Kansalaiset vanhenevat ja äänestäjät viisastuvat, mutta Suomea ei ole rakennettu tilanteeseen, jossa väestöpyramidi on kääntynyt nurinkurin. Välittömästi se on vaikuttanut eriarvoistumiseen eri sukupolvien välille.

Kansalaiset soittavat minulle huoliensa kanssa. Jos aikaa on, kuuntelen heidän tarinoitaan ja tulkintojaan mielelläni. Muutama päivä sitten soitti kansalainen, joka oli 85 vuoden iässä samanikäisen vaimonsa omaishoitajana. Hänen äänestään huokui rakkaus ja hätä, mutta hänellä oli tarkkanäköisyyttä analysoida omia huoliaan laajemmin, osana yhteiskunnan tilaa. Hän soitti, koska ei saanut ketään muuta kuuntelemaan. Liian moni lääkäri oli ohimennen katsellut hänen vaimonsa tilannetta. Keneltäkään ei saanut muuta kuin ajan rippeitä. Kenelläkään ei ollut heidän tilanteestaan kokonaiskuvaa. He olivat yksin.

Näitä tarinoita on paljon. Hyvinvoinnin ylläpitoa ei ole rakennettu nyt edessä olevaa tilannetta varten. Sote on monimutkainen hallintohimmeli, joka ei avaudu kansalaisille. Ei se avaudu myöskään lääkäreille ja hoitajille. Menin taannoin puhumaan lääkärikunnan järjestämään paneelikeskusteluun kriiseistä. Kuvittelin, että minut oli pyydetty puhumaan sodasta ja pandemiasta. Mutta kriisi, joka salissa tuntui, oli terveydenhuollon välitön ahdinko.

Samaa viestiä kuulen kaikkialta. Avoimiin virkahakuihin ei saada kunnon hakijoita. Puolustusvoimat ovat vaikean tehtävän edessä, koska varoista huolimatta on vaikea löytää osaajia Nato-integraation nopeaksi toteuttamiseksi. Sektori sektorilta kuulen samaa ongelmaa.

Nopeita ratkaisuja ei ole. Syntyvyyden saamiseksi nousuun pitäisi tehdä paljon panostuksia. Ihmiset saavat lapsensa yhä vanhempina. Se taas tuottaa haasteita hedelmällisyyden kanssa. Hoitoonpääsyä pitäisi helpottaa. Tar­vitaan enemmän lapsia, mutta miksi asiasta puhuminen kuulostaa jopa synnilliseltä? Kun pääministeri Rinne avasi viimeksi keskustelun asiasta, hän kohtasi paljon ivaa ja pilkkaa.

Paikkauksena ongelmaan moni puhuu työperäisen maahanmuuton lisäämisestä. Ongelmana on vain se, ettei ole tulijoita. Kilpailu työperäisistä maahanmuuttajista on kovaa. Miltei kaikkialla Euroopassa väestö­pyramidit ovat keikahtaneet saman­aikaisesti.

Vanhenevan väestön kanssa pitäisi tulla myös toimeen ja heidän ihmisarvoaan kunnioittaa. Suomessa moni tekee palkitsematonta ja tunnistamatonta työtä: hoitavat sukulaislapsia, toimivat puolisoidensa omaishoitajina, osallistuvat vapaaehtoistyöhön. Eläkkeelle jäädessään monilla on taitoa ja halua, mutta yhteiskunnalla on haluttomuutta tunnustaa ja kunnioittaa heidän panostaan.

Olisi ihmisarvoista sallia eläkkeellä työn tekeminen pienellä veroprosentilla. Työntekijöitä tarvitaan. Omaishoitajien saama korvaus ei millään tavalla vastaa heidän taakkansa painavuutta ja tärkeyttä.

Ihmisarvoa pitäisi korostaa. Koronan aikana tuhansia vanhuksia kuoli. Se ohitettiin, koska he eivät olleet työikäisiä. Korona toimi paljastavana röntgenkuvana tavastamme mitata elämän arvoa.

Vanhenevan väestön viisautta ei innovaatiokes­keisessä yhteiskunnassa arvosteta. Meillä on tunnistamattomia voimavaroja ihmisarvoisessa vanhuudessa.