Ilmastonmuutos on jo täydessä käynnissä Suomen pelloilla.

– Kahdessa kolmessa vuosikymmenessä kasvuvyöhyke on tullut parisataa kilometriä pohjoisemmaksi, erikoistutkija Marjo Keskitalo Luonnonvarakeskuksesta sanoo.

Eteläisessä Suomessa viljellään nyt kasveja, jotka aiemmin kasvoivat Baltiassa ja Etelä-Ruotsissa, esimerkiksi maissia, öljyhamppua, kvinoaa, hirssiä ja härkäpavun tapaan käytettävää makeaa lupiinia. Soijastakin saadaan satoa lämpiminä kesinä. Vastaavasti aiemmin Etelä-Suomessa viljellyt lajikkeet ovat kivunneet Keski-Suomeen ja jopa Oulun seudulle saakka.

– Jos tämä jatkuu tällaisena, kuka tietää, mitä 50 vuoden päästä voitaisiin jo viljellä. On arvioitu, että kymmenessä vuodessa kasvuvyöhyke siirtyy 80 kilometriä ylöspäin.

Keskitalon mukaan jo pienet muutokset lämpötilassa voivat tuoda mukanaan yllättäviäkin kasveja, sillä Suomi sijaitsee monien viljelykasvien pohjoisrajalla.

– Puutarhakasveista melonia viljellään jo. Sellaista ei voinut kymmenen vuotta sitten ajatellakaan.

Ilmastonmuutoksen vaikutukset Suomen maataloudelle ovat monimutkaiset. Ilmasto leudontuu ja kasvukausi pitenee, mutta samaan aikaan sääolot muuttuvat epävakaiksi.

– Viime vuodet ovat olleet hyviä esimerkkejä. 2018 oli hyvin kuuma ja kuiva, 2017 jopa märkä. Tähänkin vuoteen on mahtunut todella märkä toukokuu ja oikein kuiva kesäkuu, Keskitalo sanoo.

Ennakoimattomuus tietää maanviljelylle vaikeuksia. Jos tiedettäisiin, että kaikki kesät olisivat sateisia tai kuivia, siihen voitaisiin yrittää sopeutua.

– Vaikeus on, että sää näyttää menevän pitkin äärilaitoja joka kesä.

Talvet ovat muuttumassa leudoiksi ja sateisiksi. Se tarkoittaa, ettei kunnollista routaa enää saada.

– Se on todella huono asia. Etelä-Suomessa valtaosa pelloista on savimaata. Jos routaa ei tule, maaperä ei murustu eikä muokkaudu. Siemenille ei saada kunnollista kylvöalustaa, ja kasvien kasvu tyrehtyy.

Sopeutumistoimina peltoja onkin jo alettu pitää etelässä vihreinä ympäri vuoden. Niihin kylvetään talven yli esimerkiksi syysrypsiä tai kuminaa, jotta maa pysyisi kuohkeana.

Ilmastonmuutos tuo mukanaan myös uusia tuholaisia. Suomessa on Keskitalon mukaan ollut tähän asti vain vähän tarvetta torjunta-aineille, sillä kylmät talvet ovat tappaneet tuholaisia tehokkaasti. Tuhohyönteisen torjunnan tarve lisääntyy.

Kasvuvyöhykkeiden muuttuessa osa nykyisistä lajikkeista ei enää menesty.

– Viljat, kuten ruis ja vehnä, ovat sopeutuneet nykyisiin olosuhteisiimme, Keskitalo sanoo.

Ilmastonmuutokseen sopeutumisessa tarvitaankin hänen mukaansa myös pitkäjänteistä kasvitutkimusta ja -jalostusta sekä suunnittelua. Kasveilla on muun muassa erilaisia viljelykiertoja. Palkokasvit vaativat esimerkiksi, että pellossa viljellään välissä viisi vuotta muita kasveja.

– On selvitettävä, miten uusista kasveista ja niiden ottamisesta mukaan viljelykiertoihin saataisiin paras hyöty toisilleen. Samalla pellolla viljeltävät kasvit vaikuttavat aina toisiinsa.

– Vaikka ilmasto lämpenee, hallanvaara Suomessa säilyy. Siksi Suomessa ei jatkossakaan tulla viljelemään aina vain eksoottisempia kasveja, vaikka ilmasto lämpenisikin, Keskitalo sanoo.

Globaalisti ilmastonmuutoksen ennustetaan aiheuttavan ongelmia ruokaturvaan. Epävarmuus ja pula ruuasta voivat aiheuttaa konflikteja ja ilmastopakolaisuutta.Euroopassa ruuantuotannon painopisteen on ennakoitu siirtyvän nykyisiltä viljelyalueilta koilliseen, lähemmäs Suomen rajaa.

– Kysymys numero yksi on, miten kykenemme tässä tilanteessa varmistamaan maailman ruokaturvan. Suomen pellot on pidettävä kunnossa, ja maatalouteen liittyvä osaaminen pitää säilyttää. Nämä ovat globaalin vastuun kysymyksiä, MTK:n puheenjohtaja Juha Marttila sanoo.

Ilmastotyö voi olla Marttilan mukaan myös kilpailuetu ruokamarkkinoilla. Se kannattaa ottaa vakavasti, jos suomalaisen ruuantuotannon halutaan pärjäävän tulevaisuudessa.

– Kyllähän se on nähtävillä, että ruokamarkkinatkin vaativat, että hiilijalanjälkeä kyetään pienentämään ja tulevaisuudessa taatusti vielä enemmän. Ruokayrityksissä tehdään kovasti töitä asian eteen.

Vaatimuksia tulee politiikasta, mutta Marttilan mukaan myös kasvava ryhmä kuluttajia on valmis maksamaan enemmän tuotteesta, jonka hiilijalanjälki on pienempi. Se on hyvä asia myös viljelijöiden saamille tuottajahinnoille, jotka nyt matavat, hän sanoo.

Tulevaisuudessa Suomessa tuotetuille raaka-aineille ja uusille tuotteille, joilla tehdään kovin tulos, Marttila näkee kasvavaa kysyntää sekä Euroopassa että Aasiassa.

– Meillä on hyviä, puhtaita elintarvikkeita ja lisäksi läpinäkyvät, valvotut tuotantoketjut.

Päästöjen pienentämisessä maataloudessa on vielä tekemistä. EU:n budjetin käyttöä valvovan tilintarkastustuomioistuimen kesäkuussa julkaiseman raportin mukaan maatalouden ilmastopäästöt eivät ympäristötuista huolimatta ole vähentyneet EU:ssa lainkaan viimeisen noin kymmenen vuoden aikana. Sama tilanne on Suomessa. Tuet ja vaaditut toimet ovat olleet tehottomia.

Suomen maatalouden ilmastopäästöistä 75 prosenttia on peräisin maaperästä. Suurin yksittäinen päästölähde ovat turvepellot. Niitä on Suomen viljelymaista vain 11 prosenttia, mutta ne tuottavat noin 60 prosenttia kaikista peltojen kasvihuonekaasupäästöistä.

Luonnonvarakeskuksen selvityksen mukaan Suomessa ympäristökorvaukset ovat jakautuneet liian laajalle sen sijaan, että ne olisi kohdistettu vaikuttaviin keinoihin.

MTK:n ilmastotiekartassa maatalouden päästövähennyksille esitellään kolme skenaariota. Nykytoimilla päästöt vähenisivät korkeintaan viisi prosenttia vuoteen 2035.

– Se ei missään nimessä ole tavoiteltava ura, Juha Marttila sanoo.

Toisessa, kunnianhimoisemmassa skenaariossa päästöt pienenisivät 29 prosenttia vuoteen 2035 mennessä vuoteen 2018 verrattuna. Kolmannessa ne vähenisivät samalla ajanjaksolla 42 prosenttia.

– Molemmat vaihtoehdot ovat realistisia, mutta niillä on erilainen hintalappu. Mitä yhteiskunta sitten haluaa panostaa siihen. Totuus on varmaan jossain kakkosen ja kolmosen välissä.

Marttilan mukaan olisi joka tapauksessa tärkeää pysyä muutoksessa mukana.

– Jos jäämme kymmenen vuotta jälkeen, kiinni kurominen on vaikeaa ja kallista kaikille.

Monilla suomalaisilla tiloilla painitaan Marttilan mukaan ilmastonmuutoksen ja alan tulevaisuuden suhteen ristiriitaisissa, ahdistuneissakin tunnelmissa. Tiedostetaan, että toimia pitää tehdä, mutta samaan aikaan tilojen kannattavuus on huono, eikä rahaa investointeihin ole. Moni kokee lisäksi jo tekevänsä paljon, mutta turhautuu, kun se ei tunnu näkyvän tilastoissa, Marttila sanoo.

Maatalouden ja ilmastonmuutoksen välillä ristiriitaa ei hänen mukaansa sen sijaan ole.

– Ilmastolle hyvät toimet maataloudessa ovat yleensä hyviä myös maatalouden tuottavuudelle. Se, mikä ehkä vuodessa hävitään, voitetaan vähän pidemmällä aikavälillä, kun pannaan peltoja parempaan kuntoon.

Marttilan mukaan peltoviljelyn satotasot voivat Suomessa kaksinkertaistua parissa vuosikymmenessä, kun lajit monipuolistuvat, viljelijöiden osaaminen karttuu, investoinnit lisääntyvät ja maaperästä saadaan parempilaatuista. Myös ruuan reaalihinta tulee hänen mukaansa nousemaan ilmastonmuutoksen vuoksi.

– Niin halvalla kuin tänä päivänä ruokaa ei saada, ja se lisää kannustimia tuottaa enemmän.

Miltä suomalaisilla on ostoskorissa 20 vuoden kuluttua?

Esimerkiksi kotimaista soijaa, linssiä ja kikhernettä, arvelee Marjo Keskitalo. Hän toivoo, että ylipäätään kaupan hyllyillä olisi laaja valikoima kotimaisia palkokasvituotteita.

Jo nyt kauppareissulla kannattaa Keskitalon mukaan etsiä ostoskoriin uusia kasviperäisiä proteiineja ja tuotteita, kuten tattaria, spelttiä, öljyhamppua ja camelinaa.

'Mitä useammille lajikkeille kaupassa on kysyntää, sitä paremmin viljelykiertoa voidaan toteuttaa. Erilaiset kasvilajit monipuolistavat maan mikrobeja, ja se on hyväksi myös ilmastolle.

– Eläväinen maa kasvattaa paremman sadon ja myös sitoo hiiltä. Jos hiiltä jää maahan enemmän kuin sadon mukana poistuu, voidaan alkaa puhua jo hiilinieluista. Siihen tietysti pyritään.

Monipuolinen viljely lisää myös luonnon monimuotoisuutta.

– Jokainen kuluttaja voi valinnoillaan vaikuttaa siihen, miltä meidän peltomme näyttävät.

Jos valitsemme vain viljaa, sitten pellot kasvavat vain viljaa. Minkään pelkästään yhden kasvin viljely ei ole hyvä.

Artikkelin aloituskuvassa kaskenpolttonäytös Kolin kansallispuistossa 2020.