Tänä vuonna talvi yllätti. Samalla kun valkea lumi sateli maahan, mietin, että onneksi lapseni on flunssassa. Muuten hän olisi halunnut ulos, ja vaikka patistelen häntä siihen noin 364 päivänä vuodessa, nyt en voinut sitä sallia.

Lapsella ei ollut talvikenkiä. Edellisvuoden kengät olivat auttamatta liian pienet. Oli vain lenkkarit, sopimattomat lumipeuhaamiseen.

Kun lumi ei sulanutkaan heti pois ja lapsikin tervehtyi, oli lähdettävä kauppaan. Ei sinänsä, talvikengät piti hankkia joka tapauksessa. Mutta kun vingutin korttia maksulaitteella, en voinut olla manaamatta.

Miksi ihmeessä en ostanut kenkiä viikko sitten, kun kauppa tarjosi kaikista tuotteista 20 prosentin alennuksen? Tai kaksi viikkoa sitten, jolloin olisin voinut käyttää niihin kuukauden alennuskuponkia? Tai kolme viikkoa sitten, kun kaikki kengät olivat viikonlopun superalessa miinus 30 prosenttia? Arvatenkin kohta olisi myös kausialen vuoro.

Muutaman hassun viikon aikana on syysale, Singles Day, Black Friday, Cyber Monday, jouluale ja joulun jälkeinen ale, joka alkaa jostain syystä jo ennen joulua.

Sitten on tuotteita, joissa alennus tuntuu aina kuuluvan asiaan. Onko joku muka joskus ostanut silmälasit täydellä hinnalla?

Tai sohvan?

Alennuksia on niin paljon, että jos hieman ennakoi tai malttaa odottaa, mistään ei tarvitse maksaa hintalappuun kirjattua summaa.

Hintatietoisuus ja säästäväisyys on koodattu aika monen suomalaisen dna:han. Rakastamme tarjouksia niin paljon, että jonotamme tyytyväisinä ilmaista kylkiäisämpäriä ja ostamme kolme kahden hinnalla, vaikka tarvitsisimme vain yhden. Ei ihan järkevää, mutta inhimillistä!

Alennusintoamme voidaan myös käyttää hyväksi: Tuote on muka tarjouksessa, mutta todellisuudessa hinta onkin kovempi kuin viikko sitten. Alehinta on laskettu sellaisesta hinnasta, jota kauppias ei ole todellisuudessa koskaan perinyt.

Tällainen puliveivaus kiukuttaa sentinvenyttäjän luontoani. Myös kuluttaja-asiamies on huomauttanut, että alennuksilla ei saa luoda harhaanjohtavaa mielikuvaa. Se on yksiselitteisesti kiellettyä.

Kuluttajansuojalaki muuttuu vuoden alussa. Se tekee alennuksista läpinäkyvämpiä. Jatkossa kun tavaraa kaupataan tarjouksella tai alennuksella, on ilmoitettava myös alin hinta, jolla sitä on markkinoitu edeltävän 30 päivän aikana. Alin hinta pitää ilmoittaa selkeästi ja havaittavasti. Sitä ei saa piilottaa vaikkapa verkkosivujen uumeniin.

Lisäksi jatkossa uusi alennus lasketaan tuosta alimmasta hinnasta. Jos siis talvikengät maksoivat kaksi viikkoa sitten 80 euroa ja nyt 100 euroa ja myyjä laittaa ne 20 prosentin alennukseen, alennus pitää laskea 80 eurosta. Tällä pyritään estämään hintakikkailua, jossa hinta merkitään keinotekoisen korkeaksi, jotta siitä voidaan sitten antaa suuri alennus.

Kohtuullista vai mitä?

Ostamissani lasten talvikengissä kikkailua ei ollut, vaan hinta oli nähdäkseni rehellisen täysimääräinen. Se pisti kuitenkin miettimään. Kun tarjouksia on tarjousten perään ja uusi alennus odottaa aina nurkan takana, kannattaako mitään enää ostaa täydellä hinnalla?

Vastaus on, että kyllä kannattaa.

Monesti tämä on osoitus siitä, että haluaa tukea suunnittelijaa, valmistajaa tai kauppiasta. Taitavaa kampaajaa, suomalaista tuottajaa, paikallista pienyrittäjää, eettistä tai luonnonmukaista tuotantoa tai hyvää suunnittelua. Itse maksan mielelläni myös elämyksistä, luotettavasta mediasta – ja hyvästä juustosta.