Jatka lausetta Pia Penttala: Lapsuuteni sitkein haave oli… saada oma norsu kotipihaan. Toivoin, että isäni rakentaisi pihaan varaston, jossa se norsu asuisi. Olin nähnyt norsun sirkuksessa.

Viimeksi nauroin makeasti, kun tiimipalaverissa muistelin sitä, miten otin yhteen pienen pojan kanssa. Meillä oli sellainen juupas-eipäs-keskustelu. Poika oli hyvin kiukkuinen ja sanoi minulle lopulta, että senkin lihapata!

Kadun yhä sitä, etten malttanut nuorempana opiskella vähän enemmän.

Teini-iässä ihailin erityisesti näyttelijöitä. Harrastin teatteria lähes kahdeksan vuotta. Kahdeksannella ­luokalla minulla oli iso rooli Silkkitie-näytelmässä, ja Ansa Ikonen toi minulle ruusun ensi-iltaan näytelmän jälkeen.

Teini-iässä inhosin kiusaamista. Olin sellainen ­totuuden torvi, että jos jotakuta kiusattiin, menin kyllä kysymään, mikä on homman nimi.

Nautin suunnattomasti rauhallisesta yksin olemisesta. Se on nyt uutta – varmaan tämän koronan myötä olen löytänyt introvertin puolen itsestäni. On ihanaa saada olla yksin hiljaisuudessa.

Pelkään kuollakseni kuolemaa. Se liittyy varmaan tähän ikään. Minulla on niin hirveästi kaikkea kivaa tekemistä, että en voisi mitenkään tässä kohtaa vielä kuolla.

Kateellisena katson, kun muutama minun ikäiseni nainen hyppää 120-senttisiä esteitä hevosensa kanssa. Se on hyvällä tavalla kadehdittavaa.

Minua raivostuttaa, kun ihmiset jättävät autonsa parkkipaikoille tyhjäkäyntiin jopa puoleksi tunniksi.

Viimeksi rakastuin pari vuotta sitten saamaamme ­koiranpentuun, labradorinnoutaja Helmiin. Kun ei ole enää lapsia kotona, on kuitenkin koiria.

Ystäväni ihmettelevät sitä, miten minun vuorokaudessani on enemmän tunteja. Teen niin paljon kaikkea.

Suomen olisi jo aika luopua holhoavista säännöistä. Euroopan kadut ovat täynnä myyjää ja systeemiä, ja ihmiset pystyvät harjoittamaan elinkeinoja. Kojut ja kioskit ovat kuin kukkasia ja vaikuttavat ilmapiiriin hyvällä tavalla. Meillä et saa kadunkulmalle ­minkään näköistä makkarakojuakaan kovin helpolla.

Sukurasitteeni on verenpainetauti, jonka minäkin olen saanut. Se on ärsyttävä, mutta se on hoidossa.

Nobelin rauhanpalkinnon antaisin jollekin järjestölle, joka tukee koulukiusaamisen vastaista työtä. Ne kokemukset, joita kiusatut lapset joutuvat kohtaamaan, ­kantavat myöhemmin väärään suuntaan.

Jos lääkärini ehdottaisi minulle homeopatiaa, olisin valmis kokeilemaan.

Ensimmäisenä poistaisin ­maailmasta energiajuomat. Tämä liittyy keskusteluuni nuorten kanssa. He eivät ymmärrä, mitä nämä juomat aiheuttavat heidän hampailleen.

Aion vielä opetella moukariringissä ­pyörähdykset niin, että se moukari lentää tosi pitkälle.

Päivitetty 22.4. – 17.4.2021