Valmistautuminen kylmään vuodenaikaan alkaa jo syyskuussa. Kun pääosa sadosta on saatu korjattua, on aika katsella puutarhaa talvisesta näkökulmasta.

Syksyllä sääennusteita kannattaa seurata säännöllisesti. Talon seinustalla daaliat kukoistavat vielä syyskesän auringossa, samoin pelargonit ja kesäkukat ruukuissaan. Niiden kukinta voi jatkua pitkäänkin, jos ne peitellään tai siirretään suojaan ensimmäisen hallayön koittaessa.

Kylmänarkojen kasvien siirto talvisuojaan on ajankohtaista viimeistään silloin, kun pakkasyöt seuraavat toisiaan. Sen jälkeen kun pakkanen on palelluttanut daaliakasvustot ruskeiksi, varret katkaistaan ja juurakot nostetaan maasta. Enimmät mullat ravistellaan pois ja juurakot pakataan laatikoihin ja peitellään kuivalla hiekalla tai turpeella. Paras säilytyspaikka niille on viileä, pimeä ja kuiva varasto.

Sopivan talvisäilytyspaikan löytäminen terassilla ruukussa kasvaville kylmänaroille lajeille on nykyasunnoissa vaikeaa. Kesän mittaan komeiksi rehevöityneet rosmariini, verenpisara, öljypuu ja pasuuna ovat kuitenkin niin arvokkaita, että talvetusta kannattaa yrittää.

Useimmat lajit, kuten yrtit, Välimeren alueen kasvit sekä pasuunat ja pelargonit, talvehtivat parhaiten valoisassa paikassa noin +5 asteen lämpötilassa. Ihanteellisia paikkoja ovat viherhuone, eristetty kuisti sekä ikkunallinen autotalli tai kellari. Ruukkuja kastellaan niukasti niin, että multa pysyy juuri ja juuri kosteana. Jos kasveja talvetetaan huoneenlämmössä, ne sijoitetaan valoisalle ikkunalle.

Sään vaihtelut vaikeuttavat pihan kasvien talvehtimista. Lumipeite ja tasainen pakkassää takaavat useimpien puutarhakasvien menestymisen. Vesisateen ja pakkasen vuorottelu sen sijaan saa aikaan jääkannen, jonka alla perennat ja nurmikkoheinät tukahtuvat hapettomissa oloissa.

Ongelmaa voi torjua muotoilemalla kukkapenkit ja kasvualustat alun alkaen sen verran koholle, ettei vesi jää seisomaan kasvin tyvelle vaan valuu pois. Uusien istutusten juurelle painuneet kastelukuopat tasoitetaan ja taimen ympärille levitetään multaa tai kompostia.

Perennojen talvehtimista voi edistää jättämällä pääosan kasvustoista syksyllä paikoilleen, jolloin kuivettuneet varret keräävät lunta pinnalleen ja rikkovat mahdollisesti muodostuvaa jääkerrosta. Myös keväällä jää sulaa nopeasti varsien kohdalta, jolloin kasvin juuristo saa ilmaa.

Kaikista arimpia lajeja voidaan maan routaantumisen aikaan suojata peittämällä maan pinta lehtikarikkeella, havuilla tai talvensuojaturpeella. Jos alkutalvi jatkuu edellisvuoden tavoin lämpimänä ja sateisena, kannattaa ikivihreiden kasvien, kuten jouluruusun, suojaksi hankitut havut levittää kasvuston päälle vasta pakkasten alkaessa. Vahvan havukatteen alla lehdet säilyvät lämpimällä säällä kosteina, mikä avaa tietä sienitautien tuhoille.

Lehtien haravointi nostaa mielipiteitä puolesta ja vastaan. Toisille on kunnia-asia lakaista vihoviimeinenkin lehti nurmikolta, toisille lehdet ovat arvotavaraa, jota haalitaan naapurin pihaltakin.

Haravointiurakka helpottuu, jos lehtiä hyödyntää kasvien talvisuojauksessa. Myöhäisten, loka–marraskuussa istutettujen kukkasipulien suojaksi voi levittää lehtikerroksen. Sen alla sipulit ehtivät juurtua ennen maan jäätymistä, sillä eristeenä toimiva kate hidastaa routaantumista.

Osan lehdistä voi haravoida nurmikolta suoraan kukkapenkkiin. Perennojen juurelle levitettävä lehtikate suojaa juuristoa pakkaselta ja estää mullan liettymistä sateella. Eloperäinen aines vilkastuttaa maan pieneliötoimintaa niin, että kevääseen mennessä viimeinenkin lehti on hävinnyt näkyvistä.

Paksuksi kerrokseksi kasaantuvat lehdet aiheuttavat nurmikolle talvehtimisongelmia, minkä vuoksi ne on syytä haravoida pois. Viimeiset, pienet lehtimäärät voi ajaa ruohonleikkurilla silpuksi, joka painuu nurmikkoon.

Talven tullen rusakoiden ja metsäjänisten vierailut lisääntyvät. Ruohon ja apilan jäädessä lumen alle pitkäkorville maistuvat hedelmäpuiden ja koristepensaiden versot. Nuoret puut suojataan runkosuojilla, jotka ehkäisevät myös peltomyyrän jyrsimisvauriot. Puiden ympärille levitettävä tiheäsilmäinen verkko saa olla niin korkea, että hangella liikkuvat jänikset eivät pääse tekemään tihutöitään.

Koko maassa yleisenä esiintyvä peltomyyrä aiheuttaa valtaosan hedelmäpuihin ja koristepensaisiin kohdistuvista tuhoista. Se liikkuu maan pinnalla ja etsii suojaa heinikosta. Pitkän heinän niitto ja kitkeminen puiden juurilta vähentää peltomyyrän lymypaikkoja ja heikentää sen viihtymistä puutarhassa.

Viime vuoden alkutalvesta koetut räntäsateet tekivät tuhoaan paitsi metsissä, myös puutarhoissa. Hennot omenapuut ja vanhat syreenipensaat kaatuivat raskaan lumen painosta, ja kartiomaisten tuijien ja pylväskatajien oksat vääntyivät rumasti ulos säännönmukaisesta muodosta. Jotta tällaisilta harmeilta vältyttäisiin, voi havupensaan ympärille kiertää vihreää tuentanauhaa, joka piiloutuu kasvustoon mutta estää oksien vääntymisen.

Ryhmäruusut, köynnösruusut ja isokukalliset kärhöt ovat arkoja kaunottaria, jotka eivät menesty ilman talvisuojausta. Niiden juurelle levitetään kuohkeaa multaa, joka suojaa herkkää jalonnuskohtaa kylmältä. Sen päälle lisätään vettä hylkivää talvensuojaturvetta, sillä talvinen märkyys on kohtalokasta aroille kasveille. Maan routaannuttua kasvuston peitoksi levitetään havuja ja seinustalle tuettujen ruusujen suojaksi kiinnitetään pakkaspeite.

Sään nopeita muutoksia on syytä seurata näitä arkajalkoja suojattaessa. Liian aikainen peitteiden levitys altistaa kasvit sienitaudeille, sillä oikea hetki on ilman kylmettyä pysyvästi ja lämpötilan laskettua pakkasen puolelle.

Vastaavasti runsaiden lumisateiden ennakointi ja niihin varautuminen parantaa kasvien selviytymistä talvisissa oloissa.