Maaliskuun puolivälissä Viro sulkeutui, kun maan korona­tilanne yltyi yhdeksi maailman pahimmista. Vain ruokakaupoissa, apteekeissa ja huoltoasemilla pystyi asioimaan. Ravintolat, baarit ja sisäliikuntapaikat ovat kiinni ainakin huhtikuun puoleenväliin saakka.

Samoin kävi myös Tallinnassa asuvan, suomalaisille tutun Auri Hakomaan Olde Hansa -ravintolalle.

Tunnettu ravintola on nyt ollut kuukausia suljettu koronan takia. Hakomaa on lomauttanut tai irtisanonut ravintoloistaan nyt noin 140 henkilöä.

– Kyllähän tämä nöyräksi vetää. Tallinnan vanhankaupungin ravintolat elävät turismista ja turismi nähdään täällä an­nettuna juttuna. Noin 100 000 ihmistä saa siitä elantonsa Virossa.

Hakomaan kahdesta ravintolasta toinen on kiinni, ja toisesta saa myydä ulos noutoruokaa. Nyt ei auta kuin odottaa, milloin koronatilanne helpottaa.

Hakomaan elämään korona alkoi vaikuttamaan vuoden 2020 alussa. Vuosi 2019 oli ollut ennätysvuosi hänen ravintoloilleen. Helmi-maaliskuussa tulot alkoivat pudota. Syksyllä 2020 paikalliset löy­sivät hetkellisesti ravintolat uudestaan. Viime kuukaudet ravintolat ovat kuitenkin olleet suljettuna.

Rajuimmin korona kurittaa Virossa matkailu- ja ravitsemusalaa. Viron valtio avusti jo keväällä 2020 matkailualaa noin 35 miljoonan euron tukipaketilla.

– Turismin osuus Viron bruttokansantuotteesta on noin 15–20 prosenttia. Matkailun tuet ovat olleet pieniä Virossa, Hakomaa sanoo.

Hän sanoo toivovansa eniten, että koronapandemiasta osattaisiin ottaa oppia ja elämä palaisi normaaliksi mahdollisimman pian.

– Työttömyyskorvaus on Virossa 68 euroa kuukaudessa. Ei sellaisella summalla elä. Ammattiyhdistysliike on hyvin heikko. Se kertoo parhaiten, millaiset oltavat työttömillä Virossa on. Toivon, että suomalaiset turistit tulevat tänne ja he pystyvät tekemään hyvää Virolle.

Hän kertoo saaneensa koronarokotteen, ja toivoo, että kaikki saisivat rokotteen mahdollisimman nopeasti. Hän sanoo, että Viroon tarvitaan myös lisää rokotuspaikkoja. Hän on huolissaan siitä, että Virossa elää ihmisiä, jotka eivät usko, että heillä on covid tai että sairaus voi pahimmillaan viedä hengen.

– Virossa on nähtävissä myös vahvaa koronaväsymystä. Ihmiset eivät pidä maskeja, vaikka joutuvat sairaalaan, eivätkä usko rajoitustoimenpiteitä, hän toteaa.

Auri Hakomaan tie vei Viroon jo 1970-luvun loppuvaiheilla. Hän meni parikymppisenä teologian ja kansantaloustieteen opiskelijana naimisiin ja kulki mukana hengellisissä yhteisöissä. 80-luvun alussa pieni ryhmä pääkaupunkiseudun NMKY:stä alkoi tehdä matkoja Viroon.

– Matkojen tarkoituksena oli tuoda toivoa Neuvostoliiton alaisuudessa olevaan Viroon. Uskonnollisten piirien kautta pääsi sisään eestiläisten tunteisiin ja ajatuksiin.

Elintason ero Suomen ja Viron välillä oli valtava. Elintarvikkeista oli jatkuva pula. Viro oli Neuvostoliiton otteessa.

Hakomaan mukaan ahdistusta oli paljon ja empatiaa löytyi vähän.

– Toivoa siitä, että asiat muuttuisivat, ei ollut. Hyvä ystäväni sanoi tuolloin, että ennemmin hän uskoo pääsevänsä Kuuhun kuin Suomeen. Monessa asiassa lähdettiin ei edes nollasta, vaan miinuksesta liikkeelle.

Hakomaa kertoo, että kristillinen yhteisö oli KGB:n listoilla ja tapaamisia paikallisten kanssa järjestettiin jopa keskellä metsää.

– Saapuminen uuteen maahan oli hyvin dramaattinen. Meidän piti olla ihan hiljakseen. Koskaan ei tiennyt, mitä tapahtui seuraavaksi. Joukossa oli mukana myös Neuvostoliiton vakoojia. Isoin huolenaiheeni oli, ettemme aiheuta paikallisille ihmisille ongelmia, Hakomaa kertoo.

Hakomaa sanoo, että ihmisten halveksiminen ja alentaminen olivat kaikkialla läsnä.

– Arkisten asioiden hoitamiseen meni valtavasti aikaa. Kaikkialla sai jonottaa tuntikausia ja kaupat olivat tyhjinä.

Vielä 1980-luvun alussa Hakomaa asui Suomessa, mutta teki matkoja säännöllisesti Viroon. Kristillisen yhteisön kautta syntyi sosiaalinen verkko Viroon. Hän järjesti keikkoja Röövel Ööbik -rockyhtyeelle ja vei materiaaleja muotitaiteilijoille. Mukanaan Viroon hän vei muun muassa elintarvikkeita Suomesta.

Ensimmäisen asunnon hän vuokrasi Tallinnasta vuonna 1986. Tuolloin Hakomaa alkoi viedä Virosta Helsingin venäläisiin ravintoloihin muun muassa hapankaalia, virolaista talvisipulia ja kurkkuja.

Pian tämän jälkeen syntyi idea ruokakaupan perustamisesta Tallinnaan.

– Olin ensin ajatusta vastaan, kun kaverini sitä ehdotti. Halusimme kuitenkin tuoda länsimaisen osaamisen Viroon. Tulin mukaan positiivisella raivolla ja halulla tehdä uusi Viro.

Kolmen viikon kuluttua päätöksestä ensimmäinen ruokakauppa avasi ovensa.

Ruokakaupan valikoimassa panostettiin lihan ja kalan leikkaamiseen ja laatuun.

– Tuohon aikaan, jos Eestissä sattui olemaan lihaa myynnissä, se muistutti lähinnä möykkyä. Ei sitä ollut leikattu mitenkään.

Pian syntyi myös kaksi muuta ruokakauppaa. Kolme kauppaliikettä, Laagna, Kaubahalli ja Järveotsa, tekivät hyvää liikevaihtoa. Samoihin aikoihin Hakomaa perusti ensimmäisen ruoka-alan ammattilehden Eestiin. Lisäksi Hakomaalla oli tuolloin kahviloita ja yksi kiinalainen ravintola.

Kauppaliikkeiden ongelmat tulivat vuonna 1996. Hakomaan mukaan syynä oli se, että hän ei suostunut luovuttamaan osaa firmasta Kaubahallin etukäteisvuokran lainanneen pankin omille työntekijöille.

Pankki imaisi kaikki rahat, laskuja jäi maksamatta ja tämä aiheutti kassakriisin. Yhtenä syynä hän pitää myös sitä, että ruokakaupalle kulkeva tie katkaistiin, eikä liikkeeseen päässyt enää autolla.

– 1990-luvun Virossa pankkitoiminta oli kriminaalia. Neuvostoliitossa hyvinvointi ja talous perustivat siihen, että niillä ruokittiin selittelyjä ja työllä ei ollut mitään arvoa. Myimme firman tavarantoimittajille yhdellä kruunulla.

Toimeliaana ihmisenä Hakomaa ei jäänyt paikoilleen, vaan perusti pian konkurssin jälkeen Olde Hansan vuonna 1997.

– Talo, jossa Olde Hansa sijaitsee, löytyi pian perustamisidean jälkeen. Talo on 700 vuotta vanha. Tuohon aikaan sijainti oli vielä kaukana keskeisestä. Talo kuitenkin sääteli raamit ravintolalle, koska se on aiemmin toiminut hansakauppiaiden kaupankäynnin keskuksena. Siellä varastoitiin kaikista kalleimmat asiat ja talossa sijaitsee myös vanha raatihuone, Hakomaa sanoo.

Ravintolan perustamiseen häntä innosti halu tuoda eestiläisten ylpeydenaihe, keskiaika, turisteille ja erityisesti virolaisille.

– Olde Hansan konseptia ovat olleet luomassa ja kehittämässä useat eri alojen ammattilaiset. Jokainen yksityiskohta on mietitty, esimerkiksi Olde Hansan 18 lasin ja pullon kokoelma on valmistettu keskiaikaiseen tyyliin.

Neljä vuotta sitten Hakomaa myi kaikki muut ravintolat pois ja omistaa nyt kaksi ravintolaa Tallinnassa. Hän korostaa työntekijöidensä hyvinvointia.

– Haluan, että työntekijöilläni on hyvä olla.

Hakomaa on ollut naimisissa kaksi kertaa. Viron lööppilehdistöt huusivat toisen avioeron olleen yksi Viron kalleimmista. Hakomaa itse kiistää tämän.

– Minusta on yritetty tehdä hurjaa miljonääriä. Enemmän olen yrittäjä, joka on innostunut ihmisten kokemuksista, historiasta ja hyvästä ruoasta. Siitä olen saanut ihan normaalia yrittäjätuloa, mutta ei minulla mitään valtavia omaisuuksia ole kertynyt. Koen olevani ihan tavallinen ruoasta kiinnostunut pulliainen.

Hakomaalla on seitsemän lasta, joista nuorin 14-vuotias Hugo asuu isänsä kanssa Tallinnassa lähellä Rocca al Marea. Lapsenlapsia on kolme.

Voimaa hän ammentaa läheisistä ja designista.

– Teen ja keräilen kaikenlaista designia. Minua kiehtovat erilaiset värit, Hakomaa sanoo ja esittelee kotonaan olevia värikkäitä esineitä ja tauluja.

Harrastuksena hän soittaa myös roots-musiikkia huuliharpulla.

Entä mitä uskonto merkitsee tänä vuonna 67 vuotta täyttäneelle Hakomaalle?

– Uskonto on olemassa minussa kuin kädet ja jalat kropassa kiinni. Uskon itseni ja toiset arvokkaiksi ja anteeksiannetuiksi.

Suhde Suomeen on vahva. Osa lapsista asuu Suomessa ja Hakomaa matkustaa heidän luonaan usein.

– Suomi merkitsee minulle valmiutta ja perustaa. Minulla on vahva sosiaalinen turvaverkko Suomessa, hän sanoo.

Päivitetty 9.5. – Ilmestynyt 26.4.2021