Suomen eläkejärjestelmä on ajautumassa vakavaan kriisiin, vahvisti Eläketurvakeskuksen viime viikolla julkistama laskelma. Keskeinen syntipukki on syntyvyyden lasku, joka vaikeuttaa eläkkeitten rahoittamista lähivuosikymmeninä.

– Suomi eläköityy noin kymmenen vuotta nopeammin kuin muu Eurooppa, koska meillä oli niin isot sodanjälkeiset ikäluokat ja 1950-luvulla syntyneet. Nyt ne ovat kohta kaikki eläkkeellä, toteaa kansantaloustieteen professori Hannu Piekkola Vaasan yliopistosta.

Sekä syntyvyys että nettomaahanmuutto ovat laskussa. Viime vuonna syntyi reilut 47 000 lasta, kun heitä koko vuosituhannen alun, vuoteen 2015 asti, syntyi keskimäärin 55 000–60 000 vuosittain.

Huomispäivän eläkkeitten maksajat vähenevät.

Eläkejärjestelmäuudistuksen tai väestönkasvun vaikutukset ulottuvat 70 vuoden päähän.

– Ihminen on kulu yhteiskunnalle ensimmäiset 20 vuotta, koulutettu väki jopa 25 vuotta. Sen takia negatiiviset vaikutukset tulevat vasta noin 20–30 vuoden kuluttua näkyviin, Piekkola sanoo.

Ennusteet arvelevat, että vuonna 2030 työikäistä väestöä on 57 000 vähemmän kuin nyt, 30 vuotta myöhemmin jo 200 000 vähemmän. Se tuntuu bruttokansantuotteessa, verokertymissä ja eläkejärjestelmän kestävyydessä.

Eläkemaksut voivat tulevaisuudessa nousta yli 25 prosenttiin palkoista, jos nykynuorten eläkkeet aiotaan rahoittaa. Työmarkkinoiden keskusjärjestöjen mielestä jo nykyiset maksut ovat liian korkeita. Laskelma ennakoi, että 2080-luvulla maksut ovat jopa yli 30 prosenttia.

– Poliittinen järjestelmä on vaakalaudalla, jos työikäiselle väestölle tulee hirveät maksut, jonka seurauksena työn tarjonta romahtaa. Siinä on kaikennäköisiä uhkakuvia, jonka takia kannattaa reagoida etukäteen. Tähän saakka Eläketurvakeskus on ollut usein positiivinen ja uskonut, ettei ole mitään eläkepommia. Ehkä siellä on johtajat vaihtuneet. Se on aina vähän poliittinenkin kysymys, kuinka paljon sitä painottaa, Piekkola sanoo.

Piekkola näkee, että kun ammattiliitot ovat suojanneet tärkeätä ikäluokkaansa, yli nelikymppisiä, vastuuta on siirretty yhä enemmän nuorempien kannettavaksi. Mutta kattonsa kaikessa.

– Ollaan siinä, että varmasti hyvin nopeasti eläkkeelle menevätkin joutuvat kantamaan vastuuta.

Kasvava eläkeläisjoukko luonnollisesti tuo omaa rahaansa kulutuksena kiertoon. Se ehkä lieventää eläkepommia, mutta ei voi sitä poistaa.

– Nuorempi sukupolvi maksaa aina vanhemman sukupolven eläkettä. Eläkeläisen eurosta 70 senttiä on samanaikaisesti työssä olevan ansaitsemaa. Vain 30 prosenttia on eläkeläinen itse kerännyt varat eläkesäästöillä, Piekkola muistuttaa.

Maksajien vähentyessä solidaarisuudella on virkansa.

– Jos eläkeläiset alkavat ajaa omaa etuaan, kansakunnan kasvu tyssää ja poliittisen järjestelmän kestävyys on koetuksella. Onneksi eläkeläiset yleensä ajattelevat nuorempien etua ja usein äänestävät työikäisiä, Piekkola sanoo.

Oman väen huvetessa katse on Piekkolan mielestä vääjäämättä suunnattava yli rajojen.

– Maahanmuutto on se venttiili, joka voi sopeuttaa Suomen taloutta, ja se on hyvin herkkä talouden kasvulle: jos tulee työpaikkoja, tulee maahanmuuttoakin.

Piekkola uskoo, että nykyinen nettomaahanmuutto, 15–17 000 ihmistä, voi hyvinkin olla jatkossa jopa 30 000 vuodessa.

– Jos riittävän suuri osa maahanmuutosta on työperäistä, niin eläkepommin kustannukset pienenevät olennaisesti. Työvoiman tarjonta ja maahanmuutto on kivuttomin tapa, ja jos me pystytään pitämään korkeata elintasoa maailmassa, niin me ollaan myös houkutteleva maa.

Eläketurvakeskuksen Helsingin Sanomille laatima laskelmakin päätyi lukuun 30 000 per vuosi, jotta nykynuorten eläkemaksutaakka ei muuttuisi kohtuuttomaksi.

Asialla on tietenkin kääntöpuolensa, poliittinen epävarmuus.

– Tässä maailmassa maahanmuuttoviha on monille vielä pahempaa kuin ryssäviha sodan aikana. Vihapuheet ja eristäytyminen globaalitaloudesta ovat suurempia uhkakuvia kuin eläkejärjestelmä konsanaan, Piekkola sanoo.

Muitakin keinoja on. Piekkolan mielestä lyhennetty työviikko kuusikymppisille on varteenotettava mahdollisuus. Ihmisellä on varaa jo tinkiä palkastaan sillä, että saa enemmän vapaa-aikaa.

Se, miten ja missä määrin julkinen valta tukee joustavia työaikajärjestelyjä, on kysymys erikseen.

– Kun meillä oli osa-aikaeläkejärjestelmä, se oli valtiovallan kannalta plus-miinus-nolla. Julkinen puoli tuki niin paljon, ettei se ratkaissut ongelmaa. Nyt, kun ei ole tällaista hyvin runsasta osa-aikaeläkettä, lyhennetty työviikko voisi pidentää työssä jaksamista ja myös helpottaa sopeutumista eläkkeellä oloon.

Yhtenä uhkana Piekkola pitää poliittista järjestelmää.

– Tässäkin vaalissa jo näkyy, että jotkut puolueet keskittyvät pelkästään etujen myöntämiseen eläkeläisille, koska se on vaalitaktisesti järkevää. Poliittinen järjestelmä voi kääntyä työntekoa vastaan. Semmoinen uhkakuva on ihan olennainen.

Piekkola haluaa kuitenkin pysyä optimistisena.

– Aletaan olla vanhoja, kun pelätään tuomiopäivää. Maailmassa on resursseja vaikka kuinka paljon, kun eletään globaalitaloudessa. Kun luodaan itse hyviä ideoita, ne kyllä löytävät tekijänsä. Se on meistä itsestä kiinni.