Koronapandemiasta on sanottu, että se on sama kuin ”tauti X”, jollainen on ollut Maailman terveysjärjestö WHO:n ja kaikkien muidenkin kansainvälisten hälytysjärjestelmien pinossa päällimmäisten joukossa jo pitkään.

Tauti X:llä tarkoitetaan oikeastaan juuri edellä mainittujen epidemioiden pohjalta laadittuja kuvitteellisen taudin piirteiden ja ominaisuuksien ryhmää.

Ominaisuuksia ja niiden yhdistelmää, joihin voidaan varautua. Nyt maailmaa riivaava tauti on yhdistelmä ominaisuuksia, joihin mikään maa ei ole voinut varautua. MERS ja SARS olivat tappavampia tauteja kuin tämä CoVSARS-2, mutta ne tarttuivat huonommin, joten virusten maailmanvalloitus torpattiin ”pelkällä eristämisellä”.

Influenssat taas tarttuvat helpommin kuten myös uusi koronavirustauti, mutta influenssa ei yleensä ole yhtä vaarallinen, koska moni on jo saanut sille immuniteetin sairastamalla tai rokotuksella.

Kun varautua ei ole voinut, on ratkaisevaa, kuinka petrataan matkan varrella. Mutta mikä on mahdollista?

Kiinan kasvosuojaintuotanto oli ennen pandemiaa noin viisi miljardia (5 000 000 000) suojainta vuodessa eli vajaat 15 miljoonaa päivässä. Kiinalaiset tekivät niitä niin halvalla, että melkein kaikki oma tuotanto kaikissa länsimaissa oli ajettu alas. Kun kysyntä oli vakaata ja raaka-aineiden saatavuus hyvä, se ei ollut ongelma.

Ei Suomessakaan, täällä oli laskettu tarvittavan 3,7 miljoonaa maskia taudin X aiheuttaman pandemian aikana eli noin 0,1 prosenttia määrästä, jonka Kiina vie vuosittain muihin maihin.

Tapahtui kaksi asiaa yhtä aikaa: uusi koronaviruspandemia ei mahtunut taudin X raameihin, ja se käynnistyi samasta maasta, josta maailman maskit viedään muualle.

Kiinan tuotanto supistui, ja sitä tarvittiin omaan maahan samaan aikaan, kun kysyntä räjähti maailmalla. Kun vielä useissa eri tehtävissä, laajimpana vanhusten hoiva, päätettiin maskin käyttämisen tapojen muuttamisesta, Suomenkin tarve monikymmenkertaistui suunnitellusta.

Ongelman ytimessä ei siis ole se, oliko sairaanhoitopiireillä ne sadat tuhannet tai miljoonat maskit varastoissa, joita siellä piti olla 3–6 kuukauden tarpeeseen – Huoltovarmuuskeskuksen täydennysvaraston 2,7 miljoonan suojan lisäksi.

Suomen uusi tarve on muutama miljoona maskia päivässä. Se vastaa kooltaan 20 prosenttia maskien kaikesta maailmankaupasta ennen pandemiaa.

Ja koko maailma ei yritä ostaa jostakin kymmeniä miljardeja maskeja, vaan vuoden loppuun mennessä maskeja pitäisi löytyä ainakin sata miljardia. Eli 100 000 000 000 kappaletta.

Alan suuryritykset ovat ilmoittaneet kaksinkertaistavansa tuotantonsa, mutta koko maailman tuotanto pitäisi jopa kaksikymmentäkertaistaa.

Kaikkialla käynnistetään kuumeisesti omaa tuotantoa, pähkäillään räjähtäneitä hintoja ja kauhistellaan huijareita.

Emme ole maskipulassamme tai -skandaalissamme yksin. Joskus kysyntä ja tarjonta lopulta taas kohtaavat, niin on aina ennenkin käynyt. Se luo toivoa.