kanssaihmisiin, pienet tuloerot ja hyvinvointivaltion palvelut, puolueeton media, monipuoluejärjestelmä.

Emme kuitenkaan ole suojassa. Myös meillä globalisaatio on luonut menestyjiä ja häviäjiä. On alueellista eriytymistä ja huono-osaisuuden periytymistä. Sosiaalinen media ruokkii vihanlietsontaa, vastakkainasettelua ja salaliittoteorioita. Rasismi on salonkikelpoista, ja populistinen puolue suosiossa. Kuvitelma pohjoismaisesta erinomaisuudesta estää näkemästä omaa rasistista historiaamme.

Ennusteemme riippuu siitä, osaammeko vaalia suojaavia tekijöitä ja puuttua riski­tekijöihin. Politiikoilla on tässä painavin vastuu, ja heidän sanansa ovat myös tekoja. Epäinhimillistävä puhe on todellinen vaara.

2020-luvun aluekehityksen iso ongelma on alueellinen eriytyminen, polarisoituminen, jakautuminen, repeytyminen, kuplautuminen… you name it! Kuplautuminen näkyy erojen kasvuna alue-, ikä- ja väestöryhmien välillä. Kuplat voi todentaa millä tahansa aluekehityksen tunnusluvulla.

Fataali asia tilastojen takana on henkinen kuplautuminen. Tarkoitan etääntymistä ja vierautta oman kuplan ulkopuolella olevia kohtaan. Alueelliset ja sosiaaliset todellisuudet karkaavat toisistaan. ”Me ja ne”, ”keskus ja periferia” tai ”kaupunki ja maaseutu” -jakolinjat korostuvat.

Tämä johtaa hiljaa hiipien vastakkainasetteluihin. Sekä että -ajattelun sijaan maaperä on otollista ääripäitä korostaville joko tai -malleille. Syntipukit haetaan aina kuplan ulkopuolelta. Hyviä yhteisiä kohteita ovat muun muassa eu, maahanmuuttajat, Helsinki, ministerit, poliittiset päättäjät, eliitti ja niin edelleen.

Kun omasta elämästä tai omalta alueelta katoaa toivo, se kääntää ihmiset vastakkainasettelua, tyytymättömyyttä ja pelkoa lietsovien populistien tai protestipuolueiden puoleen. Talousmaantieteen professori Andrés Rodríguez-Pose puhuukin alueiden kostosta: vastarinta kumpuaa alueellisen taantumisen synnyttämistä kokemuksista ja pettymyksistä eliiteiksi koettuja kohtaan.

Yhdysvaltojen jakautumisen taustalla on ”alueiden koston” piirteitä. Suomi ei ole toistaiseksi Yhdysvaltojen tiellä. Meidän laumasuojanamme ovat monipuoluejärjestelmä, avoin yhteiskunta ja yhtenäiskulttuuri. Mutta skarppina pitää olla joka hetki!

Maanviljelijöiden, lääkäreiden, työttömien, yrittäjien ja uskovaisten lapset kävivät samaa yläastetta nuoruuteni Vaalassa. Saimme jaettuja kokemuksia. Kun muutin lukion jälkeen opiskelemaan Turkuun, huomasin, että toisinkin olisi voinut olla. Pienen paikkakunnan ja maatilan kasvattina en ollut ehtinyt kuplautumaan johonkin tiettyyn lukioon, urheiluseuraan tai kaupunginosaan.

Asuin ensimmäisen opiskeluvuoteni Pansion alueella. Muistan, kun eräs opiskelukaverini kysyi, miten uskallan kulkea bussilla illalla. En ymmärtänyt kysymystä. Sitten kuulin, että alueella on vastaanottokeskus. Myöhemmin hakeuduin oppilaskunnan kansainvälisten asioiden vastaavaksi ja järjestimme vierailun vastaanottokeskukseen.

Sosiaalinen media antaa meille mahdollisuuden hakeutua samanmielisten seuraan. Kissakavereiden ryhmässä voimme jakaa kuvia ja keskustella kissoista. Kun tykkäämme kissan kuvista, some alkaa näyttää meille enemmän kissan kuvia. Kuplamme vahvistuu jokaisella klikkauksella.

Tunkeutuminen Yhdysvaltojen kongressiin on nähty hyökkäyksenä demokratiaa vastaan. Suomessa demokratia perustuu monipuoluejärjestelmään, jossa kompromissien tekeminen ja ratkaisujen hakeminen puolueiden kesken on ollut arvokas taito niin eduskunnassa kuin kuntien valtuustoissa.

Kärjekkyys lisää somessa reaktioita ja kommentteja. Näkyvyys edesauttaa pärjäämään vaaleissa. Pärjääminen vaaleissa tuo mukanaan vastuun tehdä päätöksiä. Onneksi Suomessa se edellyttää edelleen kykyä hakea kompromisseja. Päättäjillä on vastuunsa keskustelun tasosta ja luottamuksen rakentamisesta.

Määttä kirjoittaa Debattiin yksityishenkilönä.

Lisäys 25.2. klo 11.20: Lisätty tieto siitä, että Määttä osallistuu Debattiin yksityishenkilönä.