Pete Parkkonen, 28, oli vasta 13-vuotias, kun hän innostui musiikista ja perusti ensimmäisen yhtyeensä. Kiharatukka, kultakurkku oli luonnollisesti International Playboysin solisti.

– Välillä lauloin muutamassa hevibändissä, sillä meitä oli ehkä 15 soittajaa tällä kylällä. Kaikki ovat soittaneet kaikkien kanssa jossain vaiheessa.

Musiikki ei ollut lainkaan itsestään selvä uravalinta. Vielä lukiossa Pete suunnitteli pelastusalan opintoja Kuopiossa tai Helsingissä.

– Oli vasta haave, että musiikki voisi olla osa elämää. Idols vahvisti ajatuksen siitä, että se voi olla mahdollista.

Kun Pete oli 16-vuotias, hän halusi mukaan Idolsiin kaudelle, jota tähdittivät Anna Abreu ja Ari Koivunen. Äiti kuitenkin pisti hanttiin.

– Hän käski käymään koulun loppuun. Niinpä hain mukaan heti, kun täytin kahdeksantoista.

Pete Parkkonen ponnahti julkisuuteen Idolsin kautta

Idols toimi ponnahduslautana, jonka ansiosta Petellä on takana jo kymmenen vuotta musiikkialalla. Pian julkaistaan hänen uusi albuminsa, jossa laulaja kertoo avoimesti ihmissuhdekiemuroista ja rakkaudesta.

– Mitään teemaa ei varsinaisesti haettu, mutta rakkaus on elämän tärkeimpiä asioita. Siitä kirjoittaminen tuntui luonnolliselta. On myös kivaa päästä näyttämään oikeaa itseään biisien kautta ihmisille.

Albumin laulut koostuvat Pete itse näkemistä tai kokemista hetkistä.

– Pelkästään sinkkujen julkaisujärjestyksestä muodostuu hauska kaari: Mitä mä teen, Kohta sataa, Ei nyt, Myyty, Kävi niin kävi näin, Haluun sut tänään. Jokainen voi miettiä mitä niissä tapahtuu, liittyivät ne suoraan elämääni tai eivät.

Ei nyt -kappale kuvaa rakkauden etsintää. Se ei ole helppoa tavalliselle ihmiselle, saati jollekulle, jonka kaikki luulevat tuntevansa.

– Kaikki liittyy rakkauteen ja välittämiseen, myös tunteet vihasta suruun. Olen aina uskonut ihmisiin, luottanut heihin vahvasti. Se on muuttunut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Nykyään osaan lukea paremmin muita ja olen oppinut tuntemaan itseäni syvemmin. Muiden motiivit on helpompi haistaa ja näen, jos joku yrittää käyttää hyväksi.

Itsetuntemustaan Pete on parantanut terapian avulla.

– Pari vuotta sitten kaikkea oli liikaa. Oli parisuhdejuttuja, lapseni syntyi, julkisuus oli täysillä ja keikkoja järjetön määrä. Piti pysähtyä miettimään, mitä haluan ja teen.

Peten ystävät neuvoivat laulajaa kääntymään terapeutin puoleen.

– En kyseenalaistanut asiaa ollenkaan, vaan soitin ja sain ajan seuraavalle viikolle. Se oli tosi hyvä juttu. Kävimme kaikkia asioita läpi ja lopulta huomasin, että oli hyvä olla. Tällä hetkellä en käy terapiassa, mutta palaan sinne varmasti jossain vaiheessa. Kutsun sitä peiliksi, josta käyn heijastamassa, onko kaikki hyvin.

Pete on tällä hetkellä kolmevuotiaan pojan isä. Juuri nyt pienokainen on isovanhempien hoteissa Elämäjärvellä laulajan lapsuudenkodissa.

– Tuntuu tärkeältä, että hän saa tietää juuristaan. Vaikka poika on stadilainen, Elämäjärvellä voi kesällä juosta alasti pihalla ja syödä marjoja puskista sekä nostaa omat perunat kasvimaalta. Se on erilaista elämää kuin pääkaupunkiseudulla. Täällä lapsen voi päästää hetkeksi jopa yksin pihalle tai talon taakse metsään ilman vaaraa auton alle jäämisestä. Ja kyllä minä häneen sen tuplakonsonantin vielä iskostan!

Pete sanoo lapsen opettavan häntä saman verran kuin hän poikaa.

– Isyydestä ei tiedä mitään ennen kuin se todella tapahtuu. Alussa kaikki varmasti kipuilevat samojen asioiden kanssa: osaanko toimia oikein, mitä pitää tehdä. Onneksi matkan varrella oppii koko ajan. Uskon, että isyys ja suhde lapseen vain paranee ajan myötä.

Yksityiselämästään Pete on aina ollut vaitonainen, ja ehkä juuri siksi ihmiset ovat niin järjettömän kiinnostuneita siitä. Joskus hänet on nähty naisen kanssa, joskus suutelemassa miestä. Homo, sinkku, eronnut. Ainoat tiedonmurut voi nähdä salaa otettujen kuvien kautta.

– Yksityisyyttä ei oikeastaan ole. Niin kauan se ei haittaa, kun lähimmäisiäni ei satuteta. Kun kirjoitetaan, että olen jättänyt perheeni, alkaa jo kirpaista. Selittelemään en silti ala, paitsi jos lähipiiristä kysytään, mistä on kyse. Ja lastani aion suojella hamaan loppuun asti. Tämä ei ole hänen valintansa, vain minun.

On selvää, että perhe on Petelle erittäin tärkeä.

– Haluan, että minulla on perhe ja että olen terve sekä onnellinen. Tällä hetkellä se riittää.

Mutta Pihtiputaalla kaikki on hyvin. Vaikka kiharat hiukset on piilotettu nutturalle ja silmiä kehystävät silmälasit, ei ole epäilystäkään, että tässä astelee kotikylältä kotoisin oleva tähti. Ollaan Pihtiputaalla, tarkemmin sanottuna K-marketin pihalla, eikä täällä näy tai käy kovinkaan usein Suomen suurimpia artisteja.

Yksi kuitenkin vierailee suurin piirtein joka toinen kuukausi. Hän on Pete Parkkonen, 28, kotoisin Puttaalta ja ylpeä siitä.

– Täällä oli turvallista kasvaa, muistoni ovat todella lämpimiä. Pihtiputaalla kaikki tuntevat kaikki, nytkin tiedän tuon myyjän ja ainakin kuusi ihmistä, Pete ehtii sanoa Shellin ruokapöydässä, kun ohikulkeva ammattikuljettaja tulee tervehtimään.

Tällaista on aika lailla koko päivän ajan: Pete kävelee kotikulmillaan ja ihmiset tulevat morjestamaan.

– Minulle on ihan luonnollista kävellä kouluun tervehtimään opettajia. Esimerkiksi lukion nykyinen rehtori on perhetuttu. Saatan vain kävellä opettajanhuoneeseen ja pistää kahvit tulille.

Kahdelta iltapäivällä alkaa jo hämärtää. Olemme kiertäneet pari entistä bändikämppää Alvajärven rannalla, ajaneet raviradan ohi ja vierailleet urheilukentän laidalla, kaikissa Petelle tärkeissä paikoissa. On aika jättää artisti Elämäjärvelle vanhempiensa talolle. Se on metsän ympäröimä, mutta naapurit ovat kivenheiton päässä.

– Täällä luonto on koko ajan läsnä ja koen oloni turvalliseksi. Helsingin melu lähtee pois. Juuret ovat minulle tärkeät ja kun tulee tiukka paikka, sanon, että olen kotoisin Elämäjärveltä. Täällä en koskaan ole vieras.