Tyypillinen omaishoitaja on yli 65-vuotias nainen, joka hoitaa muistisairasta puolisoaan. Omaishoitajista jopa 70 prosenttia on naisia, selviää Naisjärjestöt Yhteistyössä Nytkis ry:n ja Tasa-arvoasiain neuvottelukunta Tanen huhtikuussa julkaistusta raportista.

– Yhteiskunnassa on edelleen asenteita, joissa hoivaajan roolia pidetään naiselle sopivampana kuin miehelle. Kirjallisuudessa puhutaan myös hoivaajan stigmasta: mahdollisesti tämä voi saada omaishoidon kuulostamaan asialta, joka ei ole miehille niin houkuttelevaa, sanoo selvityksen tekijä, suunnittelija Heidi Ahola THL:n Tasa-arvotiedon keskuksesta.

Omaishoitajalla tarkoitetaan omaista tai muuta hoidettavalle läheistä henkilöä, joka on tehnyt kunnan kanssa omais­hoitosopimuksen.

Laitoshoidon vähentäminen ja omaishoidon lisääminen on johtanut ­siihen, että vastuu esimerkiksi vanhusten hoivasta on siirtynyt entistä vahvemmin heidän perheilleen.

Omaishoito on raskasta ja sitovaa. 80 prosenttia omaishoitajista hoitaa ­läheistään lähes ympärivuorokautisesti sitovasti.

THL:n mukaan kunnat saavat valtiolta vuosittain 95 miljoonaa euroa omais- ja perhehoidon kehittämiseen.

– Omaishoidon tuki sisältää esi­merkiksi omaishoitajalle maksettavan rahallisen tuen ja lomapäivät. Näihin ei ole kansallisia kriteerejä, vaan asia sovitaan kunnallisessa päätöksenteossa tai alueilla.

Lisäksi Ahola nostaa esille ansiotyön ja omaishoidon yhteensovittamisen haasteen.

– Ansiotyön ja omaishoidon yhteen­sovittaminen voi ajaa naisia pois työ­elämästä.

Sopimusomaishoitajina toimi ­Suomessa vuonna 2019 hieman yli 48 700 henkilöä. Vuonna 2017 omaishoitajia sen sijaan oli STM:n mukaan 46  132.

Päivitetty 6.10. – Ilmestynyt 20.4.2021