Unohda lohkoketjut, droppaamiset, Ethereumit ja muut vaikeat sanat. Mieti keräilykortteja. Mieti ne digitaalisena. Digitaalinen keräilykortti kansioineen on tuleville sukupolville yhtä päivänselvää kuin pahviset keräilykortit olivat sukupolville heitä ennen. Sitä on NFT.

Kirjainyhdistelmään NFT on voinut törmätä esimerkiksi uutisissa digitaalisista taidekaupoista. Niissä liikkuvat isot rahat. Yksi ensimmäisiä NFT-teoksia oli internetkissa Nyan-cat. Tunnetuin NFT-tuote – ainakin ChatGPT:n mukaan – on Beeple -nimisen taiteilijan teos "Everydays: The First 5000 Days". Maaliskuussa 2021 nimensä mukainen 5000 digitaalisen kuvan kollaasi myytiin huutokaupassa yli 69 miljoonalla dollarilla. Samana vuonna Twitterin perustajan Jack Dorseyn ensimmäinen twiitti ”Just setting up my twttr” myytiin NFT:nä 2,9 miljoonalla dollarilla.

NFT tulee sanoista non-fungible token. Suomeksi on puhuttu digitaalisesta hallintatodistuksesta eli tavasta varmentaa jonkin digitaalinen taideteoksen, tuotoksen tai esineen alkuperä ja omistajuus. Siis vähän kuin taideteoksen aitoustodistus tai asunnon osakekirjat, mutta digitaalisena. Mutta miksi maksaa pikselijonosta miljoonia, varsinkin kun teosta ei saa edes seinälle?

NFT muuttaa käsityksemme omistajuudesta, sanovat Tove Mylläri ja Satu Keto, jotka töissään Yle News Lab ja Yle Innovation tiimeissä seuraavat NFT:n kaltaisia ilmiöitä. Kauppaa käydään tutuista tuotteista, nyt vain omistaminen, tuote ja kauppapaikka on digitaalinen.

Satu Keto on herännyt Suomen aikaa aamulla kello viisi ollakseen paikalla, kun Koreassa lanseerataan digitaalisia popkeräilykortteja. Niitä kerätään ja vaihdetaan samalla tavalla kuin aikoinaan pahvisia kortteja. Kuluttajalle keräily on tehty helpoksi.

– Sen sijaan, että pitäisi osata vaikeat sanat ja pistää rahaa kryptolompakkoon, NFT-fanikortit hankitaan applikaatiolla. Riittää, että on oikeaan aikaan paikan päällä. Yhtäkkiä asia, joka tuntuu monimutkaiselta, onkin helppoa.

Jatkossa ehkä myös kuluttajat keskenään voivat käydä korteilla kauppaa: vaihtaa ja ostaa kortteja niille syntyvän arvon mukaan. Keto nauraa, että käsissä voikin olla eläkepääoma, koska hän on ollut ensimmäisten joukossa kortteja keräämässä.

Keräilykorttien kaltaisissa tuotteissa katse ei ole NFT:tä ihmettelevässä aikuisväestössä, vaan digitaalista elämää hengittävissä lapsissa ja nuorissa. Peleissä ansaitaan, ostetaan ja omistetaan digitaalisia tuotteita jo nyt.

– Heille on ihan yksi ja sama, onko fanikortti digitaalinen vai konkreettinen.

NFT toimii myös kanta-asiakaspisteiden tavoin. Festivaali tai kahvilaketju voi palkita säännöllisen kävijän digitaalisella kanta-asiakasleimalla, joita keräämällä saa erityisetuja. Jos omia etujaan ei halua käyttää, voi ne myydä eteenpäin.

Miksi sitten Yle on kiinnostunut NFT:stä? Yle, kuten muutkin mediayhtiöt, seuraa tulevaisuuden teknologioita – ja NFT on tämän päivän teknologia, muistuttaa Mylläri.

Mutta saammeko me nyt virtuaaliset Vikin ja Köpin tai uutisankkurit keräilykortteina? Palkitaanko uskollinen Uuden Musiikin Kilpailun fani NFT-pisteillä, jotka mahdollistavat enemmän tai erityisempää sisältöä? Silloin NFT olisi kuin backstage-passi.

Suoraa vastausta suunnitelmista Keto ja Mylläri eivät anna, yhden esimerkin kuitenkin. Keväällä 2022 Sibelius-vilukilpailun voittaja sai palkinnoksi NFT-taiteilija Erwin Laihon suunnitteleman kryptopokaalin. Sen arvo voi nyt olla olematon, mutta tulevaisuudesta ei tiedä vielä kukaan.

Kuuntele Se Avun Kysymyspodcast: Mitä tavallisen kuluttajan pitää ymmärtää kirjaimista NFT, Satu Keto ja Tove Mylläri?