Suomi on liittynyt Natoon. Vuosikymmenien vitkastelu ratkesi maailmanennätysvauhtia. Yleisen mielipiteen kääntyminen ratkaisi asian viime vuoden keväällä. Käännös oli looginen ja selkeä. Suomalaiset eivät ole ulkopoliittisesti tyhmiä, vaan osaavat tilanteen vaatiessa hakeutua suojaan.

Myytti kansan ulkopoliittisesta tyhmyydestä oli lohduton. Suomea piti sotien jälkeen ohjata ja kaitsea YYA- sopimuksen puitteisiin. Tehtävä ei ollut helppo. Siitä jäi perinteeksi elitistinen tapa tehdä ulkopolitiikkaa. Erityisesti, jos kyse oli suurpolitiikasta tai Venäjästä, ei yleisistä syistä ollut sopivaa poiketa ulkopoliittisesta linjasta. Se vaikutti keskusteluun vielä muutama vuosi sitten.

Perinne elää vieläkin erilaisissa tilanteissa. Ulkopoliittisen keskustelun julkisuutta halutaan ohjata, varjella. Jotenkin vieläkin tuntuu siltä, että ollaan kovin tarkkoina, kuka tekee ja sanoo mitäkin.

Viime keväänä virta lähti viemään Suomea hyvään suuntaan. Siihen vaikutti kansalaisten halu olla kuulumatta Venäjän etupiiriin. Emme halunneet olla harmaalla alueella, tasapainottelemassa.

Ennen sotaa tammikuussa 2022 julkaistiin mieli­pidetiedustelu, jossa asiasta kysyttiin. Koetteko te, että Suomi kuuluu Venäjän etupiiriin? Noin 80 prosenttia oli sitä mieltä, ettei Suomi kuulu. Vain muutama prosentti vastasi Suomen kuuluvan Venäjän luoteiseen valumisalueeseen. Lopuilla ei ollut kantaa. Tämä oli etiäinen tulevista Nato-kannatusnumeroista.

Kehitys oli nähtävissä jo 2008 Georgian sodassa. Venäjä ei pysy tontillaan, vaan pyrkii pala palalta laajentamaan valtapiiriään. Se ei ole pysäytettävissä pelkin hyvää tarkoit­tavin liturgisin sanoin.

Venäjän etenemisen pysäytti Ukrainassa syttynyt, syvällä maan sielussa ollut kansallistunne. Se motivoi taistelemaan lohduttomissa olosuhteissa. Kansa ei Ukrainassakaan ollut typerää, vaan se taisteli ja sai ihmeitä aikaan. Sen näkeminen sähköisti myös joka puolella Suomea. Sitä ei voinut enää ohjailla ja kahlita. Se tuntui myös eduskunnan käytävillä. Nato-prosessi lähti vinhaan vauhtiin.

Kansallistunnetta ei soisi kovasti kuohita. Se on kriisin hetkellä voimavara. Yhteiseen hiileen puhaltaminen ei ole mahdollista ilman liekin varjelua myös rauhan aikana. Venäjällä sitä pidetään fasismina. Sitä se ei ole. Suomalainen kansallistunne on hyvin maltillista ja ääripuolustuksellista, mutta se on myös kovaa ja periksiantamatonta, jos tilanne niin vaatii.

Kansallistunne välittyy julkisissa tilaisuuksissa. Se siirtyy vanhemmilta lapsille. Erityisen tärkeää on isovanhempien rooli. Keitä me olemme ja mistä tulemme? Mihin haluamme olla matkalla?

Tuo ylisukupolvinen ketju on syytä pitää vahvana ja särkymättömänä. Ilman sitä olisimme olleet viime keväänä tuuliajolla. Nyt oli olemassa kyky nähdä maailman sellaisena kuin se oli. Lohduttoman hyökkäyssodan maailmana.

Onneksi ukrainalaisilla oli raudanluja kansallistunne, ja onneksi me autoimme.

Venäjän on opittava olemaan takomatta päätään läntiseen rajaansa. Se on ennakkoehto rauhalle. Se on myös omasta strategisesta päättäväisyydestämme kiinni.