Matkailuyrittäjä Markku Kolari harjaa revontuli-iglujen laseja lumesta Rovaniemen Apukassa. Järven rannassa seisoo 46 kappaletta runsas vuosi sitten valmistunutta iglua. Matkailijoita ei juuri ole, sillä korona esti ulkomaalaisten matkailijoiden pääsyn Lappiin.

Kolmen rovaniemeläisen yrittäjän perustama majoitus­yritys varautuu toiveikkaana ensi talveen, sillä revontulet ovat joulupukkia parempi vetonaula. Joulupukin luokse Napapiirille on tosin Apukasta matkaa vain kahdeksan kilometriä.

Revontulet ovat Visit Finlandin ja Business Finlandin teettämän tutkimukset mukaan ulkomaalaisten matkailijoiden suurin syy tulla Lappiin.

– Yllättävän moni ulkomaalainen haaveilee revontulien näkemisestä, kertoo revontulien hälytyspalveluja tarjoavan Aurora Alert Oy:n yrittäjä, insinööri Reijo Kortesalmi Rovaniemeltä.

Kortesalmi on kehittänyt kännykkään ladattavan sovelluksen, joka ilmoittaa tekstiviestillä tai sähköpostilla, milloin taivaalla on revontulia. Ne saattavat jäädä näkemättä, jos turisti on sisällä ruokailemassa tai nukkumassa.

– Eräskin turisti kiitti sähköpostilla jälkeenpäin, kun hän onnistui näkemään hälytyspalvelun avulla revontulet. Revontulet näkyivät Rovaniemellä vain puoli tuntia. Muuten taivas oli koko hänen kahden viikon pituisen Lapin-lomansa ajan pilvessä, Kortesalmi kertoo.

Viime talvisesonkina hälytyspalvelun latasi 88 000 matkailijaa ja katselukertoja kirjattiin 250 000 kappaletta.

– Matkailijoista 55 prosenttia käytti palvelua kotonaan ennen Lappiin saapumista. Ilmeisesti he halusivat etukäteen katsoa, toimiiko sovellus ja tuleeko siihen hälytyksiä, Kortesalmi sanoo.

Kortesalmen kehittämä revontulia mittaava sensori on asennettu rakennuksen katolle Rovaniemellä, Ranualla, Pyhätunturilla ja Luostolla.

Revontulimatkailu on vauhdittanut lasi-iglujen ja erilaisten lasikattoisten majoitustilojen rakentamista Lapissa. Niitä on valmistunut jo yli tuhat kappaletta.

– Sanoin jo ennen koronaa, ettei tämä älytön igluboomi voi jatkua ikuisesti. Nyt 110:n iglun tarvikkeet odottavat kokoamista. Kolmekymmentä iglua ennätettiin rakentaa, ennen kuin tuli korona ja matkailuyrittäjät peruivat tilauksensa, kertoo rakennusliike Holmberg Oy:n perustaja Sauli Holmberg Ivalosta.

– Matkailurakentaminen ei ole tyystin loppunut. Näin kaksi valmista iglua rekan lavalla, kun kävin napapiirillä. Ne olivat menossa pohjoiseen, Kortesalmi sanoo.

Lapissa toivotaan, että lentoliikenne palautuu ensi talveksi normaalitasolle. Koronakriisin vuoksi rekisteröityneet yöpymiset vähenivät Lapissa maalis-huhtikuussa 2020 jopa 60 prosenttia, kertoo Visit Rovaniemen toimitusjohtaja Sanna Kärkkäinen.

Ennen koronaa, talvikaudella 2019–2020, Lapissa kirjattiin 1,7 miljoonaa yöpymistä, josta ulkomaalaisten osuus oli 69 prosenttia. Majoitusmyynnin arvo oli 128 miljoonaa euroa.

Kotimaanmatkailijat eivät pysty pelastamaan matkailuyrityksiä tänäkään talvena, vaikka suomalaismatkailijoiden määrä Lapin hiihtokeskuksissa on tänä keväänä selvästi kasvanut.

Revontulet kiehtovat aasialaisia, sillä eteläisillä leveyspiireillä revontulia nähdään kerran vuosikymmenessä tai kerran sadassa vuodessa. Muun muassa japanilaisturistit ovat Lapissa erittäin innokkaita revontulien kuvaajia ja katselijoita.

– Vuonna 1908 oli niin suuri ja useita päiviä kestänyt auringon massapurkaus, että revontulia nähtiin niinkin etelässä kuin Singaporessa, kertoo dosentti Esa Turunen. Hän jäi hiljattain eläkkeelle Oulun yliopiston Sodankylän geofysiikan observatorion johtajan virasta.

Vuonna 1859 sattui vielä suurempi auringon koronan massapurkaus. Siitä käytetään löytäjänsä Richard Carringtonin mukaan nimitystä Carrington Event. Silloin lennätinlinjat ympäri maailmaa kipinöivät ja sytyttivät joitakin lennätintoimistoja tuleen valtavan hiukkasvuon seurauksena.

– Tänä päivänä Carringtonin kuvailema suuri massa­purkaus voisi häiritä pahoin tietoliikenneyhteyksiä ja rikkoa satelliitteja. Kännykät voisivat joksikin aikaa mykistyä, Turunen kertoo.

Tietoliikennesatelliitin vaurioituminen aiheuttaisi katkoksia satelliittipohjaisiin puhelin- ja internetyhteyksiin sekä televisiolähetyksiin.

– Ihan normaali revontuli-ilmiö synnyttää noin tuhannen kilometrin laajuudella, 80–100 kilometrin korkeudessa sähkökentän, jonka teho vastaa noin tuhatta ydinvoimalaa. Valitettavasti valtavia energiavaroja ei voi hyödyntää maanpinnalla, Turunen sanoo.

Teknistyvässä yhteiskunnassa avaruussääilmiöiden hallinta, johon kuuluu myös revontulitutkimus, on noussut aivan uuteen arvoon.

– Esimerkiksi Alaskassa öljynporaukset keskeytetään revontulien ajaksi, sillä niiden synnyttämät magneettiset häiriöt voivat johtaa virheelliseen suuntimatietoon. Öljyporan terää nimittäin suunnataan kairauksessa magneettikentän avulla, kertoo Sodankylän observatorion uusi johtaja, dosentti Eija Tanskanen.

Myös gps-satelliittinavigointijärjestelmät voivat häiriintyä aurinkomyrskyn seurauksena.

Revontulista on lukuisia kirjoituksia historiallisissa lähteissä.

Taivaalla nähtiin suunnattoman suuri tulinen olio, ikään kuin liekehtivä pilvi, joka ei pysynyt levossa paikallaan, vaan liikkui säännöllisesti ja mutkikkaasti niin, että siitä pilkkoutuneet tuliset osat syöksyivät kaikkiin suuntiin ja salamoivat kuin tähdenlennot, kirjoitti kreikkalainen kirjailija ja filosofi Plutarkhos vuonna 467 eKr.

– Samoihin aikoihin kirjattiin myös Rooman varhaisimmat revontulihavainnot. Erään kerran roomalaiset sotilaat lähtivät sammuttamaan paloa Roomasta läheiseen Ostian kylään luullen sen olevan tulessa. Todellisuudessa taivaalla loimusivat revontulet, joita nähdään Välimerellä ani harvoin, Turunen kertoo.

Turunen on koko työuransa tutkinut revontulia. Hän työskenteli pitkään myös kansainvälisen EISCAT-järjestön johtajana Ruotsin Kiirunassa. Järjestöllä on yläilmakehän ilmiöitä, kuten revontulia mittaavat suuret sirontatutkat Sodankylässä, Kiirunassa, Tromssassa ja Huippuvuorilla. Järjestön jäsenmaita ja kulujen maksajia ovat Suomi, Ruotsi, Norja, Saksa, Iso-Britannia, Kiina ja Japani.

Lisäksi jäsenmaat rakentavat suurta ja tehokasta EISCAT 3D -tutkajärjestelmää Karesuvantoon. Tutka maksaa noin 75 miljoonaa euroa.

Tutkat on sijoitettu arktiselle alueelle Sodankylän korkeudelle. Siellä yläilmakehässä on ovaalin muotoinen revontulialue, joka kiertyy pohjoisnavan ympäri. Samanlainen alue löytyy myös etelänavan ympäriltä.

– Maan magneettikentän sisäinen geometria on sellainen, että maan varjopuolelta lähtevät, sähköisesti varau­tuneet hiukkaset hehkuvat tietyssä tilanteessa revontulivyöhykkeellä syöksyessään kohti maata, Turunen kertoo.

Yleensä revontulivyöhyke, pyhimyksen sädekehäksikin kuvailtu, on noin parikymmentä kilometriä paksu rengas.

– Voimakkaassa revontulimyrskyssä revontulivyöhyke voi paisua jopa tuhannen kilometrin levyiseksi, muuttaa muotoaan ja ulottua jopa Välimerelle saakka, Turunen sanoo.

Aurinkotuulen mukana tulee kohti maata hiukkasia, joiden nopeus on 500 kilometriä sekunnissa. Voimakkaissa aurinkomyrskyissä niiden nopeus voi kohota 2 000 kilometriin sekunnissa.

Hiukkaset eivät yksin pysty Turusen mukaan synnyttämään revontuli-ilmiötä, vaan ne saavat lisää energiaa kiihtyessään maan magneettikentän varjopuolella ennen syöksymistään yli-ilmakehään pohjoisilla alueilla.

Maan ympärillä on magneettikenttä eli magnetosfääri, joka ulottuu auringon suuntaan kymmenen maan säteen verran (säde on 6 371 kilometriä). Maan varjopuolella magneettikentän pyrstö ulottuu noin sadan maan säteen päähän, koska aurinkotuuli venyttää sitä kuin suurta pussia.

– Sodankylä sijaitsee revontulivyöhykkeen eteläreunalla, ja siellä nähdään revontulia kahtena yönä kolmesta, jos on tähtikirkas taivas, Turunen kertoo.

Rajun revontulimyrskyn voi aiheuttaa auringon koronan massapurkaus.

– Toisaalta aktiivisen revontulen voi aiheuttaa myös hiukkaspurske maan magneettikentän varjopuolelta, vaikka auringossa ei olisi havaittu purkauksia laukaisevia aurinkopilkkuja, Turunen sanoo.

Viime viikkojen pakkasöinä Lapissa on nähty upeita revontulia, sillä revontulien vähäisen esiintymisen niin sanottu minimivaihe ohitettiin noin vuosi sitten. Nyt ollaan matkalla kohti revontulien aktiivista vaihetta. Auringon aktiivisuus vaihtelee noin 11 vuoden jaksoina.

Pilvisellä säällä tietää yläpuolella olevan revontulia, kun pilvet hohtavat yöllä vaaleampina. Muun muassa Rovaniemeltä on järjestetty tilauslentoja, jolloin revontulia on voinut ihailla pilven yläpuolella.

Revontulia esiintyy myös kesällä. Yöttömällä yötaivaalla niitä ei näe, mutta ne havaitaan muun muassa Sodankylän geofysiikan observatorion magnetometrillä.

– Sähkömagneettisia mittauksia on Sodankylässä tehty päivittäin ja keskeytyksettä vuodesta 1914. Aikasarja on maailman vanhimpia, Turunen kertoo ja kantaa Tähtelän tiedearkiston kätköistä satavuotiaita mittaustuloksia.

Mittauksia kirjataan edelleen, mutta nykyaikaisilla laitteilla ja tietokoneen muistiin.

Päivällä revontulet ovat lähempänä pohjoisnapaa, mutta kello 22–23 ne ovat Pohjois-Suomen yllä. Silloin kannattaa mennä avoimelle ja pimeälle paikalle.

– Joinakin öinä tavalliseen, vihertävään revontulikaareen ilmestyy säteitä ja terävä alareuna. Se on aktiivisen revontulen merkki. Kaari kirkastuu, ja sen rakenteet lähtevät liikkumaan. Pienet valoaallot juoksevat idästä länteen tai lännestä itään jopa sadan kilometrin sekuntinopeudella. Taivaalla voi näkyä jopa seitsemästä kahdeksaan revontulikaarta yhtä aikaa. Näyttää kuin koko taivas olisi liekeissä, Turunen kertoo.

Revontulien aktiivinen vaihe kestää Turusen mukaan keskimäärin kaksi minuuttia, ja hyvissä olosuhteissa kymmenen minuuttia, aniharvoin puoli tuntia.

Revontulia kannattaa seurata aamuyön tunteihin saakka, jolloin tähtikirkkaalle taivaalle voivat syttyä himmeämmät, sykkivät revontulet. Ne voivat näkyä 1–1,5 tuntia, joskus jopa kymmenen tuntia aamupäivään saakka. Silmin niitä ei silloin enää näe, koska on liian valoisaa, mutta revontulitutkilla niitä on havaittu.

– Niihin liittyy runsaasti energiaa sisältäviä, nopeasti liikkuvia hiukkasia, jotka voivat syöksyä revontulikorkeuden alapuolelle aina 60 kilometrin korkeudelle saakka.

Sykkivät revontulet liittyvät avaruuden sähkömagneettiseen aaltoilmiöön, jota kutsutaan myös aamukuoroksi.

Nimitys aamukuoro tulee siitä, että tavallisten ääniaaltojen taajuudella etenevä sähkömagneettinen aalto on helposti muutettavissa korvin kuultavaksi. Ääni muistuttaa lintuparven siritystä eli kuoroa, joka laulaa aamuisin revontulten kanssa, kun sitä kuuntelee kuulokkeilla.

– Vasta 70 vuotta olemme ymmärtäneet, mitä revontuli-ilmiössä tapahtuu, sillä tutkimuksen apuna ovat revontulikaaren läpi lentävät satelliitit.

– Lisäksi Kiirunasta aiotaan laukaista suuri luotainpallo, joka nostaa 35 kilometrin korkeuteen henkilöauton kokoisen kuorman erilaisia instrumentteja, Turunen kertoo.